Sarah Winman: A Year of Marvellous Ways


He stood by the bed and watched the rise and fall of Missy's breasts, the soft sound of her sleeping. She was lying on her back with both arms tucked under her head. He studied her face. Deep furrows tracked across her brow and he could have followed each one to the land of What Might Have Been. And he knew she knew it. Her self-consciousness was rasping. The way she moved her hair now, how her hand paused by her forehead when she frowned. She had a face that was born knowing. As if she had always known the story of her life and there would be few surprises. Beautiful still, and ever would be, but things had passed by now, and those lustrous dreams of youth had tarnished under a familiar low sky. He wondered if she really knew the end of her story. That there was no prince, just a damaged soldier with a hole insted of a heart. But I'll take care of you, if you'll let me, the soldier whispered.
 
On vuosi 1947. Marvellous Ways on 89-vuotias nainen, joka asuu yksin hiljaisessa poukamassa Cornwallissa. On oikeastaan asunut koko ikänsä. Marvellous viettää päivänsä istumalla joen rannalla ja tähystäen kaukoputkellaan. Hän tietää, että jotain on tulossa ja pian. Mitä se jotain on, sitä hän ei tiedä, mutta hän tunnistaa sen kyllä varmasti.
 
Samaan aikaan Francis Drake (ei se kuuluisa Francis Drake) palaa takaisin kotiin – tai mitä siitä on jäljellä – Ranskasta, jonne on jäänyt ajelehtimaan sodan jälkeen. Hän on saanut kuolleelta mieheltä tehtävän toimittaa kirje miehen isälle Englantiin. Lontoossa Drake kohtaa menneisyytensä ja järkytyksen, joka johdattaa hänet kohtalonomaisesti Marvellous Wayn poukamaan. Marvellous päättää auttaa nuorta miestä tämän ahdingossa.
 
Sarah Winmanin A Year of Marvellous Ways oli eniten odottamani kirja tänä kesänä. Syy lienee aika selvä: Winmanin esikoisromaani When God Was a Rabbit oli vuoden 2012 (onko siitä jo niin kauan?) kohokohtani ja siitä tuli myös yksi lempikirjoistani ikinä. Samana vuonna ilmestynyt suomennos Kani nimeltä jumala oli tykätty myös muissa kirjablogeissa. Jospa A Year of Marvellous Ways suomennettaisiin myös tulevaisuudessa.
 
Kirjailijan toisen romaanin lukeminen on aina vähän vaarallista, sillä sitä vertaa pakostakin esikoisromaaniin. Vielä pahempi paikka on jos esikoinen on ollut älyttömän hyvä. En siis osannut välttää vertaamista ja kerronkin heti alkuun, että A Year of Marvellous Ways ei ole minusta yhtä ihana kuin When God Was a Rabbit, vaikka kirjasta paljon pidinkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että kirjat ovat varsin erilaiset.
 
Marvellous Wayn ja Francis Draken, tuon erikoisen ystävyyden, tarina on kaunista ja koskettavaa luettavaa. Molempien elämissä on sattunut ja tapahtunut, elämä on kolhinut molempia monin tavoin. Kirjan alku, ennen kuin Marvellous ja Drake tapaavat, on vetävä, samoin ne tarinan vaiheet, kun Marvellous avaa menneisyyttään, sitä miksi on yksin siellä missä on. Mutta joissakin kohdin kirja tuntuu vähän pitkältä, hieman tahmealta. Nekin vaiheet onneksi pelastaa osaksi Winmanin äärettömän kaunis ja runollinen kieli, jota hän käyttää runsaasti etenkin ympäröivän luonnon kuvaamiseen. Kirjan kauneus on yksi sen vahvimmista puolista. Lisäksi minua jäi mietittymään kirjan loppupuolella tarinaan astuvien henkilöiden tarpeellisuus. He jäävät sivurooliin verrattuna Marvelloukseen ja Drakeen, mutta juuri se tekikin minulle tunteen, että olisiko heitä edes tarvittu.
 
When God Was a Rabbitiin verrattuna A Year of Marvellous Ways on selkeästi hitaampi ja makusteltavampi kirja. Esikoisessa minua viehättivät erityisesti sen hassut henkilöhahmot ja koko ajan vetävä juoni, mutta tämä toinen kirja on hillitympi, riisutumpi ja omalla tavallaan nautittavampi. Oikea kirja kesäiltoihin. Molemmille on kuitenkin yhteistä mielenkiintoiset päähenkilöt ja ripaus maagista realismia.
 
Jos pidit Winmanin esikoisesta, kannattaa kokeilla tätäkin. Hiljaisina hetkinä.

––
 
Sarah Winman: A Year of Marvellous Ways
Tinder Press 2015, 312 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,