15.6.2016

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta


Loneyta ei kuitenkaan voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoroveden tullessa ja mennessä, ja aina joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyisivät sen kavalilta virtauksilta. Eläimiä, joskus myös ihmisiä, kerran molempia: paimen ja hänen lampaansa, jotka olivat jääneet saarroksiin ja hukkuneet seuratessaan ikiaikaista Cumbrian polkua. Ja vielä nykyäänkin, sata vuotta myöhemmin, Loneylla oli tapana työntää hukkuneiden luita rantaan kuin todistaakseen jotakin.

Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta oli minulle kevään odotetuimpia kirjoja. Kiinnostuin siitä alunperin, kun se voitti viime vuoden Costa-palkinnon paras esikoisromaani -kategorian. Ja vahva esikoisromaani se onkin. Huippua, että se saatiin nyt myös suomeksi.

Loney on paikka, missä Tonto, hänen perheensä ja heidän tuttavansa ovat viettäneet lähes jokaisen pääsiäisen. Niin myös silloin kerran, kun Tonto oli teini-ikäinen. Syvästi katolilaisen perheen äiti uskoo, että paikallisen kappelin pyvä vesi voisi parantaa Tonton veljen Hannyn mykkyyden, ja taas kerran he lähtevät kohti synkän sateista Loneyta.

Seurueen saapuessa Loneyyn on paikka muuttunut edelliskerrasta ja kyläyhteisössä tuntuu tapahtuvan outoja asioita. Vaikka on varhainen kevät, omenapuut kantavat jo satoa, ruoho vihertyy kuin yhdessä yössä ja erään kylän asukkaan sokea äiti saa yllättäen näkönsä takaisin. Hanny ja Tonto näkevät myös oudosti käyttäytyvän naisen ja miehen, jotka kuljettavat viimeisillään raskaana olevan nuoren tytön pahamaineiselle Coldbarrown saarelle. Hannyn uteliaisuus saa lopulta molemmat pojat pahoihin vaikeuksiin.

Hylätty ranta on hidas, pikkuhiljaa jännitystä luova romaani. Tulevaa pohjustetaan pitkään ja tunnelmaa rakennetaan vahvojen luontokuvien ja Loneyn mystisyyden varassa. Romaani ei ole erityisen pelottava, mutta synkkä ja karmiva kylläkin. Romaanin ydin on rivien väleissä, paljon jätetään lukijan tulkinnan varaan. Mitä Loneyssa oikeastaan edes tapahtui? Keitä saareen mennyt väki oikein oli? Minä muodostin asioista omat tulkintani, mutta tulkintoja voi olla myös muita.

Romaanin vahvuuksia sen mystisyyden ja tulkinnanvaraisuuden lisäksi on myös sen kerronta. Tonto kuvaa Loneyta ja tapahtumia hienovaraisen tunnelmallisesti. Ihan näin Loneyn edessäni, tunsin sen kevätmyrskyt ja haistoin vanhan talon tuoksun, ja olisin halunnut itsekin olla siellä ellei paikka olisi samalla ollut niin outo ja pelottava. Kiitos siis myös suomentajalle tunnelman välittämisestä. Samalla minua kuitenkin hieman häiritsi henkilöhahmojen etäisyys – en oikein päässyt kenenkään pään sisälle – ja tarinankulun paikoittainen hidastelu, vaikka hitaus on toisaalta myös tarinan vahvuus.

Hylätty ranta on kuitenkin vasta Hurleyn esikoisromaani. Jään jännityksellä odottamaan, mitä Hurley kirjoittaa seuraavaksi.


––

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
(The Loney, 2014)
Suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY 2016, 427 s.

6 kommenttia :

  1. Hylätty ranta oli kyllä koukuttava kirja! Vähän kummallinen, hieno ja koukuttava. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallinen on hyvä sana kuvaamaan tätä. Lopun tapahtumista olisi myös kiva keskustella jonkun kanssa, onneksi poikaystävän äiti lukee tätä parhaillaan (tai on jo kenties lukenutkin)!

      Poista
  2. Hieman liiankin hidasta on meno tässä kirjassa, mutta toisaalta tarinassa on jotain hyvin kiehtovaa. Pidän siitä, että kaikkea ei selitetä valmiiksi vaan lukijalle jätetään tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein osaa vieläkään päättää, että oliko hitaus tälle eduksi vai haitaksi. Välillä se väsytti, mutta sitten se kuitenkin sopi tarinaan ja loi tunnelmaa.

      Onneksi etenkin loppu jätti tilaa lukijan mielikuvitukselle olematta kuitenkaan liian kryptinen.

      Poista
  3. Lähdin lukemaan kirjaa hieman eri odotuksin, mutta pidin kirjasta. Luonto oli tässä merkittävässä roolissa, jopa ihmisten yli. Ihmiset jäivät vieraammiksi minulla. Kiinnostava kirjailija. Olisin valmis lukemaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ihmiset jäivät minullekin etäisiksi, kun taas luonto on merkittävämmässä asemassa. Mutta mielenkiintoinen kirja, toivottavasti kuulemme pian lisää Hurleysta!

      Poista