27.8.2016

Mikaela Strömberg: Sophie


Mikaela Strömbergin romaani Sophie on varsin jännä tapaus. Se kertoo ihan oikeasti eläneen Sophie von Behsenin (1828–1886) elämästä, mutta fiktiivisesti, vaikka kehykset ovatkin totta. Romaanin alussa Sophie on vasta neljätoistavuotias tytönhupakko, jolla on seitsemän sisarusta. Perheen juuret ovat Saksassa, mutta he asuvat Pietarissa, sillä Sophien isä työskentelee siellä pastorina. Sophie saa tsaarin hovista paikan lapsenvahtina, mutta kun tapahtumat etenevät vaaralliseen suuntaan, joutuu Sophie jo nuorella iällä naitetuksi hollantilaiselle kauppiaalle. Pariskunta muuttaa läntiseen suuriruhtinaskuntaan, takapajulaan, joka myös Suomena tunnetaan, missä heidän välisensä suhde alkaa rakoilla. Mutta omalaatuinen, kipakka Sophie pitää pintansa.

Sophie on hauska sekoitus historiallista romaania, fiktiota ja elämäkertaa. Strömberg on käyttänyt romaania kirjoittaessaan hyödyksi Sophien sukuun liittyvää perimätietoa, oikeuden asiakirjoja ja haastatellut von Behsenin suvun perillisiä, eikä peittele tietolähteidensä olemassaoloa. Näin romaanista muodostuu erikoinen kokonaisuus, jossa on käytetty sekä kaunokirjallisia että tietokirjamaisia tai elämäkerrallisia kerrontaratkaisuja. Kieleltään romaani on hauskan leikittelevä ja kepeä, josta on kiittäminen Helene Bützowin aina niin varmaa suomennosta. Tyyliltään Sophie on siis varsin kiinnostava, piristävä poikkeus historiallisten romaanien joukossa.

Itse Sophien tarinassa on kuitenkin vähän kiireen tuntua, asioita juoksutetaan eteenpäin kovaa vauhtia eikä lukija pääse syventymään oikein mihinkään. Fiktiivisen romaanin kirjoittaminen oikeasti eläneestä ihmisestä on varmasti haasteellista, sillä mihin vetää raja fiktion ja faktan välille? Kuinka paljon haluan romaanin olevan fiktiota, kuinka paljon historiankirjoitusta: kuinka paljon haluan taustoittaa, värittää, kenties keksiäkin tapahtumia, vai haluanko pysytellä tiukasti faktoissa? Sophiessa suhde tuntuu olevan enemmän historiankirjoituksen hyväksi, mikä sitten johtaa tapahtumien nopeaan etenemiseen, sillä Sophie von Behsenistä kertovat lähteet ovat luultavasti olleet niukahkot.

Romaani luo Sophiesta kuvan varsin kiinnostavana ja poikkeuksellisena ihmisenä ja leikittelee hauskasti tyylilajeilla, mutta jälkimaku on hieman lattea ja liian kevyt. Olisin kaivannut kerrontaan lisää väkevyyttä, lisää tunteita.


––

Mikaela Strömberg: Sophie
(Sophie, 2015)
Suom. Helene Bützow
Schildts & Söderströms 2015, 236 s.

8 kommenttia :

  1. Juuri näin. Sophien elömä antaa mahtavat ainekset, mutta kirja olisi saanut painottua enempi fiktion puolelle.
    http://leevilevitoi.blogspot.fi/2016/01/mikaela-stromberg-sophie.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tyylien sekoitus sekoitti omankin pääni. Mutta mielenkiintoinen nainen tämä Sophie!

      Poista
  2. Minulle Sophie toimi hyvin, ja muistan kirjan tuntuneen pirteältä ja mukavan leikilliseltä. Lukusin mielelläni tämäntyylistä lisääkin, mutta toisaalta kirjan tyyliin ehkä kyllästyy nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirja oli mukavan virkistävää vaihtelua, erilainen. Jäin vain kaipaamaan jotain syvempää, jotain tunnetta, joka olisi onnistunut varmaan parhaiten fiktion lisäämisen avulla.

      Poista
  3. Viehätyin tuosta kirjasta, sillä sen tapahtumiljöö on lähellä ja osa täälläkin. Pidin fiktion ja toden rajapinnasta. Erityisesti minua kiehtoi Sophie, naisen elämä ja mahdollisuudet tuona aikana. Siinä on myös tulevien naisten valinnanmahdollisuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että miljöö oli lähellä sinua. Sellaisiin kirjoihin muodostuu ihan omanlaisensa suhde. Totta, 1800-luvun naisen elämää oli kuvattu kirjassa mielenkiintoisesti, sitä en hoksannutkaan mainita.

      Poista
  4. Kirja oli kieltämättä leikillinen ja siinä oli kova vauhti päällä. Plums plums plums ja lapsia syntyi vauhdilla. Ehkä keskittymällä johonkin asiaan ja jättämällä rönsyt pois, kirja olisi ollut enemmän makuuni. Rouvasta olisi saanut huikean elämäkerran aikaiseksi, sillä olihan hän oman aikansa naissankari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, plums plums plums vain! Jos tämä olisi ollut puhtaasti elämäkerta tai enemmän, ei niinkään puhtaasti, fiktiota, niin uskoisin, että kirja olisi toiminut paremmin. Mielenkiintoinen nainen joka tapauksessa!

      Poista