30.5.2016

Johan Bargum: Novelleja 1965–2015


En ole koskaan aiemmin lukenut Johan Bargumin teoksia. Olisi ehkä syytä, ainakin tämän Novelleja 1965–2015 -kokoelman perusteella. Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Bargumin esikoisteoksen ilmestymisestä ja merkkivuoden kunniaksi julkaistiin tämä hieno kokoelma, joka tekee poikkileikkauksen Bargumin tuotantoon. Kokoelma sisältää 23 novellia, joista kaksi on ennen julkaisemattomia ja yksi aiemmin suomentamaton.

Novelleja yhdistää erilaiset luopumiset ja menetykset: hyvästien heittäminen, parisuhteiden kariutuminen, perheiden hajoaminen, matkan tekeminen, perheenjäsenten kuoleminen. Suurimmassa osassa ellei kaikissa on kyse erilaisista ihmissuhteista – kommunikoinnista ja vallankäytöstä. Kertojat ovat kaikenikäisiä, lapsesta teini-ikäiseen, nuoresta naisesta vanhaan mieheen, ja Bargum kirjoittaa heidän kauttaan taitavan tarkkanäköisesti ja luontevasti.

Kokoelman avaava novelli Ensimmäinen, keskeneräinen (Svartvitt, 1965) on ilmaisultaan vähän erikoinen, kokeileva ehkä, ja mietin jo, että voi ei, tulenkohan pitämään näistä novelleista ollenkaan. Mutta kun jatkoin eteenpäin, vuonna 1986 julkaistusta Kotieläimiä-kokoelmasta poimittuihin novelleihin, hurmaannuin. Novellit Bonnie, jossa löytökoira heijastaa sen löytäneen miehen tunteita niin kipeän hyvin, Tummansininen talvitakki, jossa kertojan isä on muuttunut koiraksi, ja Kharon, jossa mystinen mies seuraa purjehtivaa perhettä, ovat koko kokoelman helmiä. Eläimet ovat Bargumin novelleissa näkyvässä, mutta silti myös näkymättömässä roolissa. Ne tuovat viestejä, yrittävät kommunikoida tulematta kuulluiksi ja heijastavat novellien henkilöiden tunteita.

Yksi kokoelman pysäyttävimpiä novelleja on novelli Arkkitehti (Matkoja, 1998). Myös siinä eläimillä on tärkeä viestintuojan rooli. Nainen matkaa isänsä viimeiseksi kodiksi jääneelle talolle maaseudulle ja löytää sieltä tämän päiväkirjan. Merkinnät, jotka isä on nimenomaan tarkoittanut tyttärensä luettavaksi, paljastavat, mitä kaikkea isä teki ja ajatteli ennen kuolemaansa. Novellissa on mystinen, jopa maaginen tunnelma, sillä isän viimeisiin hetkiin liittyy erikoisia tapahtumia.

Pidin kokoelmassa ehkä hieman enemmän Bargumin vanhemmista, 1980- ja 1990-luvuilla julkaistuista novelleista. Se ei ole kuitenkaan mikään moite Bargumin uudempia novelleja kohtaan, sillä nekin ovat upeita. Esimerkiksi Andrei (Jäähyväisiä, 2003) on yllättävän surullinen novelli palkkamurhaajasta ja kissasta, joka muuttaa hänen mielensä. Myös uudet, vuonna 2015 julkaistut novellit Jouluaatto ja Huvila myytävänä ovat upean tarkkoja kuvauksia lapsena koetuista tuntemuksista vanhempien erotessa. Ne kytkeytyvät toisiinsa, samoin kuin muutamat muutkin kokoelman novellit.

Bargumin novellit ovat yksinkertaisesti huikeita. En tiedä, onko yksikään aiemmin lukemani novellikokoelma yltänyt samaan. Harmi, etten löytänyt kuin muutaman kokoelmasta kirjoitetun kirjablogitekstin, sillä se ansaitsisi enemmän huomiota. Jos aiot lukea tänä vuonna edes yhden novellikokoelman, lue tämä. Kokoelma sopii hyvin myös aloittelijoille tai novelleja hieman vierastaville, sillä novellit ovat sopivan pituisia, eivät liian lyhyitä ja siten ehkä vaikeasti avautuvia, mutta eivät liian pitkiäkään. Ne ovat selkeitä, mutta silti ajatuksia herättäviä. Ennen kaikkea novellien aiheet ja teemat puhuttelevat ihan varmasti kaikkia, ne ovat sillä tavalla arkisia ja kaikille tuttuja. Toisten novellien huumori ja suorastaan absurdius taas tuovat vaihtelua kokoelmaan.

Oletteko lukeneet Bargumia, etenkin hänen novellejaan? Minä rakastuin tähän kokoelmaan sen verran kovasti, että etsin takuulla käsiini kaikki Bargumin novellit ja luultavasti romaanitkin.


––

Johan Bargum: Novelleja 1965–2015
Suom. Rauno Ekholm ja Marja Kyrö
Teos 2015, 415 s.

9 kommenttia :

  1. Tämä oli ensikosketus Bargumin tuotantoon minullakin. Bargumin laaja-alaisuus antaa tilaa, avaruutta ja sytykkeitä lukijan omien mielikuvien luomiselle. Tempoa ja tematiikkaa, joka kestää ja ansaitsee useammankin lukukerran. Noheva teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti ja osuvasti sanottu! Bargumia täytyy saada lisää.

      Poista
  2. Olen lukenut blogiaikana tuon novellikokoelman lisäksi teokset Syyspurjehdus ja Syyskesä. Kaksi aivan uskomattoman hienoa teosta. Joel Haahtela, Per Petterson, Peter Sandström - siinä miehiä, jotka ihastuttavat minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos Ulla suosituksista!

      Haahtelaa en ole vielä lukenut, vaikka niin monet hänen kirjojaan tuntuvatkin rakastavan. Per Pettersonilta luin tammikuussa Kirottu ajan katoava virran, mutta en syttynyt sille erikoisemmin. Täytyy silti lukea häntäkin lisää.

      Poista
  3. Voi että, laitoin tämän nyt uudelleen varaukseen, kun en talvella ehtinytkään lukea, vaikka kovasti halusin. Kiitos muistutuksesta :)

    Bargumin pienoisromaanit Syyspurjehdus ja Syyskesä ovat molemmat huikeita etenkin tunnelmaltaan, uskon että pitäisit myös niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maisku suosituksista. Nyt kun sekä sinä että Ulla kehuitte Syyspurjehdusta ja Syyskesää, niin onhan minun pakko lukea ne! Ja lue sinä tämä, aivan mahtava kokoelma.

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta, ja nuo teemat vetoavat aina. Yritän kylläkin nyt rajoittaa kirjojen ostamisen ja kirjaston käyttämisen minimiin, sillä laskin, että minulla on hyllyssä 43 lukematonta kirjaa (mikä tuntuu yllättävän pahalta, kirjaparat vaan joutuvat odottamaan siellä) + kaikki mitä opparia varten pitää lukea. Mutta pistän tämän ehdottomasti korvan taakse, en ole juurikaan novelleja lukenut ja tämä kuulostaa lupaavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä parhaimpia novellikokoelmia joita olen lukenut, joten ehdottoman suositeltava kirja! Luulen, että tästä on myös hyvä aloittaa Bargumiin tutustuminen, jos miehen muutkin teokset kiinnostavat. Lisäksi novellikokoelmaa on kiva lukea hitaasti novelli kerrallaan, vaikka vain novelli päivässä! Ehtii samalla lukea muutakin ja tehdä opparia :D

      Poista