John Boyne: This House Is Haunted


Irlantilainen John Boyne on kiinnostava kirjailija, sillä hän on kirjoittanut niin monipuolisesti erilaisista historiallisista tapahtumista ja ajoista. Olen lukenut häneltä aikaisemmin Venäjän tsaariperheen kohtaloa käsittelevän Tarkoin vartioidun talon ja ensimmäisen maailmansodan traagisista tapahtumista kertovan Kuudennen miehen, ja pidin molemmista. Kuudes mies teki minuun kuitenkin huimemman vaikutuksen ja muistelen kirjaa vieläkin lämmöllä.

Millä kirjalla Boyneen tutustumista kannattaa jatkaa? No viktoriaaniseen aikaan sijoittuvalla kummitustarinalla tietysti! This House Is Haunted kertoo lontoolaisesta Eliza Cainesta, joka syyttää isänsä kuolemasta ketäpä muutakaan kuin Charles Dickensiä. Isä oli käytännössä Elizan ainoa läheinen ihminen, joten hän ei näe enää syytä jäädä Lontooseen, missä kaikki muistuttaa häntä tästä. Sattumalta Eliza huomaa lehdessä ilmoituksen kotiopettajattaren avoimesta paikasta Gaudlin Hallissa, Norfolkissa, ja onkin tuota pikaa matkalla uuteen kotiinsa.

Mutta Eliza ei arvaakaan, mitä on luvassa. Kaikki alkaa jo juna-asemalta, kun Eliza on jäädä junan alle. Saapuessaan Gaudlin Halliin hän tapaa perheen lapset, erikoisen Isabellan ja Eustacen, mutta heidän vanhempiaan ei näy missään. Yöllä tapahtuu jotain karmeaa. Mihin Eliza on oikein saapunut ja mitä hän voi tehdä pelastaakseen sekä itsensä että lapset?

Hyvän kauhukirjan löytäminen on sama asia kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Samoin on kauhuelokuvien laita. This House Is Haunted ei ole poikkeus, vaikka vähän toivoin muuta. Jos olisin tiennyt etukäteen ettei kirja ole pelottava (mitä on tietysti vähän vaikeaa arvioida, sillä toiset pelkäävät herkemmin kuin toiset, toiset pelkäävät eri asioita kuin toiset ja niin edelleen), olisin kenties osannut asennoitua siihen toisin. Odotan kauhukirjalta kuitenkin ennen kaikkea sitä kauhua.

Kirjassa on kuitenkin muitakin ongelmia. Se on juoneltaan aika helppo ja ennalta-arvattava. Lukija tietää jo kauan ennen päähenkilöä mitä on meneillään, mikä tässä tapauksessa on hyvin raivostuttavaa. Päähenkilö Elizasta välittyy sen vuoksi jotenkin hirveän yksinkertainen kuva. Loppupuolen toiminta on minusta hätiköidysti rakennettu ja pikemminkin hilpeä kuin karmiva, jota sen kai pitäisi oikeasti olla. Mutta ei kirja nyt aivan susihuono ole. Boynen tyyli kirjoittaa on mukaansatempaavaa ja sujuvaa, tarina suhteellisen viihdyttävä ja kirjan viimeinen luku peräti kutkuttava.

Kuudennen miehen jälkeen odotin Boynelta paljon enemmän, joten fiilikset ovat vähän meh. Minulla on myös sellainen tunne, että Boyne on aika epätasainen kirjoittaja: jotkut kirjat iskevät kovaa, kun taas toiset jäävät vähän tämmöisiksi... mitäänsanomattomiksi.

Ehkäpä suosittelen tätä niille, jotka ovat minua herkempiä, mikä tarkoittaa mitä?

––

John Boyne: This House Is Haunted
Doubleday 2013, 297 s.

Tunnisteet: , , , ,