16.11.2015

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat


Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat, joka on tämän vuoden Finlandia-ehdokkaanakin, on kertomus elämän sattumista sekä rikki menevistä, epäonnea kohtaavista ihmisistä. Pieni Saara menettää äitinsä taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Annu-täti voittaa lotossa pääpotin – kahdesti. Skottilaiseen Hamish MacKayhin salama iskee viidesti. Miksi tällaisia asioita tapahtuu? Miten niihin pitäisi suhtautua?

Saaran elämä hajoaa äidin kuoleman jälkeen. Hän ei voi enää piirtää viivoja äitinsä ympärille, äiti on jäänyt kesken. Isäkin suree ja on menettänyt ääriviivansa, hänen varpaansa vuotavat. Saara ei oikein ymmärrä isänsä surua eikä isä pysty lohduttamaan Saaraa. Saara käsitteleekin omaa suruaan muistelemalla, millainen äiti oli, Annu-tädin kartanon lampaiden keskellä ja salahuoneen uumenissa. Mutta edes Hercule Poirot ei voi ratkaista asiaa, täytyy vain hyväksyä, että asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa.

Pidän hyvin paljon lapsikertojista ja Saara on heistä yksiä parhaimpia. Siksi ihan hitusen harmittikin, kun romaanissa siirryttiin Annu-tädin ja viidesti salaman iskemän Hamish MacKayn kirjeenvaihtoon ja Saaran isän uuden naisystävän Kristan tarinaan. Mutta kokonaisuudessa on heillekin paikkansa, kun halutaan korostaa erikoisia elämän sattumia. Lopussa ollaan kuitenkin taas Saaran näkökulmassa, kun Saara on jo vähän vanhempi. Aika on kulunut ja tehnyt tehtävänsä, parantanut.

Taivaalta tippuvat asiat on hieman unenomainen, episodimainen romaani. Täkäläinen kirjasto on luokitellut sen novellikokoelmaksi, jota en ehkä täysin allekirjoita. Episodiromaani kuvaa teosta paremmin, ja se on myös novellikammoisille mainio vaihtoehto. Ahava kirjoittaa kauniisti ja keveästi painavista asioista ja omaääniset kertojat kuin pomppaavat tekstistä esiin. Pidän romaanissa myös siitä, ettei se turhaan selittele, vaan jättää lukijalle tulkittavaa ja pureksittavaa.

En ole lukenut muita Finlandia-ehdokkaita, mutta jos minä olisin ollut raadissa mukana, Ahavan teos olisi todennäköisesti erottautunut hyvällä tavalla muista tänä vuonna julkaistuista kotimaisista romaaneista. Erottuu se jo nytkin, kaikista ikinä lukemistani kotimaisista romaaneista. Siinä on jotain hyvin todellista kaikessa epäoikeudenmukaisuudessaan ja sattumanvaraisuudessaan.

Muissa blogeissa: P. S. Rakastan kirjoja, Yöpöydän kirjat, Lumiomena, Reader, why did I marry him?, Villasukka kirjahyllyssä, Ilselä, Kulttuuri kukoistaa, Kirjakaapin avain, Cats, books & me, Kirjan jos toisenkin, Kirjasähkökäyrä.


––

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus 2015, 222 s.

4 kommenttia :

  1. Mielenkiintoinen kirja sattumista, ihmismielestä ja kaikenlaisesta kummasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotain hyvin erilaista verrattuna moneen muuhun kirjaan. Eikä ollut liian kumma, vähän vain :)

      Poista
  2. Tämä kirja oli niin ihana! Pidin todella paljon Saarasta kertojana ja kieltämättä hieman harmittelin kun näkökulma vaihtui välillä toisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Hectorkin pitää, jospa Ahava voittaisi Finlandian hienolla kirjallaan :) Tämä olisi ollut minulle varmaan täyden kympin kirja, jos kertojana olisi ollut koko ajan Saara, vaikka pidin kuitenkin myös muista kertojaäänistä.

      Poista