Lukuisa: Jeff VanderMeer: Hävitys

Nyt täytyy sanoa, että luin jotain todella omituista ja karmivaa, mutta kuitenkin jopa kiehtovaa. Mutta en siltikään tiedä, pidinkö kirjasta vaiko en. Ehkä, molempia. Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian ensimmäinen osa Hävitys on yksinkertaisesti hyvin erikoinen kirja.

Alue X:llä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten jotain kummallista. Onko siellä tapahtunut ympäristökatastrofi, onko jokin tuntematon voima ottanut sen valtaansa vai jotain ihan muuta? Kukaan ei tiedä. Kai. Useita eri retkikuntia on lähetetty tutkimaan ja kartoittamaan aluetta, osa on palannut takaisin, osa ei. Nyt on vuorossa 12. retkikunta, joka koostuu pelkistä naisista (vaikkei sillä ole mitään merkitystä, ehkä): psykologista, antropologista, maanmittaajasta ja kirjan kertojasta, biologista. Heidän nimiään ei mainita, sillä he eivät itsekään tiedä toistensa nimiä, sillä sillä(kään) ei ole heidän tehtävänsä kannalta mitään merkitystä, kai. Pian retkikunnan saavuttua alueella sijaitsevalle perusleirille, he löytävät salaperäisen tunnelin, tai pikemminkin tornin, kuten biologi sitä heti nimittää, jota ei ole merkitty aiempien retkikuntien laatimille kartoille. Torni on vasta alku kaikelle, mitä tuolla mysteerisellä alueella on ja tapahtuu.

Hävityksessä mikään ei ole varmaa, ja se saa lukijan olemaan koko ajan varpaillaan. Mikä tuo x-alue on, miksi se on olemassa, mitä siellä tapahtuu, mikä aluetta tutkiva organisaatio Eteläraja on, keitä 12. retkikunnan jäsenet ovat, mitä he tietävät, voiko heihin luottaa, mitä tapahtui edellisille retkikunnille, mikä torni on, mitä kaikki sen sisällä oleva on, mikä majakka on, onko missään mitään järkeä, olenko minä enää järjissäni? Kysymyksiä, jotka risteilivät päässäni koko tarinan ajan, ja joihin en saanut vastausta, en ainakaan vielä tämän ensimmäisen osan yhteydessä. Tarinan kertoja, biologi, saa toki jotain selville, mutta selviävät asiat herättävät vain entistä enemmän kysymyksiä, niin biologissa itsessään kuin lukijassakin.

Hävitys on juuri siksi hyvin ärsyttävä kirja, kun mikään ei ole selvää tai varmaa. On vain aukkoja. Mutta siksi se on myös hyvin koukuttava ja jännittävä. X-alue ja siellä olevat ja tapahtuvat asiat ovat hyvin outoja ja häiritseviä, minkä vuoksi koko kirjasta jää hyvin omituinen tunne. Hävitys vertautuu ihan kelvosti Mark Z. Danielewskin House of Leavesiin, joka on tosin myös rakenteeltaan hyvin erikoinen ja häiritsevä, ja muutenkin minusta kokonaisuudessaan parempi kuin Hävitys. Tosin enhän ole lukenut vielä Eteläraja-trilogiaa kokonaisuudessaan, mutta tämä ensimmäinen osa ei vakuuttanut vielä tarpeeksi. Ehkä. Olen yhä liian hämmentynyt. Toivottavasti hämmennykseni hälveää seuraavien trilogian osien myötä, sillä kai ne on pakko lukea.