2.7.2016

John Steinbeck: Routakuun aika


Tuttavuuteni John Steinbeckin kanssa alkoi jo yläasteella, kun luokkamme luki hänen vuonna 1945 julkaistun kirjansa Helmi. Muistikuvani tuosta kirjasta ovat melko vähäiset, mutta kaiketi ihan pidin siitä. Helmi oli vieläpä yksiä niitä hyvin harvoja kirjoja, jotka meillä ryhmäluetutettiin. Sen jälkeen en kuitenkaan ole Steinbeckiä lukenut ennen tätä kesää.

Kipinän jonkin toisen Steinbeckin kirjan lukemiseen sain Tammen kevätkatalogista, kun huomasin siellä tämän uusintapainoksen Routakuun ajasta. Muistuipa mieleeni myös haluni lukea lisää näytelmiä. No, Routakuun aika ei ole näytelmä, mutta Steinbeckin romaaneista on tehty lukuisia näytelmä-, tv- ja elokuvasovituksia, ja ne käsitykseni mukaan ainakin jossakin määrin muistuttavat draamakirjallisuutta. Pehmeä lasku draaman pariin siis.

Routakuun aika kertoo tuntemattoman maan miehittäjistä, jotka saapuvat niin ikään tuntemattomaan, kylmässä ja ankarassa maassa sijaitsevaan kylään. Muutaman miehen kokoinen vastarinta nujerretaan asein, mutta sen jälkeen miehittäjät yrittävät tulla toimeen kylän asukkaiden kanssa. Parhaiten se vaikuttaa onnistuvan pormestarin avulla, sillä jos pormestari tekee yhteistyötä heidän kanssaan, eihän kylän väelläkään ole mitään aihetta ryhtyä kapinaan. Mutta tilanne kiristyy eikä kylän väki olekaan enää niin yhteistyökykyistä porukkaa.

Teoksella on mielenkiintoinen historia. Alkuteos julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1942 eli sota-aikana. Euroopassa natsien miehittämissä maissa kirja kiellettiin heti (ja Italiassa sen hallussapidosta sai kuolemantuomion) eikä ihme, sillä siinä kuvatut miehittäjät ovat selkeästi saksalaisia, vaikkei sitä suoraan kerrotakaan, ja teosta voisi suorastaan pitää tarinan muotoon puettuna vastarintaoppaana. Kirjaa kuitenkin painettiin ja levitettiin salaa natsi-Saksan miehittämissä maissa ja se oli aikansa suosituin propagandateos.

Routakuun aika on siis ainakin yksi niistä Steinbeckin kirjoista, joka muistuttaa draamakirjallisuutta. Tarina etenee pitkälti dialogin ja toiminnan varassa. Myös kuvailu on melko niukkaa ja kohdistuu pääasiassa välittömään tapahtumaympäristöön ja henkilöhahmojen ulkonäköön ja luonteenpiirteisiin. En tiedä, onko juuri Routakuun ajasta tehty näytelmää (se ei propagandateoksen statuksestaan huolimatta ole kuitenkaan hänen tunnetuimpia romaanejaan), mutta sen voisi hyvin kuvitella näyttämölle. Oli raikasta lukea vaihteeksi jotain tällaista, niukkaa, mutta silti hyvin viisasta tekstiä.

Routakuun aika on pieni suuri kirja, etenkin historiansa vuoksi, mutta myös muuten. Teos kuvaa tarkkanäköisesti sekä miehittäjien että miehitettyjen toimintaa valloitustilanteessa. Yllätyin, miten se jopa inhimillistää miehittäjät, esittää heidät melko sympaattisessakin valossa. Kylän väki taas osoittaa hienosti neuvokkuutensa ja kekseliäisyytensä eivätkä naisetkaan jää tarinassa autettavien rooliin.

Tämä ei varmasti jää viimeiseksi Steinbeckikseni, vaikkei lopulta osoittautunut mitenkään järisyttävän upeaksi lukukokemuksesi, mutta luen mielelläni lisää hänen teoksiaan. Steinbeck-tuntijat, mikä kirjailijan kirjoista on suosikkinne?


––

John Steinbeck: Routakuun aika
(The Moon is Down, 1942)
Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi 2016, 149 s.

6 kommenttia :

  1. Todella sievästi kirjoitat blogiisi!

    VastaaPoista
  2. Routakuun aika on erikoinen historialtaan, mutta sisällöltään tuttua Steinbeckiä. Hänen tyylinsä on todellakin hyvin draamallista, koska dialogia on paljon. Henkilöt tulevat hyvin lähelle, jopa miehittäjät tässä kirjassa.

    Steinbeck on suosikkikirjailijoitani, ja pidin tästäkin kirjasta tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että yleensäkin pidät Steinbeckistä, täytyy ehdottomasti lukea hänen muitakin kirjojaan!

      Poista
  3. Helmi on tainnut kuulua johonkin yleiseen luettavien kirjojen joukkoon, sillä mekin luimme sen koulussa. Pidin siitä tosi paljon ja pari Steinbeckin kirjaa olen blogiaikanakin esitellyt. Yksi odottaa kesäkirjapinossa. Pidän Steinbeckin huumorista.
    Routakuun aika oli todella merkittävä maanalainen kirja toisen maailmansodan aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti. Kumma vain, ettemme Helmen lisäksi tainneet lukea yhdessä mitään muuta kuin jonkun pyöräilyyn (?) liittyvän nuortenkirjan, josta en pitänyt yhtään! Lukiossakaan ei tullut luettua porukalla mitään, kun kävin aikuislukion eikä siellä ollut mitään yhteislukuja.

      Tässäkin Steinbeck kirjoittaa mukavan kepeällä otteella, vaikka aihe on vakava. Hauska kuulla, että huumoria löytyy hänen muistakin kirjoistaan.

      Poista