23.5.2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista


16. syyskuuta 1834

Kammottava ajatus ja uni. Ei tullut Helsinkiä, tuli kreikkalainen kaupunki. Käytännössä Helsinkiä ei rakennettu, se kaivettiin maasta. Ajattelen rakastavaisia sadan vuoden kuluttua, tällä torilla, toisiaan kädestä pitäen. Mikä epävarmuuden ja lohduttomuuden monumentti.

On vuosi 1816 ja Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, piirtämään ja rakennuttamaan Helsingin uusiksi sitä kohdanneen palon jälkeen. Venäjän keisarikunta haluaa Suomen suuriruhtinaskunnan uuden pääkaupungin olevan loistokas ja kaikin puolin sopiva keisarikunnan hallintokaupungiksi.

Engel muuttaa perheineen karuun, kallioiseen Helsinkiin. Ikävä kotiin, Berliiniin, on kova, ja Johan vakuuttaakin vaimolleen Charlottelle, että kaikki on vain väliaikaista, vain kuusi vuotta, ja olemme takaisin kotona. Mutta Helsingistä tulee Engelin loppuelämän työ. Ikävän, surun ja turhautumisen, mutta myös ilon ja ylpeyden hetkien täyttämä työ ja elämä.

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on Helsinkin keskeisimpiä rakennuksia suunnitelleen Johan Carl Ludvig Engelin fiktiivinen päiväkirja vuosilta 1816–1840. Se koostuu lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä, jotka kuvaavat Engelin sen hetkisiä tunnetiloja hyvin lyyrisesti ja kauniisti. Merkinnät ovat kuin akvarelleja, mihin romaanin nimikin viittaa. Jokaisella kirjan aukeamalla on niin kauniita ja osuvia lauseita, että voisin siteerata niistä jokaista! Mutta en ole hämmästynyt kielen kauneudesta ja lyyrisyydestä, sillä Viikilä on aloittanut kirjailijanuransa runoilijana. Hän on julkaissut runokokoelmat Runoja (2008) ja Runoja II (2010) sekä poeettisen tietosanakirjan Ensyklopedia (2011) yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen esikoisromaaninsa.

Lyyrisen kielen lisäksi ihastuin tässä romaanissa päiväkirjamuotoon ja siihen, miten hienosti päiväkirjan merkinnät välittävät Engelin tunnetiloja ja siten kertovat Engelistä itsestään. Alkuun lyhyistä merkinnöistä oli vaikea saada otetta, mutta normaalista poikkeavaan muotoon (vaikkeivät päiväkirjan muotoon kirjoitetut romaanit mitään harvinaisia ole, luen niitä kuitenkin harvoin) sopeutui lopulta melko pian. Ihailen sitä, miten taidokkaasti Viikilä on saanut tiivistettyä noihin merkintöihin Engeliä itseään. Ne antavat kuvat varsin epävarmasta, mutta silti rohkeasta, lämpimästä ja ironiaankin taipuvasta miehestä, jolla on kaikenlaisia tunteita. Etenkin Engeliä kaksi kertaa kohtaava suuri suru oikein huokuu merkinnöistä ja niiden rivien väleistä, ja siinä vaiheessa olin lopullisesti myyty.

Akvarelleja Engelin kaupungista kurkistaa myös historialliseen Helsinkiin, sen 1800-luvun alun uudelleenrakennusvaiheeseen. Helsingissä asuville tai siellä paljon vieraileville romaanin kuvaukset antanevat paljon ja kaupungin rakennuksia tulee varmasti katseltua uudella tavalla. Engelin päätöihin kuului Helsingissä esimerkiksi nykyiset valtioneuvoston linna, tuomiokirkko, yliopiston päärakennus, Kansalliskirjasto ja presidentinlinna. Engel suunnitteli rakennuksia myös muualle Suomeen, suurin osa niistä on kirkkoja. Täällä Oulussa Engelin suunnittelemia rakennuksia ovat tuomiokirkko ja Oulun Lyseon lukion koulurakennus.

Viikilän romaani on varsin positiivinen tuulahdus kotimaisen kirjallisuuden kentällä, ainakin minulle, sillä vastaavaa en muista lukeneeni. Todellisen historiallisen henkilön ottaminen romaanin päähenkilöksi ja etenkin niin tarkan sisäisen kuvauksen kohteeksi on rohkeaa, mutta se toimii erinomaisesti. Akvarelleja Engelin kaupungista kestänee vielä monta uutta lukukertaa – en usko, että se vanhenee koskaan.


––

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus 2016, 213 s.

4 kommenttia :

  1. Olen miettinyt, että pitäisikö tämä lukea. Nyt tuntuu siltä, että pitäisi! Etenkin juuri kotimaisten kirjojen joukosta haluaisin poimia ne helmet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea! Tämä oli aika nautinnollinen kirja. Tunnelmallisuutta riittää.

      Poista
  2. Tämä osui kirjakaupassa silmään, ja voi olla että kun saan palkan, niin käyn kotiuttamassa tämän omaan hyllyyn. En ole lukenut Viikilän runoja, mutta kotimainen kirjallisuus, runollinen kirjoitustyyli ja päiväkirjamuoto vievät jo ajatuksena sydämen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että voisit palkkaasi paremmin käyttää :) Päiväkirjamuoto vaati kohdallani hieman totuttelua, mutta sitten se upposi. Eipä tähän olisi muunlainen muoto sopinutkaan.

      Poista