Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga (vol. 1)


Terveisiä sairaspedistä! Perjantai-iltana kurkkukivulla alkanut flunssa on nyt jatkunut kunnon räkätaudilla ja olo on sen verran ruhtinaallinen, että päätin jäädä kotiin lepäämään. Kun sairastaa nykyään harvoin, tuntuu joka kerta siltä, että kohta kuolee, mutta eiköhän tämä tästä. Pääsin ainakin jo eroon kurkkukivusta. Tällä hetkellä olo on myös sen verran kohtalainen, että päätin yrittää purkaa vähän bloggaamattomien kirjojen jonoa. Aloitetaan helpoimmasta tapauksesta eli Brian K. Vaughanin kirjoittamasta ja Fiona Staplesin kuvittamasta Saga-sarjakuvan ensimmäisestä osasta.

Saga on tarina Maantuntumasta (Landfall) lähtöisin olevasta Alanasta ja sitä kiertävästä kuusta Kiemurasta (Wreath) kotoisin olevasta Markosta. Alana ja Marko ovat rakastavaiset, mutta pahaksi onneksi heidän maansa ovat sodassa keskenään. Siinä, että Alana ja Marko ovat karussa olevia sotilaita, vastustavat sotaa, ovat eri rotua, mutta toisiinsa rakastuneita ja saavat yhdessä vielä tyttärenkin, Hazelin, on ihan riittävästi syitä sille, miksi heitä jahdataan, miksi heidät halutaan saada kiinni, elävinä tai kuolleina. Ja niitä jahtaajia riittääkin, samoin kaikenlaisia vaaroja pariskunnan pyrkiessä pois sen hetkiseltä planeetaltaan.

Alkaessani lukemaan Sagan ensimmäistä kirjaa en tiennyt siitä juuri mitään. Olin kuullut sarjakuvasta paljon kehuja, mutta minulla ei ollut mitään hajua mistä se oikeastaan edes kertoo. Kun tarina sitten käynnistyi aika rajulla, mutta luultavasti varsin todenmukaisella kohtauksella Hazelin syntymästä ("Paskannanko minä? Tuntuu kuin paskantaisin!"), olin, että ohoh, että tällainen aloitus! Ei siinä mitään, ei minua rajumpi kielenkäyttö tai tapahtumat haittaa ja itse asiassa parempi vain, ettei sievistellä. Jos siis ruma kieli, alastomuus, veren lentäminen, väkivaltainen kuoleminen ynnä muut vastaavat tekijät häiritsevät joko kielellisellä tai visuaalisella tasolla, niin Saga voi siinä tapauksessa olla vähän liian raju tapaus.


Ainakaan vielä tässä ensimmäisessä kirjassa tarina ei lupaa hirveän paljon. Maailma on pullollaan tarinoita toisiinsa rakastuneista, muun maailman mielestä toisilleen varsin huonosti sopivista henkilöistä, jotka joutuvat pakenemaan vainoamisen takia. Pääparin hauska ironia ja keskinäiset vaikeudet tuovat toki erilaisuuspisteitä, mutta muuten tarina vaikuttaa ensimmäisen kirjan perusteella aika peruskauralta. Hienosti piirretty avaruusympäristö ja jännittävän mielikuvitukselliset hahmot eivät nekään tehneet tarinasta erityisen erilaista ja erottuvaa, vaikka ne muuten ihastuttivatkin. Kiehtovinta tässä ensimmäisessä kirjassa onkin juuri Staplesin piirrosjälki, joka istuu tarinaan mainiosti.

En tietenkään vielä tiedä, miten tarina jatkuu, mutta ihan hirveän suurta hinkua seuraavan kirjan pariin en koe, vaikka sen varmasti joskus vielä luenkin. Tekisi mieli lukea seuraavat osat englanniksi, sillä minusta suomennos ei ole kovin onnistunut. Paikkojen nimet kuulostavat vähän kököiltä, samoin monet repliikeistä. Ja voi vitsit, miten pientä fontti välillä on (mikä ei varmastikaan ole suomennoksesta johtuvaa)! Jouduin välillä tuomaan kirjan melkein nenääni kiinni, että näkisin, mitä missäkin sanotaan.

Kaiken kaikkiaan Saga oli kuitenkin ihan positiivinen uusi tuttavuus ja täytyy joskus tulevaisuudessa kokeilla, mihin se vielä johtaa. Ehkä seuraavien kirjojen myötä tarina muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi.

Muissa blogeissa: Taikakirjaimet, Notko, se lukeva peikko, Ajatuksia kirjamaasta, Todella vaiheessa ja Kirjakko ruispellossa.

––

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga (vol. 1)
(Saga vol. 1, 2012)
Suom. Antti Koivumäki
Like 2014, 166 s.

Tunnisteet: , , , , , ,