1.7.2015

Vuoden toisen neljänneksen luetut kirjat


Puolet vuodesta on ohi ja minä olen lomalla! Olen onnistunut selättämään kaiken stressin ja murheen ja vain nauttinut huolettomista päivistä. Lukenutkin olen ehtinyt paljon intensiivisemmin kuin varmaan koko alkuvuonna yhteensä, mikä on ollut aivan ihanaa. Tuudittaudunpa siis vielä ainakin parin viikon ajan tähän tunteeseen ja katsotaan nyt, mitä vuoden toisella neljänneksellä tulikaan luettua:
 
Alice Munro: Kerjäläistyttö
Sarah Waters: Tipping the Velvet
Graeme Simsion: Vaimotesti
Erik Axl Sund: Varjojen huone
Leena Krohn: Hotel Sapiens
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Sarah Waters: The Paying Guests
Aki Ollikainen: Musta satu
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Pärttyli Rinne: Viimeinen sana
J. K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows
Lars Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot VIII
 
Luin siis yhteensä kaksitoista kirjaa, saman määrän kuin ensimmäiselläkin kvartaalilla. Aika tyytyväinen olen tähän tusinaan, yksikään ei osoittautunut pettymykseksi. Suosikkejani näistä ovat kuitenkin Krohnin Hotel Sapiens, joka on ihanan erikoinen, Fletcherin Irlantilainen tyttö, joka lumosi minut tunnelmallaan, Watersin The Paying Guests, joka osoittaa Watersin olevan yhä taitava tarinankertoja ja tietysti, tietysti Rowlingin Harry Potter and the Deathly Hallows, jonka ei ikinä tahtoisi loppuvan.

Olen iloinen, että törmäsin kevään aikana kahteen minulle uuteen kirjailijaan, joiden tuotantoon haluan ehdottomasti tutustua lisää: Leena Krohn ja Alice Munro. Seuraavalla kirjastokäynnilläni astelen suoraan K- ja M-hyllyille.
 
Olen viime vuosina opetellut jättämään kirjoja kesken, koska turhaanhan sitä itseään kiusaa lukemalla jotain mikä ei yhtään kiinnosta. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin lukenut aloittamani kirjat loppuun, mutta toivoakseni se johtuu siitä, että osaan valita, tuurilla tai taidolla, kirjoja, jotka kiinnostavat. Viimeisen kolmen kuukauden aikana jätin kuitenkin jopa kaksi kirjaa ihan suosiolla kesken. Ensimmäinen oli Monika Fagerholmin Diiva, joka oli aivan liian tajunnanvirtamaista tekstiä minulle. Yritin sitä melkein kahdensadan sivun verran, mutta sitten tajusin luovuttaa. Sain muodostettua itselleni pienen Fagerholm-kammon, mutta kertokaa jooko, että ne muut Fagerholmit ovat selkeämpiä? Ihanat naiset rannalla kun olisi tuolla hyllyssä... Toinen kesken jäänyt oli Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani, jonka kanssa en tiennyt, että miten päin sitä lukisi. Sinänsä kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tuskin saan siitä mitään irti, vaikka lukisin sen kronologisesti tai sinne tänne hyppien, kuten kertoja jatkuvasti usuttaa tekemään.
 
Näin. Olipa mukava toinen neljännes vuodesta. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 3873 eli 323 sivua per kirja.
 
Heinäkuu on korkattu mukavasti lukemalla jo yksi kirja päätökseen ja seuraavaksi olisi vuorossa toinen kesäkirjalistallani oleva kirja. Jospa saisin tuosta listasta ainakin puolet luettua kesän aikana, saapa nähdä!
 
Vihdoinkin lämmintä heinäkuuta!

6 kommenttia :

  1. Ihanat naiset rannalla on selkeä ja suosittelen sitä lämpimästi. Diiva jäi minullakin aikanaan kesken, ja Säihkenäyttämökin olisi jäänyt, ellei se olisi ollut vetämäni lukupiirin kirja! Fagerholm on taitava, mutta minun makuuni hieman vaikea, tuota INR:aa lukuun ottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiva kuulla! Ehken ainakaan kovin pian uskalla kokeilla muita Fagerholmin kirjoja kuin Ihania naisia rannalla. Diiva oli tosiaan minullekin liian vaikea, vaati kamalasti keskittymistä.

      Poista
  2. Mulla myös on pieni Fagerholm-kammo. Yritin joskus saada Amerikkalaista tyttöä luettua, mutta ei niin ei. Kesken jäi. :/ Ehkä joskus vielä rohkenen kokeilemaan jotain muuta Fagerholmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkalainen tyttö siis sekin ei-listalle. Täytyy joskus lukea Ihanat naiset rannalla (kokeile säkin sitä), kun se yllä kommentoineen Kirsin mukaan on selkeä, mutta en tiedä, uskallanko muuta.

      Poista
  3. Minustakaan ei ole sinun lohduttajaksi, vaan vahvistan kammoa. Ihanat naiset menettelevät. En kategorioi noita vaikeiksi, vaan sanon suoraan, että en pidä niistä. Luin Säihkenäyttämön, mutta en riemuinnut. Pidän Handkea vaikeana ja ylistän häntä. Onneksi kirjoja riittää,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut vaikeat kirjat ovat kyllä myös palkitsevia ja hyviä. Ehkä minusta Fagerholmin kirjat ovat sitten sekä vaikeita ja no, eivät niin hyviä. Mielenkiintoni ei riittänyt taistellakseni yhtään enempää Diivan kanssa, joten olkoot, tuskinpa vaivaudun enää uudestaan. Paitsi sitä Ihania naisia rannalla voisin silti kokeilla!

      Poista