Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo


Yhdysvaltalainen Alice Hoffman on kirjoittanut lukuisia romaaneja, mutta tänä sykysynä suomennettu Ihmeellisten asioiden museo on ensimmäiseni häneltä. Enkä usko, että viimeinen.

Hoffmanin romaani sijoittuu 1910-luvun New Yorkiin. Professori Sardiella on Coney Islandin huvittelukeskuksessa Ihmeellisten asioiden museonsa, joka esittelee niin eläviä kuin kuolleitakin ihmeitä. Hänen tyttärensä Coralie on yksi museon vetonauloista, vedessä uiskenteleva merenneito. Merenneidon rooliin Coralie sopiikin hyvin, sillä hänellä on sormiensa välissä ihopoimut, kuin räpylät. Coralie kaipaa kuitenkin vapauteen, pois isänsä ankaran valvonnan alaisuudesta.
 
Samaan aikaan toisaalla New Yorkissa nuori juutalaispoika Eddie etsii valoaan. Hän on paennut isäänsä, jota halveksii, ja aloittanut uuden elämän valokuvaajana. Eddie ja merenneito Coralien vääjäämätön kohtaaminen on kuin tähtiin kirjoitettu.
 
Ihmeellisten asioiden museo on runsas romaani. Se käsittelee monia eri teemoja, kuten erilaisuutta, kaiket rajat ylittävää rakkautta, anteeksiantoa, naisten oikeuksia, 1900-luvun alun työläisten asemaa ja nousua sekä eläinten oikeuksia, painavimmat mainitakseni. Kuitenkaan tarina ei tunnu liian täyteen ahdetulta, sillä monet mainitsemistani teemoista nyt vain olivat 1900-luvun alulle niin ominaisia, että niiden ohittaminenkin olisi tuntunut kummalta. Huomasin silti aika ajoin kertojan painottavan tiettyjä asioita, esimerkiksi joitain aikakauden uusia keksintöjä, turhankin paljon ja alleviivaten. Alleviivauksen tarve kuitenkin madaltuu tarinan edetessä.
 
Nautin kirjassa eniten tuosta jo kauan kadonneesta maailmasta, 1900-luvun alun New Yorkista. Kaupunki on kirjassa kuin yksi henkilöhahmoista. Kiinnostavia ovat myös kuvaukset usein maahanmuuttajataustaisten työläisten oloista, etenkin oikeasti tapahtuneesta Triangle Shirtwaist Factoryn palosta, jossa menehtyi liki 150 ihmistä, suurin osa heistä naisia, sekä Coney Islandin huvituksista ja ihmeistä. Miten hienoa olisikaan ollut käydä Dreamlandin kaltaisessa paikassa, vaikkakin Coney Islandin eri huvittelupaikoissa työskennelleiden ihmisten olot eivät tosiaankaan olleet kehuttavat. On myös karmeaa ajatella, miten tuohon aikaan suhtauduttiin kaikkeen poikkeavaan. No, kovin kauaksi siitä ei olla vielä nykypäivänäkään päästy.
 
Ihmeellisten asioiden museon tarina ja juoni eivät ole kovin kummoiset, vaan jopa hyvin ennalta-arvattavat. Toisaalta se kyllästytti enkä jaksanut lukea kirjaa kovin pitkiä aikoja yhteen menoon, mutta toisaalta kirjassa on myös paljon muuta mielenkiintoista, mikä antaa heppoisen juonen anteeksi. En myöskään ole ihan varma, mitä ajatella Coralien ja Eddien menneisyydestä kertovista, kursiivilla kirjoitetuista luvuista. Pidin toki henkilöiden menneisyyden valoittamisesta, mutta kun kursiivia on käytetty puoleen kirjan luvuista, lukeminen alkoi jo rasittaa silmiä.
 
Ihmeellisten asioiden museo on lumoava kirja. Juoneltaan se ei ole erikoinen taikka kovin mieleenpainuva, mutta tunnelma on kohdillaan. Kohdillaan on myös menneisyyden ihana kamala New York.
 
Muissa blogeissa: Ei vain mustaa valkoisella, Kirjavalas ja Lumiomena.

––
 
Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo
(The Museum of Extraordinary Things, 2014)
Suom. Raimo Salminen
Gummerus 2015, 447 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,