25.6.2016

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät


Suomalainen juuri neurobiologian maisteriksi valmistunut Alina ja saman alan tutkija, amerikkalainen Joe kohtaavat toisensa eräässä konferenssissa. Joe muuttaa Alinan luokse Helsinkiin ja he saavat pojan nimeltä Samuel. Joe ei kuitenkaan sopeudu suomalaiseen yhteiskuntaan ja yliopistomaailmaan, joten hän palaa Yhdysvaltoihin. Katkeroitunut Alina jää Suomeen ja joutuu kasvattamaan poikansa yksin.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe on uransa huipulla ja kahden tyttären isä. Täydelliseen elämään syntyy säröjä, kun Joen vanhempi tytär Rebecca sekaantuu kyseenalaisen yrityksen toimintaan ja kasvaa kiinni uuteen iAm-nimiseen kokemuslaitteeseensa, joka osaa lukea käyttäjänsä ajatuksia. Samaan aikaan Joeta ja hänen perhettään aletaan vainota, mikä tuntuu liittyvän Joen tutkimusyksikön tekemiin eläinkokeisiin. Ovatko vainoamisen takana hullut eläinaktivistit vai jotain vielä pelottavampaa? Vähitellen Joe saa tietää jotain hyvin järkyttävää ja nuo tiedot asettavat hänen aiemmat valintansa täysin uuteen valoon.

Jussi Valtosen vuonna 2014 Finlandialla palkittu He eivät tiedä mitä tekevät on älykäs romaani. Älykästä siitä ei tee pelkästään se, että sen päähenkilöt ovat korkeastikoulutettuja, tieteen parissa työskenteleviä ihmisiä, vaan myös Valtosen asiantuntemus ja taitavuus, jotka huokuvat tekstistä. Valtonen ei kuitenkaan kirjoita mitenkään kryptisesti, mutta ei myöskään aliarvioi lukijaa. Teksti juoksee vaivatta, mutta rönsyily ja tyylin vaihtelu ovat herkkua aivoille. Yhtä herkullista on myös Valtosen sarkastinen ote esimerkiksi suomalaisuutta ja suomalaista yliopistokulttuuria kohtaan.

Pelkäsin romaanin kaatuvan jossain vaiheessa omaan älykkyyteensä, mutta niin ei onneksi käynyt. Sen sijaan romaani kompastuu teemojensa runsauteen. Yli viisisataasivuisessa romaanissa on toki tilaa käsitellä eri asioita, mutta kun se sisältää muun muassa vaikean isäsuhteen, eläinaktivismin, teknologian ja todellisuuden yhteen kietoutumisen, kyseenalaisen markkinoinnin, parisuhteen, syrjäytymisen, tutkijuuden, yliopistoelämän, äitiyden ja isyyden kaltaisia suuria teemoja, voi kysyä, miten haastavaa on sitoa ne harmoniseksi kokonaisuudeksi, yksien kansien sisään. Ihan vaivattomasti se ei Valtosenkaan romaanissa onnistu. Tuntuu, että joidenkin teemojen käsittely jää kesken, vaikka alkuun tuntuu siltä, että ne olisivat romaanissa hyvinkin keskeisiä. Minua olisi kiinnostanut enemmän esimerkiksi teknologian, keinotodellisuuden ja todellisuuden yhteenkietoutuminen, jonka käsittely alkaa romaanissa hirveän kiinnostavasti, mutta joka hiipuu sitten vähitellen taka-alalle. Vähemmälläkin teemojen pyörittelyllä olisi tässä tapauksessa siis saatu oikein mainio romaani aikaiseksi.

Mutta juuri rönsyilevän runsauden vuoksi paksu romaani jaksoi pitää myös hyvin otteessaan. Erityisen kiinnostavaa tarinassa on isän ja pojan suhteen kuvaus, se mitä kaipuu voi aiheuttaa ihmisessä, ja teema juoksee onneksi vahvana läpi romaanin. Siinä kiteytyy osuvimmin romaanin nimi, sen koko sanoma: ihmiset eivät tiedä mitä tekevät hylätessään lapsensa.


––

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014, 559 s.

18 kommenttia :

  1. Sama osin myönteinen, mutta ylirunsauteen melkein tukehtunut itsellänikin. Kirja oli myös mielestäni aika nihilistinen.
    http://leevilevitoi.blogspot.co.at/2015/01/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nihilistinen, ihan totta, tuota en itse tavoittanutkaan. En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia tässä nimenomaisessa kirjassa. Mutta mielenkiintoinen se kuitenkin on, vaikkakin niin runsas.

      Poista
  2. Minäkin ihastuin kirjan runsauteen ja älykkyyteen, sekä siihen että se oli älykäs olematta silti liian haastava. Innostuin tämän kirjan myötä Valtosesta ja vielä tätä F-voittajaa enemmän ihastuin Siipien kantamiin, joka on kertakaikkiaan ihana kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kokeilla Siipien kantamia. Valtonen kirjoittaa tässä niin taidokkaasti, että mielelläni nauttisin siitä lisääkin.

      Poista
  3. HS nimesi tämän "uudeksi, suureksi aikalaisromaaniksi". Paljon sellaista tässä on, mikä on kiinnostavaa tässä ajassa. Itse olisin karsinut vaikka nyt sitten sitä suomalaisen yliopistomaailman kritiikkiä, koska paljon enemmän ajatuksia herättivät muut teemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa ajatella, että miltähän tämä kirja mahtaa näyttää vaikkapa sadan vuoden päästä, koska sen teemat ovat kuitenkin niin tässä ajassa. Kestääkö se aikaa vai vaikuttaako se ihan hassulta sitten joskus? No, tässä ajassa teemat kuitenkin olivat hyvin mielenkiintoisia, vaikka niitä liikaa olikin.

      Poista
  4. Voi, tämä on odottanut minulla lukuvuoroaan kohta kaksi vuotta, ja vaikka se yhtaikaa houkuttelee, on siihen ollut hurjan vaikea tarttua. Keväällä siirsin sen jo yöpöydälle seuraavaksi luettavien pinoon, mutta ei se sen enempää ole liikkunut vieläkään. :D pitänee ryhdistäytyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli tämä ihan älyttömän pitkän ajan lainassa kirjastosta ja tartuin siihen lopulta kun kaikki viisi uusimiskertaa olivat jo täynnä ja viimeinen palautuspäivä alkoi lähestyä! Joten totta, kovin helposti lähestyttävä kirja tämä ei ole :D Mutta melko nopea luettava, joten paksuutta ei ainakaan tarvitse pelätä.

      Poista
  5. Tämä oli kiinnostava kirja, jossaoli tosiaan "paljon". Eräs yllättävä piirre oli se, että minusta kaikki päähenkilöt olivat varsin ärsyttäviä ja epämielyttäviä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihan totta! Minäkään en pitänyt yhdestäkään henkilöstä, kaikissa oli jotain ärsyttävää.

      Poista
  6. Tämä kirja on huomenna tulossa meille poikaystävän mukana, odotan kyllä innolla tämän lukemista! Olen kuullut tästä paljon hyvää, niin mielenkiinnolla odotan mitä mieltä itse olen :)

    Blogissani on sinulle palkinto: http://bookishteaparty.blogspot.fi/2016/06/blogger-regognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, toivottavasti tykkäät! Vaikka niitä teemoja on tässä vaikka muille jakaa, niin on myös paljon kaikkea mielenkiintoistakin.

      Kiitos palkinnosta, vastaan kun ehdin :)

      Poista
  7. Tämä herätti minussa paljon ihastusta. Siinä oli paljon ja kenties jotain olisi voinut jättää poiskin, mutta minuun se iski tarkkana kuvauksena tästä hetkestä ja vähän tulevaisuudestakin. Pidän hyvän kirjan kriteerinä sitä, että se saa ajattelemaan ja Valtonen todella sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelemaan saavat kirjat ovat usein niitä helmiä. Minussakin tämä herätti rutkasti mietteitä, se hyvä puoli teemojen runsaassa määrässä oli.

      Poista
  8. Kirjasta on jäänyt paljon selkeitä kuvia mieleen. Jotenkin Valtonen kutoi useat teemansa taidokkaasti tarinaan. Muistan, että välillä ahmin kirjaa, ja alku ja loppu tekivät hienon kaaren.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta joidenkin teemojen käsittely jäi ärsyttävästi puolitiehen, mutta ne olivat kuitenkin kaikki todella mielenkiintoisia. Niitä olisi voinut jakaa useammaksikin romaaniksi :) Mutta erittäin mielenkiintoinen uusi kirjailija minulle, täytyy lukea hänen muitakin kirjojaan.

      Poista
  9. Samaa mieltä siitä, että teemoja on Valtosella tässä liikaa.

    Sinulle on muuten blogissani haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli harmillista. Kiitos haasteesta, tulenpa kurkkimaan!

      Poista