Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa


Nyt päivänvalossa Saaralla oli parempi tilaisuus tarkkailla naista. Tällä oli tumma, päätä myötäilevä tukka, farmarihousut, joita Saara oli nähnyt enimmäkseen vain elokuvissa, musta poolopaita ja huulipunaa. Silmien ympärillä siinsivät varjot. Hän oli lähempänä neljääkymmentä, ehkä kolmekymmentäseitsemän.

Saara, Juhani ja heidän pieni poikansa Elias ovat muuttaneet Helsingin Töölöön Juhanin uuden työn takia. On vuosi 1956. Saara on kotirouva ja hänen päivänsä kuluvat Eliaksen kanssa puuhaillessa ja uudesta kodista huolehtiessa. Kaikki on näennäisesti hyvin, vaikka Saara joutuukin öisin ottamaan sinisiä pillereitä.

Eräänä päivänä meren rannalla Saara tapaa naapurinsa Elisabethin, tyylikkään ja itsenäisen maailmannaisen, sellaisen, joita näkee vain elokuvissa. Elisabeth lumoaa Saaran, sillä Elisabeth on kaikkea, mitä Saara ei uskaltaisi kuvitellakaan olevansa. Ehkä myös vakooja. Naiset ystävystyvät eikä Saaran elämä ole enää yhtä yksinäistä ja kaavoihin kangistunutta kuin aiemmin. Ei missään määrin.

Olen lukenut Leena Parkkiselta aiemmin romaanit Sinun jälkeesi, Max ja Galtbystä länteen. Maxista pidin todella paljon, Galbystä länteen vähän vähemmän, ja tietysti Säädyllinen ainesosa meni lukulistalle heti kun sen julkaisusta kuulin. En ole kuukauteen lukenut yhtäkään suorastaan loistavaa romaania, vain sellaisia aivan hyviä, mutta Säädyllinen ainesosa katkaisi tuon putken: se on loistava ihan alusta loppuun asti.

Säädyllinen ainesosa on ihastuttava, herkullinen romaani. Ruoka on siinä keskeisessä osassa, sillä on merkityksensä tapahtumissa, ja jopa luvut on nimetty erilaisten ruokalajien mukaan: Hummeria kasvihuonemansikoiden kera, Ruusujäätelö, Mateenmaksaa ja sillikaviaaria paahtoleivällä, Kastanjoilla täytetyt kyyhkyset ja niin edelleen. Jo ensi sivuilta lähtien romaanin tunnelmassa on jotain salaperäistä – enkä puhu pelkästään prologista. Saarassa ja Juhanissa on jotain erikoista, heidän menneisyydessään on jotain, mistä vaietaan. Ja entä Elisabeth, hän se vasta salaperäinen onkin! Yksi romaanin parhaimpia puoli ovatkin juuri sen henkilöhahmot, jotka ovat hyvin eläväisen oloisia, sopivat miljööseensä ja ovat yksinkertaisesti kutkuttavan kiinnostavia.


Säädyllinen ainesosa on niin sisäisesti kuin ulkoisestikin tyylikäs romaani. Jussi Karjalaisen toteuttama ulkoasu on upeaa katseltavaa. Mutta katsokaa yläpuolelta mitä kansipaperien alta paljastui! Kansia koristaa Bulevardi 12:ssa sijainnut WSOY:n entinen pääkonttori. Kustannusmaailmalla on myös osansa romaanissa.

Säädyllisestä ainesosasta tulee hieman mieleen Sarah Watersin romaanit, siinä on samanlaisia teemoja, samanlainen henki. Parkkinen ottaa miljöön, tunnelman ja romaanin teemat vahvasti haltuunsa, ja sitoo ne erittäin toimivaksi, nautittavaksi kokonaisuudeksi. Vähempää en olisi voinut odottaakaan Parkkisen romaanilta.

Muissa blogeissa: P. S. Rakastan kirjoja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Lumiomena ja Kulttuuri kukoistaa.

––

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Teos 2016, 335 s.

Tunnisteet: , , , , , ,