Johan Bargum: Novelleja 1965–2015


En ole koskaan aiemmin lukenut Johan Bargumin teoksia. Olisi ehkä syytä, ainakin tämän Novelleja 1965–2015 -kokoelman perusteella. Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Bargumin esikoisteoksen ilmestymisestä ja merkkivuoden kunniaksi julkaistiin tämä hieno kokoelma, joka tekee poikkileikkauksen Bargumin tuotantoon. Kokoelma sisältää 23 novellia, joista kaksi on ennen julkaisemattomia ja yksi aiemmin suomentamaton.

Novelleja yhdistää erilaiset luopumiset ja menetykset: hyvästien heittäminen, parisuhteiden kariutuminen, perheiden hajoaminen, matkan tekeminen, perheenjäsenten kuoleminen. Suurimmassa osassa ellei kaikissa on kyse erilaisista ihmissuhteista – kommunikoinnista ja vallankäytöstä. Kertojat ovat kaikenikäisiä, lapsesta teini-ikäiseen, nuoresta naisesta vanhaan mieheen, ja Bargum kirjoittaa heidän kauttaan taitavan tarkkanäköisesti ja luontevasti.

Kokoelman avaava novelli Ensimmäinen, keskeneräinen (Svartvitt, 1965) on ilmaisultaan vähän erikoinen, kokeileva ehkä, ja mietin jo, että voi ei, tulenkohan pitämään näistä novelleista ollenkaan. Mutta kun jatkoin eteenpäin, vuonna 1986 julkaistusta Kotieläimiä-kokoelmasta poimittuihin novelleihin, hurmaannuin. Novellit Bonnie, jossa löytökoira heijastaa sen löytäneen miehen tunteita niin kipeän hyvin, Tummansininen talvitakki, jossa kertojan isä on muuttunut koiraksi, ja Kharon, jossa mystinen mies seuraa purjehtivaa perhettä, ovat koko kokoelman helmiä. Eläimet ovat Bargumin novelleissa näkyvässä, mutta silti myös näkymättömässä roolissa. Ne tuovat viestejä, yrittävät kommunikoida tulematta kuulluiksi ja heijastavat novellien henkilöiden tunteita.

Yksi kokoelman pysäyttävimpiä novelleja on novelli Arkkitehti (Matkoja, 1998). Myös siinä eläimillä on tärkeä viestintuojan rooli. Nainen matkaa isänsä viimeiseksi kodiksi jääneelle talolle maaseudulle ja löytää sieltä tämän päiväkirjan. Merkinnät, jotka isä on nimenomaan tarkoittanut tyttärensä luettavaksi, paljastavat, mitä kaikkea isä teki ja ajatteli ennen kuolemaansa. Novellissa on mystinen, jopa maaginen tunnelma, sillä isän viimeisiin hetkiin liittyy erikoisia tapahtumia.

Pidin kokoelmassa ehkä hieman enemmän Bargumin vanhemmista, 1980- ja 1990-luvuilla julkaistuista novelleista. Se ei ole kuitenkaan mikään moite Bargumin uudempia novelleja kohtaan, sillä nekin ovat upeita. Esimerkiksi Andrei (Jäähyväisiä, 2003) on yllättävän surullinen novelli palkkamurhaajasta ja kissasta, joka muuttaa hänen mielensä. Myös uudet, vuonna 2015 julkaistut novellit Jouluaatto ja Huvila myytävänä ovat upean tarkkoja kuvauksia lapsena koetuista tuntemuksista vanhempien erotessa. Ne kytkeytyvät toisiinsa, samoin kuin muutamat muutkin kokoelman novellit.

Bargumin novellit ovat yksinkertaisesti huikeita. En tiedä, onko yksikään aiemmin lukemani novellikokoelma yltänyt samaan. Harmi, etten löytänyt kuin muutaman kokoelmasta kirjoitetun kirjablogitekstin, sillä se ansaitsisi enemmän huomiota. Jos aiot lukea tänä vuonna edes yhden novellikokoelman, lue tämä. Kokoelma sopii hyvin myös aloittelijoille tai novelleja hieman vierastaville, sillä novellit ovat sopivan pituisia, eivät liian lyhyitä ja siten ehkä vaikeasti avautuvia, mutta eivät liian pitkiäkään. Ne ovat selkeitä, mutta silti ajatuksia herättäviä. Ennen kaikkea novellien aiheet ja teemat puhuttelevat ihan varmasti kaikkia, ne ovat sillä tavalla arkisia ja kaikille tuttuja. Toisten novellien huumori ja suorastaan absurdius taas tuovat vaihtelua kokoelmaan.

Oletteko lukeneet Bargumia, etenkin hänen novellejaan? Minä rakastuin tähän kokoelmaan sen verran kovasti, että etsin takuulla käsiini kaikki Bargumin novellit ja luultavasti romaanitkin.

Muissa blogeissa: Kaisa Reetta T., Ullan luetut kirjat ja Kannesta kanteen.

––

Johan Bargum: Novelleja 1965–2015
Suom. Rauno Ekholm ja Marja Kyrö
Teos 2015, 415 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , ,