Lukuisa: National Book Award for Fiction 2015: pitkälista

Kirjallisuuspalkinto National Book Award for Fictionin kymmenen pitkälistalaista on nyt julkaistu. Kyseessä on siis jo 1950-luvulta alkaen jaettu palkinto parhaalle yhdysvaltalaiselle romaanille. Palkintokategorioita ovat lasten- ja nuortenkirjallisuus, runous, tietokirjallisuus ja fiktiivinen kirjallisuus, mutta tulen seuraamaan blogissani vain fiktiivisen kirjallisuuden ehdokasasetteluja ja palkintojenjakoa. Jos sinua kiinnostaa, mitä kirjoja on ehdolla muissa kategorioissa, vieraile National Book Foundationin sivuilla. Lyhytlista julkaistaan lokakuussa, voittaja julistetaan marraskuussa.

Erikoinen, dystopinen romaani miehestä, joka herää eräässä kylässä, minne hänet on eristetty tutkijaksi kutsutun naisen kanssa. Naisen tehtävänä on opettaa miehelle elämän perusperiaatteita. Jesse Ball on aiemminkin palkittu kirjailija, mutta en ole kuullut hänestä koskaan aikaisemmin. A Cure for Suicide kuulostaa aika kiehtovalta.

Ensimmäinen kolmesta ehdokkaana olevasta novellikokoelmasta. Kokoelman kertomuksille on yhteistä se, miten raha vaikuttaa niiden henkilöhahmojen elämään. Bender on myös minulle entuudestaan tuntematon kirjailija.

Cleggin kirja oli ehdolla myös Man Bookerin pi tkälistalla, aika hyvin esikoisromaanille. Kirja kertoo perheen menettämisestä ja toivon heräämisestä. Kiinnostaa!

Ehdokaslistan toinen esikoisromaani, joka kertoo Turnerin perheestä Detroitin taloudellisen romahduksen aikana, jolloin he joutuvat luopumaan pitkään asutusta talostaan. Tästä en oikein osaa sanoa, että kiinnostaako vai ei.

Kerrankin tiedän jonkin ehdokaslistan kirjan jo entuudestaan ja olen jopa merkannut sen tbr-listalleni! Fates and Furies on kertomus eräästä avioliitosta ja sen kohtaamista vaikeuksista.

Johnsonin romaanikin on tuttu, sillä katselin sitä sillä silmällä viime kirjastokäynnilläni, mutta tietysti jätin sen hyllyyn. Johnsonin The Orphan Master' Son (Orpokodin poika, 2014) voitti vuonna 2013 Pulitzerin. Fortune Smiles on novellikokoelma, jonka synkkiä kertomuksia yhdistää ennen kaikkea teknologia.

Satiirinen romaani collegessa opiskelevista kaveruksista, kunnes kaikki menee pieleen. Tässä kirjassa tuntuu olevan niin paljon kaikkea ja se vaikuttaa olevan satiiri lähes kaikesta, joten olen vasta varovaisen kiinnostunut.

Pitkälistan kolmas novellikokoelma. Pearlman on aiemminkin ollut NBA:n finalistina, mutta on minulle vieras nimi. Kokoelman novelleja yhdistää naiseus ja päätöksenteko erilaisissa elämäntilanteissa. Tämän voisin haluta lukea.

Oliko mikään yllätys? Ei ainakaan minulle! Yanagiharan romaani on ehdolla myös Man Booker -palkinnon saajaksi. Tämä rankaksi ja koskettavaksi mainittu tiiliskivi kertoo neljän ystävyksen elämästä 2000-luvun New Yorkissa.

Viimeinen pitkälistalainen on osunut silmiini jo aiemmin hauskan kantensa ansiosta. 1960-luvun loppupuoella Peggy ja Lee ryhtyvät kiellettyyn suhteeseen, joka on tuhoontuomittu heti alkuunsa – he molemmat ovat homoseksuaaleja, toinen lesbo, toinen homo. He menevät kuitenkin naimisiin ja saavat lapsia, kunnes Peggy karkaa nuoremman lapsensa kanssa Afrikkaan. Vuosia myöhemmin Peggyn nuorempi lapsi Karen palaa Yhdysvaltoihin ja tapaa veljensä. Mislaid vaikuttaa hyvin hauskalta, mutta myös satiiriselta kertomukselta rasismista.

En ole aiemmin seurannut NBA:n ehdokkuuksia saatika voittajia, joten en tiedä, miten runsaasti ehdokkaissa on vuosittain ollut novellikokoelmia. Silti minua yllätti, että tässä pitkälistan kymmenikössä niitä on mukana peräti kolme. Novellikokoelmat taitavat elää uutta kulta-aikaansa, olen ollut aistivani sitä muualtakin.

Tässä listassa pidän erityisesti siitä, että jopa tiedän joitakin sen kirjoja entuudestaan! Man Bookerin pitkälistan kirjat olivat yhtä lukuunottamatta minulle entuudestaan tuntemattomia ja kirjailijoistakin tiesin vain kaksi. Tässä tuttuja ovat toki Man Bookerin pitkälistalla ollut Bill Cleggin Did You Ever Have a Family, sen lyhytlistalla oleva Hanya Yanagiharin A Little Life, Lauren Groffin Fates and Furies, jonka olin merkannut jopa tbr-listalleni, Adam Johnsonin Fortune Smiles, jonka tapasin kirjastossa, mutta jätin hyllyyn, sekä Nell Zinkin Mislaid, jonka kansikuvan muistan hyvin. Eli puolet ovat minulle tavalla tai toisella jo tuttuja. Yli puolet kirjoista taas ovat sellaisia, jotka voisin hyvin lukea.