Alan Bradley: Piiraan maku makea


Flavia de Luce on 11-vuotias pieni salapoliisi. No, ei oikea salapoliisi, mutta hänellä on pohjattoman uteliaisuutensa vuoksi taipumus laittaa nenänsä vähän joka paikkaan ja ajautua ratkomaan arvoituksia. Flavia on myös ikäänsä nähden loistava kemisti, jonka erityisalaa ovat eri myrkyt. Jokaisen äidin ja isän unelmatytär siis! Mutta Flavia viettää aikaansa runsaasti yksinään, sillä hänen isänsä istuu päivät pitkät työhuoneessaan tutkimassa postimerkkejä ja hänen kaksi isosiskoaan ovat oikeita kiusankappaleita. Flavian äiti on kuollut.
 
Eräänä päivänä de Lucen perheen asuttaman kartanon rappusilta löytyy kuollut lintu, jonka nokassa on vanha postimerkki, ja puutarhan kurkkupenkissä makaa kuollut mies. Onko kuolleella linnulla ja miehellä jotain tekemistä keskenään, oliko lintu varoitus? Miksi sillä oli postimerkki nokassaan? Miksi isän työhuoneesta kuului riitelyn ääniä edellisenä iltana ennen kuolleen miehen löytymistä? Poliisi ei tunnu osaavan ratkaista arvoitusta, joten Flavia ottaa ohjat omiin käsiinsä ja aikoo ratkaista tapauksen itse.
 
Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja on ollut lukulistallani jo jonkin tovin. Minusta useat dekkarit vaikuttavat olevan varsin samanlaisia keskenään (mutuilen vain) enkä siksi lue niitä kovin usein. Piiraan maku makea kuitenkin herätti kiinnostukseni nimenomaan erilaisuudellaan. Minua viehätti ajatus 11-vuotiaasta tyttösalapoliisista ja 1950-luvun brittiläisestä maaseudusta.
 
Piiraan maku makea on hassu ja viihdyttävä kirja. Näennäisen kepeän kuoren alla piileskelee myös painavaa asiaa perheen merkityksestä elämässä ja no, loppupuolella kirjaa tarina menee melko jännittäväksikin. Mikään ihan pienille lapsille sopiva kirja tämä ei ole, mutta ihanan pikkuvanha ja näsäviisas päähenkilö vetoaa muuten kyllä kaikenikäisiin. Flavia onkin minusta kirjan paras asia. Mutta missä oli 1950-luku? Historiallisia romaaneja rakastavana olisin kaivannut kirjaan vähän enemmän aikakauden tuntua. Nyt aikakausi jää liikaa ratkottavan arvoituksen ja juonenkäänteiden alle. Ihastuttavan brittiläinen ja vanhanaikainen kylämaisema sen sijaan näkyy kirjassa paremmin, onneksi!
 
Sanoisin Flavia de Luce -sarjan olevan mitä oivallisinta lomalukemista silloin kun ei halua rasittaa aivojaan liikaa. Olen vain vähän huolissani siitä, miten sarja tulee jatkumaan. Alkaako se toistaa itseään ja tuntua liian epäuskottavalta? Olen kuitenkin jo lainannut toisen osan kirjastosta, kun se vapaana tuli vastaan, joten täytyy vain kokeilla.
 
Agatha Christien, Viisikoiden ja Neiti Etsivien ystäville.
 
Muissa blogeissa: Oksan hyllyltä, Ei vain mustaa valkoisella, Kirsin kirjanurkka, Lumiomena, Kirjakaapin kummitus, Kirjojen keskellä ja Hurja hassu lukija.

––
 
Alan Bradley: Piiraan maku makea
(The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009)
Bazar 2014, 389 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,