Lukuisa: Colm Tóibín: The Testament of Mary

And then time created the man who sat beside me at the wedding feast of Cana, the man not heeding me, hearing no one, a man filled with power, a power that seemed to have no memory of years before, when he needed my breast for milk, my hand to help steady him as he learned to walk, or my voice to soothe him to sleep.

Pidän hirveästi Colm Tóibínista. En oikeastaan tiedä miksi. Brooklyn on yksi lemppareistani ja novellikokoelma Äitejä ja poikiakin on hyvä. Ehkä se on Tóibínin tyyli kirjoittaa jotenkin niin vaikuttavalla tavalla. Ja sitä vaikuttavuutta ei tästä nyt lukemastani pienoisromaanistakaan puuttunut.

The Testament of Mary on Jeesuksen äidin, Marian, testamentti, jossa hän kertoo surustaan ja kärsimyksestään vanhana naisena, vuosia hänen poikansa ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hän muistelee tuota kerran iloista ja tavallista pikkupoikaa, josta vuosien saatossa kasvoi ylimielinen ja tunteeton mies, mies joka väitti olevansa Jumalan poika. Marian puheesta voi helposti päätellä, että hän kyseenalaisti ja kyseenalaistaa edelleen poikansa yliluonnolliset kyvyt, hänen jumalallisuutensa, ja samalla hänen seuraajiensa mielenterveyden. Maria ei voi edes lausua poikansa nimeä.

Marian luona Efesoksessa, jonne hän on joutunut pakenemaan poikansa ristin luota, vierailevat hänen suojelijansa, Tóibínin mukaan Johannes ja Paavali, jotka haluavat kirjoittaa ylös tulevia evankeliumejaan varten, mitä Maria näki ja koki tuona ristiinnaulitsemisen päivänä. Mutta lopulta Maria vain kysyy, että oliko kaikki lopulta sen arvoista, oliko hänen poikansa, hänen lihaa ja vertaan olevan poikansa, kuolema koko maailman vapahtamisen arvoista? Ja hän vastaa siihen itse, että ei, ei se ollut.

Tóibín tarjoaa teoksessaan poikkeavan kuvan kristillisen kirkon, etenkin katolisen kirkon, hyväksymästä kuvasta Neitsyt Mariasta, Jeesuksen äidistä. Tóibínin Maria on surullinen, kärsivä ja yksinäinen nainen, joka ei usko poikansa ihmetekoihin ja suuttuu, kun Johannes ja Paavali kertovat hänelle tämän menneen isänsä eli Jumalan luokse taivaaseen vapahtaakseen koko maailman. Maria on katkera poikansa seuraajille, jotka ovat niin uskonsa sokaisemia, etteivät tehneet mitään pelastaakseen hänet kuolemalta.

Mutta ennen kaikkea Maria potee syyllisyyttä siitä, ettei voinut tehdä mitään estääkseen kaiken tapahtuneen. Kaanaan hääjuhlissa hän tapaa poikansa pitkän ajan jälkeen ja yrittää kertoa hänelle, että tämä on vaarassa, että tämän täytyy lähteä hänen mukaansa, heidän tulee piiloutua. Mutta poika on kuin ei kuulisi äitinsä puhetta, hän tuntuu olevan niin täynnä seuraajiensa ihailua. Kun poika tekee ensimmäisen ihmetekonsa, muuttaa veden viiniksi, Maria joutuu lähtemään yksin kotiin. Ristiltäkin, jolla hänen poikansa tekee kuolemaa, Maria joutuu lähtemään, mutta omien pelkojensa vuoksi, ja potee siitä jatkuvasti syyllisyyttä. Olisiko hän voinut tehdä vielä silläkin hetkellä jotain auttaakseen poikaansa?

The Testament of Mary on vaikuttava kuvaus maailman tunnetuimmasta äidistä ja hänen surustaan. En ole itse ollenkaan uskonnollinen, joten Tóibínin Maria tarjoaa minusta yhden, erinomaisesti kirjoitetun ja uskottavankin kuvauksen Marian viimeisistä vuosista. Mutta kirjassa ei kuitenkaan ole perimmiltään kyse uskonnosta tai siitä, mikä tulkinta Mariasta on oikea, vaan se on ennen kaikkea hyvin universaali kuvaus kenestä tahansa äidistä tai ylipäätään vanhemmasta, joka on menettänyt tavalla tai toisella lapsensa, sekä surusta, katkeruudesta ja yksinäisyydestä, jotka sitä seuraavat. Joten olipa uskonnollisuutesi aste mikä hyvänsä, suosittelen teosta lämpimästi.