11.10.2015

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo


Yhdysvaltalainen Alice Hoffman on kirjoittanut lukuisia romaaneja, mutta tänä sykysynä suomennettu Ihmeellisten asioiden museo on ensimmäiseni häneltä. Enkä usko, että viimeinen.
 
Hoffmanin romaani sijoittuu 1910-luvun New Yorkiin. Professori Sardiella on Coney Islandin huvittelukeskuksessa Ihmeellisten asioiden museonsa, joka esittelee niin eläviä kuin kuolleitakin ihmeitä. Hänen tyttärensä Coralie on yksi museon vetonauloista, vedessä uiskenteleva merenneito. Merenneidon rooliin Coralie sopiikin hyvin, sillä hänellä on sormiensa välissä ihopoimut, kuin räpylät. Coralie kaipaa kuitenkin vapauteen, pois isänsä ankaran valvonnan alaisuudesta.
 
Samaan aikaan toisaalla New Yorkissa nuori juutalaispoika Eddie etsii valoaan. Hän on paennut isäänsä, jota halveksii, ja aloittanut uuden elämän valokuvaajana. Eddie ja merenneito Coralien vääjäämätön kohtaaminen on kuin tähtiin kirjoitettu.
 
Ihmeellisten asioiden museo on runsas romaani. Se käsittelee monia eri teemoja, kuten erilaisuutta, kaiket rajat ylittävää rakkautta, anteeksiantoa, naisten oikeuksia, 1900-luvun alun työläisten asemaa ja nousua sekä eläinten oikeuksia, painavimmat mainitakseni. Kuitenkaan tarina ei tunnu liian täyteen ahdetulta, sillä monet mainitsemistani teemoista nyt vain olivat 1900-luvun alulle niin ominaisia, että niiden ohittaminenkin olisi tuntunut kummalta. Huomasin silti aika ajoin kertojan painottavan tiettyjä asioita, esimerkiksi joitain aikakauden uusia keksintöjä, turhankin paljon ja alleviivaten. Alleviivauksen tarve kuitenkin madaltuu tarinan edetessä.
 
Nautin kirjassa eniten tuosta jo kauan kadonneesta maailmasta, 1900-luvun alun New Yorkista. Kaupunki on kirjassa kuin yksi henkilöhahmoista. Kiinnostavia ovat myös kuvaukset usein maahanmuuttajataustaisten työläisten oloista, etenkin oikeasti tapahtuneesta Triangle Shirtwaist Factoryn palosta, jossa menehtyi liki 150 ihmistä, suurin osa heistä naisia, sekä Coney Islandin huvituksista ja ihmeistä. Miten hienoa olisikaan ollut käydä Dreamlandin kaltaisessa paikassa, vaikkakin Coney Islandin eri huvittelupaikoissa työskennelleiden ihmisten olot eivät tosiaankaan olleet kehuttavat. On myös karmeaa ajatella, miten tuohon aikaan suhtauduttiin kaikkeen poikkeavaan. No, kovin kauaksi siitä ei olla vielä nykypäivänäkään päästy.
 
Ihmeellisten asioiden museon tarina ja juoni eivät ole kovin kummoiset, vaan jopa hyvin ennalta-arvattavat. Toisaalta se kyllästytti enkä jaksanut lukea kirjaa kovin pitkiä aikoja yhteen menoon, mutta toisaalta kirjassa on myös paljon muuta mielenkiintoista, mikä antaa heppoisen juonen anteeksi. En myöskään ole ihan varma, mitä ajatella Coralien ja Eddien menneisyydestä kertovista, kursiivilla kirjoitetuista luvuista. Pidin toki henkilöiden menneisyyden valoittamisesta, mutta kun kursiivia on käytetty puoleen kirjan luvuista, lukeminen alkoi jo rasittaa silmiä.
 
Ihmeellisten asioiden museo on lumoava kirja. Juoneltaan se ei ole erikoinen taikka kovin mieleenpainuva, mutta tunnelma on kohdillaan. Kohdillaan on myös menneisyyden ihana kamala New York.
 

––
 
Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo
(The Museum of Extraordinary Things, 2014)
Suom. Raimo Salminen
Gummerus 2015, 447 s.

18 kommenttia :

  1. Ah, unohdin kirjoittaa omaan juttuuni tuosta kursiivista. Olen siitä ihan samaa mieltä: se rasitti silmiä. Sinänsä oli hyvä idea käyttää toisaalta minäkerrontaa ja toisaalta antaa ulkopuolisen kertojan kuljettaa tarinaa, mutta lukija olisi varmaan oivaltanut vaihtelut ilman kursiiviakin.

    Ennalta-arvattava, kyllä, mutta niin nautittava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin sekä minäkerronnan että ulkopuolisen kertojan käyttäminen oli kiva ratkaisu, mutta tosiaan ilman kursiivinkin käyttöä lukija varmasti hoksaisi eron. Turha ja turhan rasittava kikka lukijan näkökulmasta.

      Tämä uppoaa aika hyvin sellaiseen mukava kirja -kategoriaan, vaikkei kaikki kirjan tapahtumat mukavia olekaan. Tuskin jää pitkäksi aikaa mieleen, mutta lukuhetkellä oikein kiva!

      Poista
  2. Pidän kirjailijan uudemmasta tuotannosta enemmän. Punainen puutarha on suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, muistankin tuo Punaisen puutarhan kannen! Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten ehkäpä luen sen seuraavaksi tältä kirjailijalta.

      Poista
  3. Hoffman on kiinnostanut jonkin aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä tutustua. Tämä uutukainen kuulostaa kyllä sellaiselta kirjalta, että voisin tätä kokeilla! Tykkään kirjan nimestä.

    Runsas kursiivin käyttö ei minua haittaa - sorrun itsekin siihen paljon omia tekstejäni kirjoittaessa ja editointikierroksella aina yritän vähän hillitä - mutta ymmärsinkö oikein, että tässä on kokonaisia lukuja kursivoitu? Se tuntuu oudolta ratkaisulta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin tätä ennen kuullut parista muusta Hoffmanin kirjasta, mutta eipä ollut tullut luettua. Tämän jälkeen varmasti luen, sen verran kirjailijan muu tuotanto alkoi kiinnostaa. Ja kokeile sinäkin tätä kirjaa! Tarinaan mahtuu kaikkea mielenkiintoista, joten luulen jokaisen pitävän ainakin jostain sen palasesta :)

      Siis joo, ymmärsit ihan oikein. Minäkerronnalliset luvut, joissa käsitellään pääasiassa henkilöhahmojen menneisyyttä, on kirjoitettu kokonaan kursiivilla. Ja näitä lukuja on aina joka toinen eli voisi sanoa, että noin puolet koko kirjasta. Vähän rasittavaa, viesti menisi perille ilmankin!

      Poista
  4. Minulla on tämä juuri kesken! Luvut ovat yllättävän pitkiä, siihen olen tässä nyt kiinnittänyt huomiota kun aika tuntuu olevan koko ajan kortilla :) . Vaikuttaa kyllä lupaavalta kirjalta, paikoitellen on kyllä tuntunut pahalta lukea niin raakaa tarinaa New Yorkin kadun tapahtumista. Kansi on todella on onnistunut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei totta, luvut ovat tässä melko pitkiä, näin ehkä enemmän lyhyempien lukujen ystävänä. Kirjaa ei oikein viitsisi laittaa sivuun kesken luvun.

      Tämä ei tosiaan ole teemojensa puolesta mikään kevyt kirja, vaikka onkin samalla sellainen, no, mukava ja helposti lähestyttävä. Kannesta minäkin pidän, kaunis!

      Poista
  5. Tämä kiinnostaa tällä hetkellä. Omaksi en ihan raaskinut ostaa, kun kirjailijan tyyli ei ole tuttu, mutta, jos ei omaan hyllyyn päädy niin lainattavaksi ainakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Hoffman tuntuu kirjoittavan aika mielenkiintoisista aiheista, joten pitää kyllä kokeilla hänen muitakin kirjojaan :)

      Poista
  6. Minulla on suuret odotukset kirjasta. Se vaikuttaa juuri sellaiselta, mikä voisi kolahtaa minuun. Olemme valinneet tämän lukupiirimme marraskuun kirjaksi, joten minun "pitää" joka tapauksessa lukea se.

    Kursiivi kuulostaa huolestuttavalta... Katsotaan, miten se sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että tykästyt tähän tosi kovasti! Minulla oli joitakin ongelmia tämän kanssa, mutta en missään nimessä kadu kirjan lukemista, sillä se onnistui silti tarjoamaan lumoavan elämyksen.

      Kursiivi oli aika ilkeää omille silmilleni, vaikka siihen tottui kuitenkin jonkin verran.

      Poista
  7. Tässä on niin kaunis kansi, että se houkuttelisi lukemaan! 1900-luvun alun New York kuulostaa myös ihanalta, pitääpä pistää mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä aivan ihana :) Miljöö on myös, ihana sekä kamala, joten kokeilehan!

      Poista
  8. Sama täällä, ensimmäinen lukemani teos Hoffmanilta, mutta ei todellakaan viimeinen! Tarina eteni verkkaisesti, mutta lukeminen nopeasti, kiinnostavia henkilöitä ja tapahtumia, harmi vain että kursiivin liikakäyttö häiritsi lukemista. Runsas kuvaa kirjaa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä tarinaa kerrakseen! Enpä ole vielä ehättänyt tarttua muihin Hoffmanin kirjoihin, mutta täytyy ensi vuonna yrittää.

      Poista
  9. Minäkin luin kirjan juuri - ja tykkäsin! Varsinkin New Yorkin historiasta. Onneksi rakkaustarinalla ei ollut isompaa roolia, sillä rakkausaihe vain harvoin jaksaa kannatella koko kirjaa.

    Kursiivin käyttö jaksoi ihmetyttää minuakin:)

    Niin kuin yllä jo suositeltiinkin, minäkin komppaan, että Punainen puutarha oli todella hyvä lukukokemus. Suosikkini Hoffmanilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun muististani tämä kirja on jo aika hyvin hävinnyt, ei siis tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta ihan kiva lukukokemus siihen hetkeen :) Kursiivin tosin edelleen muistan, yäk :D

      Täytyisi kyllä lukea lisää Hoffmania.

      Poista