18.3.2016

Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia


Israelilaisen historian professori Yuval Noah Hararin provokatiiviseksikin kutsuttu Sapiens. Ihmisen lyhyt historia keikkui kuvitteellisella yöpöydälläni pitkän aikaa. Luin siitä luvun silloin, toisen tällöin – en siksi, että teos olisi ollut vaikealukuinen tai tylsä, vaan siksi, että Hararin teksti herätti niin paljon ajatuksia, ettei sitä voinut lukea kerralla kannesta kanteen informaatiomäärän ollessa niin suuri.

Sapiens. Ihmisen lyhyt historia kertoo nimensä mukaisesti ihmisen, homo sapiensin, kehityksestä aikojen saatossa. Siihen, että olemme tässä nyt sellaisina kuin olemme, on vaikuttanut useita seikkoja, joista tärkeimmät Harari käy kirjassaan läpi. Sapiens on jaettu neljään osaan: kognitiiviseen vallankumoukseen, maanviljelyn vallankumoukseen, ihmiskunnan yhdentymiseen ja tieteelliseen vallankumoukseen. Nuo kaikki vaiheet ihmisen historiassa ovat muuttaneet meitä ja elämäämme hyvin oleellisella tavalla.

Teos lähtee liikkeelle siitä, miten homo sapiensin onnistui päihittää muut ihmislajit. 100 000 vuotta sitten homo sapiens oli vain yksi eläin muiden joukossa. Tuolloin maapallolla asusti ainakin kuusi muuta ihmislajia ja tietysti lukemattomia muita eläimiä. Hararin mukaan uudenlaisten ajattelu- ja kommunikaatiotapojen synty 70 000–30 000 vuotta sitten muodosti kognitiivisen vallankumouksen. Syytä tälle ei varmasti tiedetä, mutta teoksessaan Harari esittelee erilaisia teorioita. Kognitiivisen vallankumouksen myötä homo sapiens oppi uudenlaisen kommunikaatiotavan ja sen myötä opimme välittämään informaatiota asioista, joita ei ole olemassa. Näin syntyi tarut, myytit, jumalat ja uskonnot, ja myöhemmin osakeyhtiöt, raha, kansakunnat ja ihmisoikeudet. Aivan, ihmisoikeudetkin ovat täysin keksitty juttu, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niistä olisi ollut ja ole jotain hyötyä.

Luultavasti ensimmäinen merkki homo sapiensin todellisesta tuhoamiskyvystä oli se vaihe, kun lajimme alkoi levittäytyä eri puolille maapalloa. Esimerkiksi mennessään Australiaan esi-isämme aiheuttivat sen ekosysteemissä valtavia muutoksia: Kahdestakymmenestäneljästä yli 50 kilon painoisesta australialaisesta eläinlajista 23 kuoli sukupuuttoon. Suuri määrä kooltaan pienempiä lajeja katosi myös. Ravintoketjut kaikkialla Australian ekosysteemissä katkesivat ja järjestäytyivät uudella tavalla. Harari torjuu teorian ilmastonmuutoksesta, jolla jotkut selittävät Australian tuolloisen ekosysteemin muutoksen. Olisi aika hyvä sattuma, että juuri niinä hetkinä, kun ihminen on asettunut johonkin uuteen, ennalta asuttamattomaan paikkaan, ilmasto olisi muuttunut ja paikalliset eläimet kuolleet ilmaston takia sukupuuttoon. Kaikkien historian tapahtumien taustalla on jokin ilmastonmuutos, Harari irvailee.

Historian suurimpana huijauksena Harari pitää maanviljelyn vallankumousta ja siihen on helppo yhtyä. Maanviljelyn aloittaminen, helpomman elämän tavoittelu, sitoi ihmisen yhteen paikkaan, teki hänestä sairaamman, vei hänen vapaa-aikansa ja merkitsi väestöräjähdystä. Muutamat kasvilajit, kuten vehnä, riisi ja peruna, domestikoivat homo sapiensin, ei päinvastoin.

Kuvitteellisten järjestysten ja kirjoitusjärjestelmien kehittämisen johdosta ihmiset pystyivät järjestäytymään laajoiksi, yhteistyötä tekeviksi verkostoiksi. Verkostoitumisen taustalla olivat myös rahan, imperiumien, universaalien uskontojen ja teknologian leviäminen, jotka johtivat nykypäivän globaaliin maailmaan. Esimerkiksi teknologian ansiosta olemme toisaalta saavuttaneet paljon, mutta samalla olemme korottaneet itsemme jumalan asemaan. Ahneutemme ja vastuuttomuutemme on vain lisääntynyt ja esimerkiksi kapitalismista on tullut uusi universaali uskonto, joka on tärkeintä maailmassa ja jolle voi uhrata kaiken muun.

Kuten alussa mainitsin, Hararin teosta voi kenties pitää provosoivana. Etenkin jos uskoo kreationismiin tai vaikkapa ihmisen hyvyyteen. Minua se ei kuitenkaan provosoinut, sillä olen monessa asiassa pitkälti samaa mieltä Hararin kanssa. Toki monet Hararin ajatukset ja mielipiteet laittoivat minutkin kiemurtelemaan epämukavasti tuolissani, sillä eihän sitä haluaisi ajatella olevansa osa sitä ihmislajia, jota Harari kutsuu maailmanhistorian suurimmaksi sarjamurhaajaksi. Voi olla myös epämukavaa kuulla, että ei meillä oikeasti ole mitään väliä tai tarkoitusta ja maailmamme pyörii pitkälti keksittyjen asioiden varassa.

Harari vaikuttaa kysyvän, että olisiko meidän vain kannattanut jäädä metsästäjä-keräilijöiksi. Hän jopa romantisoi tuota aikaa. Tässä kohtaa monen karvat saattavat nousta pystyyn, sillä meillä on taipumus ajatella, että eikö esimerkiksi teknologian kehityksellä ole sitten ollut mitään merkitystä. Mutta onko sillä väliä, että olemme oppineet parantamaan sairauksia, vähentämään lapsikuolleisuutta, keksimään lentokoneen? Jos homo sapiensilla ei ole mitään merkitystä, miksi meidän toisaalta olisi edes pitänyt keksiä mitään? Toki erilaiset keksinnöt ja muukin kehitys ovat tässä ja nyt erinomaisen hyviä asioita, mutta olisimmeko voineet välttää kehityksen huonot puolet (joita saattaa olla enemmän kuin niitä hyviä), kuten vaikkapa väestöräjähdyksen ja sen mukanaan tuomat ongelmat, jäämällä metsästäjä-keräilijöiksi? Niin, siinäpä miettimistä.

Pidin Hararin teoksessa eniten siitä, ettei se aliarvioi lukijaa. Vaikka Harari enemmän tai vähemmän ilmaisee omat mielipiteensä, antaa hän lukijalle tilaa muodostaa omansa. Sapiens ei ole kovinkaan tieteellinen historiateos eikä se varmaan tuo kovin monelle hirveästi mitään uutta, mutta se viihdyttää ja herättelee. Harari myös kirjoittaa varsin mukaansatempaavasti ja havainnollistaa pointtejaan mielenkiintoisin esimerkein. Täytyy silti varoittaa, että Sapiens on samalla varsin masentava kirja, vaikka jo tietäisikin miten paljon pahaa lajimme on saanut ja saa koko ajan aikaiseksi. En kuitenkaan ole vielä vaipunut epätoivoon ja paennut vuorille leikkimään metsästäjä-keräilijää. Vaikka minulla tai kenellekään muulla ei ole tässä maailmassa yhtään mitään väliä, voihan sitä silti yrittää ottaa kaiken mahdollisen irti elämästään vaikka vain itsensä vuoksi, tässä kun kerran ollaan.

––

Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia
(Sapiens: A Brief History of Humankind, 2011)
Suom. Jaana Iso-Markku
Bazar 2016, 491 s.

6 kommenttia :

  1. No huh, vaikuttaa varsin kiinnostavalta kirjalta! Taidan laittaa lukulistalle, koska nämä ovat juuri niitä juttuja, joita itse paljon pohdin. Toivottavasti en vain näin ääripään ihmisenä ole sitten se, joka päätyy sinne metsään keräilijäksi kirjan innoittamana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on runsaasti pureskeltavaa, kaikenlaisista näkökulmista, joten kannattaa lukea! Hah, ei, älä mene metsään, siellä ei toimi internet eikä pääse bloggaamaan :D

      Poista
  2. Ihmisen lyhyt historia kiinnitti huomioni välittömästi, kun selailin kustantamoiden katalogeja. Jokin aika sitten luin hänen haastattelunsa kirjan tiimoilta, mutten vielä ole päässyt lukemaan. Täytyy kyllä tutustua, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa, kirja herättää taatusti kaikenlaisia ajatuksia eikä varmaankaan ole tyhjänpäiväinen lukukokemus! :)

      Poista
  3. Sain vinkin yhdeltä ystävältäni tänään. Taidanpa mennä huomenna Hesan Maailma kylässä -tapahtuman kirjatelttaan ostamaan opuksen. Aivan uskottavan kuuloista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hararilla on tässä monia kiinnostavia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin, ja jos ei ole liian tiukkapipoinen, tästä voi saada irti vaikka ja mitä. Toivottavasti kirja löytyi teltasta :)

      Poista