Niina Repo: Kompleksi


Kompleksi:

1) itsenäisistä osista koostuva kokonaisuus, yhdistelmä, ryhmä, sikermä
2) muun muassa estoina tai fobioina ilmenevä tunnepitoinen mielleryhmä, esimerkiksi huonommuuskompleksi

(Nykysuomen sanakirja)

Niina Revon Kompleksissa sana kompleksi kattaa Nykysuomen sanakirjan määritelmän molemmat merkitykset. Niina ja hänen aviomiehensä Tuomas ovat töissä Kompleksi-nimisessä huippuyksikössä, joka on syntynyt kolmen eri yhteisön fuusioitumisesta. Siipi A-Academic on akateemisen ajattelun ja tutkimuksen tyyssija, siivessä B-Business keskitytään liiketoimintaan, business intelligencen keräämiseen ja analysointiin, siivessä C-Creativity loistavat luovuus ja taiteet.

Yksikössä on käynnissä yt-neuvottelut, jotka tietysti ahdistavat kaikkia niitä, joilla on pienikin syy pelätä työpaikkansa puolesta. Mutta eipä hätää, hyvinvointitaitelija käynnistää työhyvinvointiprojektin: positiivisuushaasteita, valitusten laatikoita, runopajoja! Ketään ei enää ahdista! No mutta sitten Niinan kotonakin alkavat jyllätä yt-neuvottelut, Tuomas katoaa ja Niina joutuu kuulusteltavaksi. Niina saa lopultakin hyvyydestä tarpeekseen ja päättää opetella sanomaan tuon pienen tärkeän sanan: ei.

Kompleksi on hillitön, villi ja hieman räävitönkin kuvaus valitettavan ajankohtaisesta yt-neuvottelujen täyttämästä työelämästä ja epäonnisesta avioliitosta. Molemmat ovat minulle henkilökohtaisesti vieraita asioita: en ole vielä työelämässä vaan opiskelen (mutta millainen lie on tulevaisuuteni, ehkä on jo hyvä varautua ennakkoon), en ole naimisissa, mutta pitkäaikaisessa parisuhteessa, joka on onnellinen (tähän meinasin kirjoittaa, että tässäkin asiassa olisi hyvä koputtaa puuta, mutta jospa en nyt olisi niin pessimistinen). Silti Kompleksi yllätti minut todella positiivisesti. Se on ihanan omintakeinen, vähän kiero, johdattaa lukijaa harhaan. Päähenkilö Niina on älyttömän hauska tyyppi ja häntä symppaa väkisinkin, vaikkei hän mikään täydellinen ihminen olekaan. Epätäydelliset, inhimilliset päähenkilöt ovatkin niitä parhaimpia.

Kompleksia on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn lokeroon. Sitä voi lukea kuvauksena nykypäivän työelämästä, avioliittoromaanina tai jopa dekkarina. Se on myös hillittömän hauska, fiksulla huumorilla varustettuna. Kompleksi on myös yllätyksekäs: tarina liikkuu koko ajan kohti ihan outoja sfäärejä eikä lukija enää oikein tiedä mihin uskoa. Lopulta lukijan tehtäväksi jääkin päättää, mitä oikein tapahtui.

Repo kirjoittaa hyvin persoonallisella otteella ja kiinnostuinkin nyt Kompleksin luettuani hänen muista kirjoistaan. Revon ja Seita Parkkolan yhdessä kirjoittamat nuortenromaanit ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta muita Revon omia aikuisille suunnattuja romaaneja en ole lukenut. Mitä suosittelisitte?

Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Jokken kirjanurkka ja Kirjallisia.


––

Niina Repo: Kompleksi
Siltala 2016, 231 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,