29.12.2015

Vuoden viimeiset kirjaostokset ja miten kävi loppuvuoden lukusuunnitelman

Vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Tässä välissä, ennen viimeisen vuosineljänneksen ja koko vuoden parhaiden kirjojen katsauksia, onkin hyvä katsoa, mitä kirjoja tulin loppuvuonna ostaneeksi (+ yhden kirjan sain lahjaksi) ja miten kävi lokakuussa hahmottelemalleni loppuvuoden lukusuunnitelmalle.

––

Aloitetaan kirjaostoksista, joiden suhteen olin onneksi maltillinen (toisin kuin syksyn aikana kirjastosta lainattujen kirjojen, mutta se on jo ihan oma tarinansa).


George Saundersin novellikokoelmasta Joulukuun kymmenes olen kuullut pelkkää hyvää. Kun kirja tuli vastaan Akateemisen kirjakaupan loppuunmyynnissä (Oulun akateeminen lopetti toimintansa syksyllä ja Stockmann seuraa perässä noin vuoden päästä, kurjaa), muistaakseni 30 prosentin alennuksella, jäin vielä empimään. Pari päivää myöhemminhän se oli pakko sitten lähteä hakemaan ja silloin hinnoista oli lohkaistu jo 70 prosenttia, joten kirjalle jäi hintaa vain kuusi tai seitsemän euroa. Onneksi kirjaa vielä löytyi!


Etukäteisjoululahjaksi itselleni ja poikaystävälleni löytyi Mark Z. Danielewskin The Familiar -sarjan toinen osan, Into the Forest, jonka poikaystävä jo luki, hyvissä ajoin ennen joulua tietysti, ja John Irvingin uusi romaani Avenue of Mysteries, joka ilmestyy keväällä suomeksi nimellä Ihmeiden tie.


Poikaystäväni puolestaan lahjoi minua Margaret Atwoodin novellikokoelmalla Stone Mattress. Kirja vaikuttaa ihan mahtavalta ja suunnittelen lukevani sen jo alkuvuodesta.

––

Entä sitten loppuvuoden lukusuunnitelma, miten sen kävi? Lokakuun alkupuolella tein itselleni kymmenen kirjan kokoisen lukusuunnitelman loppuvuotta varten. En lukenut niistä kaikkia, en edes odottanut niin käyvän, mutta suunnitelmat nyt vain ovat kivoja! Ja kyllähän laatimani pino jonkin verran minua motivoi, etenkin niiden parin kauan lukematta olleiden kirjojen suhteen.

Loppuvuoden kirjat, jotka luin:

Andy Weir: Yksin Marsissa
Hanya Yanagihara: A Little Life
John Burnside: The Dumb House
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Eli puolet, hyvä minä! Ja tällä hetkellä minulla on muuten kesken listalla ollut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 1, mutta jää nähtäväksi saanko sitä vuoden loppuun mennessä luettua, sillä kesken on eräs toinenkin mielenkiintoinen kirja.

Loppuvuoden lukemattomat kirjat:

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Mark Z. Danielewski: The Familiar : One Rainy Day in May
Frank Herbert: Dune
Siri Pettersen: Odininlapsi

Vähän harmittaa Moranin ja Danielewskin kirjat, sillä alunperin suunnittelin lukevani ne jo viime kesänä. Aion tehdä vastaavanlaisen suunnitelman ensi kevääksi ja otan sille mukaan Moranin, Danielewskin ja Pettersenin kirjat, miksei Herbertinkin, jotta varmasti sitten kärsin huonosta omastatunnosta ja harmituksesta ensi kesänäkin! No, yritän olla kärsimättä ja lukea nuo jo kevään aikana. Ainakin osan. Nyt ainakin huomaa, että ihan hyvinhän nämä suunnitelmat motivoivat, kun ei ole kuitenkaan liian tiukka itselleen eikä aikatauluta koko lukemistaan, vaan jättää tilaa muillekin, spontaanimmin valituille kirjoille. Nuo kirjat, jotka luin, luin myös ihan omasta vapaasta tahdostani ja silloin kun ne oikeasti kiinnostivat. Väkisin tai silloin kun ei ole oikea fiilis en ala lukemaan yhtään mitään.

––

Noin. Nyt täytyykin alkaa jo vähän miettiä niitä ensi kevään kirjoja. En aio listata niiden joukkoon mitään vasta tulossa olevia uutuuksia, vaan pitäydyn jo julkaistuissa, itse omistamissani tai kirjastosta lainatuissa (tai kirjastosta himoitsemissani, ei vielä lainatuissa) kirjoissa. Kelpuuttanen listalle myös kirjat, jotka aion varmuudella keväällä ostaa. Kiinnostavinta minusta näissä listoissa on kuitenkin ollut oman hyllyn kirjat, sillä niiden lukemisen suhteen tarvitsen eniten motivointia. Monta sellaista onkin pakko valita mukaan.

Motivoivatko lukusuunnitelmat tai -haasteet teitä vai tuleeko lukemisesta silloin vain suorittamista?

6 kommenttia :

  1. Vastauksena kysymykseesi: sekä että. Julkaisin vuosi sitten Sateenkaarihaasteen ja luulen, että en olisi lukenut yhtäkään haasteeseen valitsemaani kirjaa ilman haastetta. Moni niistä kun oli jo hyvän tovin ie. vuoden hyllyssä pyörinyt.

    Aina ei olisi oikein edes huvittanut jotain tiettyä haasteeseen valittua kirjaa alkaa lukea, mutta kun aloitin, niin yhdenkään haastekirjan kohdalla ei tullut pettymystä.

    Se on jännä se tunne, milloin joku kirja vetää puoleensa ja milloin taas ei.

    Ostin muuten tuon Yanigiharan, mutta en vielä tiedä, mihin lukuväliin sen isken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ainoa syy siihen, miksi en osallistu varsinaisiin lukuhaasteisiin on se, että pelkään juuri sitä suorittamisen makua, vaikkei niin välttämättä kävisikään. Haaste saattaa myös alkaa tuntua enemmän pakkopullalta kuin tällaiset väljemmät suunnitelmat, kun johonkin haasteen kohtaan saattaa löytyä vain yksi tietty sopiva kirja (ellei sitten ala tosissaan miettimään ja kaivelemaan) ja se on sitten "pakko" lukea, jotta saa haasteen tehtyä.

      Parasta tietysti on, kun käy niin kuin sinullekin: suurin osa haastekirjoista on jo kauan hyllyssä lukemattomina pyörineitä ja ne saa haasteen myötä vihdoinkin luettua ja vieläpä pitää niistä. Mutta toisaalta, eihän sitä tiedä ihan vapaaehtoisesti kirjoja valitessaankaan, että tuleeko niistä pitämään vai ei.

      Välillä fiiliksellä on niin suuri merkitys siinä, minkä kirjan valitsee luettavakseen. Minulle ei yleensä ole väliä genrellä (no okei, joskus saattaa olla dekkarifiilis tai dystopiafiilis, jälkimmäinen on vaivannut vähän viime aikoina), mutta yleisimmin tekee mieli jotain kevyttä, sitten taas oikein painavaa asiaa, joskus haluan lukea mahdollisimman lyhyen kirjan, toisinaan tiiliskiven. Joskus käy niinkin, että ei ole mitään tiettyä fiilistä ja aloittaa sitten vain jonkun kirjan.

      Yanagihara viekin ihan tehokkaasti lukuaikaa, mutta jospa saat sen johonkin väliin tungettua :)

      Poista
  2. Minullakin haasteet saattavat motivoida, mutta tässä kiireisessä elämäntilanteessa en voisi sellaisia itselleni ottaa. Sitten tulee vain stressi. Mutta kun eräänä vuonna päätin lukea 3 kuukauden ajan vain oman hyllyn kirjoja, se meni hyvin! Voisin kokeilla samanlaista haastetta joskus, kun aikaa on enemmän kuin nyt. Nyt haluan nauttia siitä, että voi ehtiessäni lukea juuri sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kiinnostavimmalta.

    Olen pari vuotta listannut oman kirjahyllyn 10 himotuinta ja vuoden lopussa katsonut, mitkä niistä luin. Se ei kuitenkaan ole haaste ja yleensä unohdan listan - en nytkään muista mitä se sisältää! - mutta on kuitenkin hauska nähdä, osasiko yhtään ennustaa, mitä omasta hyllystään tulee lukeneeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en oikein osaa sellaisia kunnon lukuhaasteita, koska pelottaa, että siitä tulee vain suorittamista ja pakkopullaa. Jotkut väljemmät haasteet, joissa saa valita lukemisensa vapaammin, voisivat toimia, kun nämä lukusuunnitelmanikin ovat toimineet ihan hyvin eivätkä stressaa. En vain tiedä, saisinko kuitenkaan koskaan vietyä haasteita loppuun asti :D

      Tuo oman kirjahyllyn kymmenen himotuinta on kiva (vaikkei sitä vuoden mennessä eteenpäin enää muistaisikaan!) ja samaan tyyliin menen myös näiden lukusuunnitelmieni kanssa eli ei stressiä, ei pakkoa, saan välillä unohtaakin koko suunnitelman olemassaolon, mutta pyrin kuitenkin lukemaan siltä edes jotain. Ainakin niitä oman hyllyn kirjoja olisi kiva saada luetuksi!

      Poista
  3. Minäkin ostin Joulukuun kymmenes -teoksen samaisesta Akateemisen loppuunmyynnistä. (Kirja on nyt luettuna mutta bloggaus on saanut odotella). Taisin napata vihoviimeisen Saundersin; en tiedä, miksi en ostanut sitä jo edellisenä päivänä ja kun sormet ristissä menin katsomaan alelaaria vielä ennen Helsingin kirjamessuille lähtöä, oli siellä yksi kappale vielä minua odottamassa. :-) Se olikin ainokainen, jonka loppuunmyynnistä ostin.

    Yritän osallistua lukuhaasteisiin maltilla, koska usein käy niin, että unohdan jonkin haasteen tai sitten en lopulta jaksaisikaan lukea juuri siihen liittyviä kirjoja. Aika rennon ottein olen niihin osallistunut. :-D Ensi vuoden alkuun on pari lukuhaastetta ja suunnitelmissa on keskittyä myös oman hyllyn lukemattomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla kävi hyvä tuuri! Minäkin pelkäsin, että kaikki Saundersit olisivat jo menneet, mutta käydessäni niitä oli vielä monta jäljellä. Muutakin ihan kiinnostavaa olisi ollut, mutta hillitsin itseni :)

      Minäkin unohtaisin haasteet varmaan aika tehokkaasti, etenkin kun yleensä on jopa vuosi aikaa lukea. Nämä kausittaiset lukusuunnitelmat pysyvät paremmin mielessä. Mutta mitäpä sitä liikaa stressaamaan, voihan haasteisiin osallistua rennomminkin ja taputella sitten itseään olalle, että ainakin yksi kymmenestä tuli luettua :D

      Sen Helmetin vuoden 2016 lukuhaasteen kanssa olen todella joutunut pohtimaan, että osallistuisinko, mutta en kuitenkaan ehkä sitten. Ehkä. Se olisi kuitenkin mukavan väljä, moneen eri kohtaan sopisi monikin eri kirja.

      Poista