27.2.2016

Takashi Hiraide: Kissavieras


Kissa alkoi isolle pihalle kulkiessaan kurkistella sisälle asumukseemme silloin kun pihanpuoleinen ovi oli jäänyt auki. Ihmisiä se ei pelännyt hitustakaan. Silti se oli luonteeltaan valpas ja varautunut, katseli vain meitä hiljaa häntä pystyssä ja pysytteli oven suussa. Ulkonakin se pakeni äkkiä, jos yritimme ottaa sen syliin. Jos kissaa koetti paijata väkisin, se saattoi puraista. Naapurin vanhan rouvan katse tuntui yllämme, joten päätimme olla kajoamatta pentuun.

Tokion laitamilla asuvan kirjailijapariskunnan hiljainen elämä muuttuu, kun naapurin perhe ottaa kissan. Chibiksi eli Pikkuiseksi nimetty pieni ja hoikka kissa alkaa vierailla pariskunnan pihalla ja lopulta uskaltautuu myös talon sisätiloihin asti. Pariskunta ihailee Chibin itsenäistä, mutta hauskaa luonnetta, ja he kertovat toisilleen tarinoita kissan monista edesottamuksista. Kumpikaan heistä ei ole koskaan ollut oikein kissaihmisiä, mutta Chibin vierailuista tulee osa heidän arkeaan. He eivät voi enää kuvitella elämäänsä ilman Chibiä.

Olen lukenut tällä viikolla kaksi ulkoisesti, mutta myös sisällöllisesti todella kaunista kirjaa. Takashi Hiraiden Kissavieras on niistä ensimmäinen, katsokaa vaikka jo tuota kantta! Kirjassa ei ole kansipapereita, joten se myös tuntuu ihanan karhealta sormien alla.

Myös sisältö on ihastuttava ja varsin omaperäinen. En ole juurikaan lukenut japanilaista kirjallisuutta, joten en tiedä, kirjoittaako Hiraide japanilaisille kirjailijoille tyypilliseen tapaan, mutta niin ainakin kuvittelisin Kissavieraan kohdalla. Hiraiden kerronta on paikoitellen varsin raportoivaa, kun hän yhtäkkiä saattaa alkaa kertoa esimerkiksi sen hetkisen Japanin poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta kerronta on välillä myös runsaan kuvailevaa, kuten vaikkapa Hiraiden kuvaillessa pariskunnan vuokraemännän kaunista puutarhaa ja sen elämää. Tyylin vaihtelu ei kuitenkaan tunnu tönköltä, vaan tarina on kauttaaltaan hyvin ilmava ja keveä. Tunnelmaltaan kirja on hyvin rauhallinen ja pidättyväinen, yksinkertaisesti poikkeuksellisen ihanan erilainen.

Kissavieras on minimalistinen, mutta sanomaltaan runsas. Minulle se antoi muistutuksen elämän hauraudesta ja pienten asioiden tärkeydestä. Suosittelen kiireettömiin hetkiin, hitaasti tunnustellen.


––

Takashi Hiraide: Kissavieras (Neko no Kyaku, 2001)
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S 2016, 152 s.

8 kommenttia :

  1. Olin lukenut hiljattain tätä ennen Kawabatan Lumen maan, ja kerrontatavassa oli samoja vivahteita kuin Hiraidella: vähäeleistä, mutta minimalistisen pinnan alle kätkeytyy paljon. Kissavieras on kyllä kissamaisen arvoituksellinen ja omanlaisensa lukukokemus. Kansi on kerrassaan häikäisevän upea. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyy joskus lukea tuo Lumen maa! Ja muutenkin enemmän aasialaista kirjallisuutta, se on jäänyt ihan liian vähälle. Murakami ei minua yhden luetun kirjan perusteella enää kiinnosta, mutta kai sieltä päin muutakin tulee? Suomennosten laita on toinen asia, mutta luen kyllä englanniksikin.

      Kissamaisen arvoituksellinen on hyvin sanottu! :)

      Poista
  2. Kaisa ylöä heitti hyvän vertauksen!
    Tämä on niin eheä kirja <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihanan rauhoittava ja kaunis pieni suuri tarina :)

      Poista
  3. Aloitin tämän tänään, mutta huomasin tuon, ettei tätä voi lukea kuin juuri hitaasti rauhallisella hetkellä. Ei sopinut omaan mielentilaan. Mutta ehkä huomenna, sunnuntaisessa verkkaudessa menee paremmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloput lienevät tälle kirjalle hyviä hetkiä :) Toivottavasti pidät/pidit kirjasta! Se oli minusta vähän omanlaisensa, mutta virkistävällä tavalla.

      Poista
  4. Kuulostaa niin ihanalta ja taiteelliselta ja keveältä<3 Tulee vähän mieleen Murakami, joka on ainut japanilaiskirjailija jota olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikket ole vielä lukenut kirjaa, kuvailet sitä jo todella hyvin! :) Murakamimaisuudesta en tiedä, koska olen lukenut kirjailijalta vain Suuren lammasseikkailun, josta en pitänyt, enkä ole oikein kiinnostunut lukemaan miehen muita kirjoja. Mutta muihin japanilaisiin nykykirjailijoihin olisi kiva tutustua tarkemmin.

      Poista