21.5.2016

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa


Nyt päivänvalossa Saaralla oli parempi tilaisuus tarkkailla naista. Tällä oli tumma, päätä myötäilevä tukka, farmarihousut, joita Saara oli nähnyt enimmäkseen vain elokuvissa, musta poolopaita ja huulipunaa. Silmien ympärillä siinsivät varjot. Hän oli lähempänä neljääkymmentä, ehkä kolmekymmentäseitsemän.

Saara, Juhani ja heidän pieni poikansa Elias ovat muuttaneet Helsingin Töölöön Juhanin uuden työn takia. On vuosi 1956. Saara on kotirouva ja hänen päivänsä kuluvat Eliaksen kanssa puuhaillessa ja uudesta kodista huolehtiessa. Kaikki on näennäisesti hyvin, vaikka Saara joutuukin öisin ottamaan sinisiä pillereitä.

Eräänä päivänä meren rannalla Saara tapaa naapurinsa Elisabethin, tyylikkään ja itsenäisen maailmannaisen, sellaisen, joita näkee vain elokuvissa. Elisabeth lumoaa Saaran, sillä Elisabeth on kaikkea, mitä Saara ei uskaltaisi kuvitellakaan olevansa. Ehkä myös vakooja. Naiset ystävystyvät eikä Saaran elämä ole enää yhtä yksinäistä ja kaavoihin kangistunutta kuin aiemmin. Ei missään määrin.

Olen lukenut Leena Parkkiselta aiemmin romaanit Sinun jälkeesi, Max ja Galtbystä länteen. Maxista pidin todella paljon, Galbystä länteen vähän vähemmän, ja tietysti Säädyllinen ainesosa meni lukulistalle heti kun sen julkaisusta kuulin. En ole kuukauteen lukenut yhtäkään suorastaan loistavaa romaania, vain sellaisia aivan hyviä, mutta Säädyllinen ainesosa katkaisi tuon putken: se on loistava ihan alusta loppuun asti.

Säädyllinen ainesosa on ihastuttava, herkullinen romaani. Ruoka on siinä keskeisessä osassa, sillä on merkityksensä tapahtumissa, ja jopa luvut on nimetty erilaisten ruokalajien mukaan: Hummeria kasvihuonemansikoiden kera, Ruusujäätelö, Mateenmaksaa ja sillikaviaaria paahtoleivällä, Kastanjoilla täytetyt kyyhkyset ja niin edelleen. Jo ensi sivuilta lähtien romaanin tunnelmassa on jotain salaperäistä – enkä puhu pelkästään prologista. Saarassa ja Juhanissa on jotain erikoista, heidän menneisyydessään on jotain, mistä vaietaan. Ja entä Elisabeth, hän se vasta salaperäinen onkin! Yksi romaanin parhaimpia puoli ovatkin juuri sen henkilöhahmot, jotka ovat hyvin eläväisen oloisia, sopivat miljööseensä ja ovat yksinkertaisesti kutkuttavan kiinnostavia.


Säädyllinen ainesosa on niin sisäisesti kuin ulkoisestikin tyylikäs romaani. Jussi Karjalaisen toteuttama ulkoasu on upeaa katseltavaa. Mutta katsokaa yläpuolelta mitä kansipaperien alta paljastui! Kansia koristaa Bulevardi 12:ssa sijainnut WSOY:n entinen pääkonttori. Kustannusmaailmalla on myös osansa romaanissa.

Säädyllisestä ainesosasta tulee hieman mieleen Sarah Watersin romaanit, siinä on samanlaisia teemoja, samanlainen henki. Parkkinen ottaa miljöön, tunnelman ja romaanin teemat vahvasti haltuunsa, ja sitoo ne erittäin toimivaksi, nautittavaksi kokonaisuudeksi. Vähempää en olisi voinut odottaakaan Parkkisen romaanilta.


––

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Teos 2016, 335 s.

15 kommenttia :

  1. Totta, jälkeen päin ajatellen minullekin tulee Waters mieleen! Mutta vau, minä en ole tajunnutkaan katsoa kansipapereiden alle. Mitä hienoa taidetta, niin kuin koko kirja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin tyylikäs kokonaisuus ja ihanaa, että kansiinkin välillä panostetaan näin upeasti!

      Poista
  2. Toivoin vähän, että löydän tän kirjastosta mutta eipä käynyt vielä tuuri. En ole Parkkista ennen lukenut.
    Voi tuo kansi on todella ihana, hyvin bongattu, eipä tule aina katsottua lehden alle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirja tulee pian vastaan. Odotellessahan voi lukea muut Parkkisen kirjat :)

      Kiljaisin melkein kun ihan huomaamatta kansilehti pääsi valahtamaan kannen päältä ja huomasin tuon hienon taideteoksen :)

      Poista
  3. Olen lukenut Watersin uusimman suomennoksen, ja kesällä ajatelin tutustua niihin vanhempiin. Pitääpäs ottaa tämäkin lukulistalle, sillä Waters vaikutti oikein hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waters on huippu, ne vanhemmat ovat juuri suosikkejani :) Mutta ei Parkkinenkaan kalpene Watersin rinnalla, hieno se on hänen tuotantonsakin!

      Poista
  4. Watersia mietin minäkin tätä lukiessani, mutta vaikka pidin Watersin viimekesäisestä suomennoksesta, on Parkkisen romaani paljon parempi. Upea romaani.

    Ja huikeat kannet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin tästä enemmän kuin uusimmasta Watersista. Vanhemmat Watersin kirjat ovat suosikkejani häneltä. Parkkinen taas vain paranee, tämähän oli yhtä upea kuin esikoinen!

      Poista
  5. En uskaltanut kovin tarkkaan arviotasi lukea, sillä itselläni on tämä kesken. Odotin tätä kovasti ja aloin lukea heti kun sain kirjan käsiini, mutta hetki oli väärä ja kirja on ollut siitä asti kesken. Luen nyt ainakin Loistavan ystäväni pois alta ja kokeilen ehkä sitten uudelleen, koska olen aika varma, että minäkin tästä pidän, kunhan pääsen kirjaan kiinni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri kommentoimassa kirjoitustasi tästä kirjasta, huippua, että tykkäsit! Parkkinen on <3

      Poista
    2. Nyt minäkin uskalsin lukea koko arviosi ja voi, kirjoitat tästä niiiiin hyvin. Itsellä loppui sanat kesken, kuten usein käy, kun lukee näin hyvän ja jotenkin itselle henkilökohtaisesti merkittävän teoksen. Parkkinen on kyllä huikea!

      Poista
    3. Parkkinen lienee kovimpia suomalaisia kirjailijoita!

      Usein on hirveän vaikea kirjoittaa itselle tärkeästä ja merkittävästä kirjasta. Lyttääminen on paljon helpompaa :D

      Poista
  6. Tekee vaan mieli huutaa, että mahdottoman hieno romaani. Loistokas, ihastuttavan yltäkylläisen esteettinen.

    Minuun upposi niin Max kuin myös Gatlbykin monelta osin. Jälkimmäisessä on se autojuttu, jossa näin jälkikäteen voi nähdä jonkun siemenen, joka Säädyllisessä ainesosassa on kasvanut täyteen mittaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Esteettinen on muuten hyvä sana kuvaamaan tätä. Helli kaikkia aisteja.

      Minusta Galtby meni vähän höpöksi lopussa, mutta pidin siitä muuten kovasti. Eikun odottamaan seuraavaa Parkkisen romaania!

      Poista
    2. Totta, loppu ei ollut minustakaan teoksen onnistunein osa.

      Poista