Mark Z. Danielewski: House of Leaves


Nyt olen itsestäni ylpeä ja syystä! Jo kesällä 2013 aloittamani Mark Z. Danielewskin metafiktiivinen romaani House of Leaves on nyt kahlattu läpi. Tuolloin kaksi vuotta sitten kirja jäi kesken, kun tein sen virheen, että luin sen rinnalla muutakin, joten pikkuhiljaa kirja vain jäi ja unohtui. Kirja ei myöskään ole mistään helpoimmasta päästä, ei todellakaan. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja pidättäydyin muista kirjoista. Yllättäen nopeasti kirjan sitten lopulta luin, vaikka aloitin sen uudelleen ihan alusta, mutta siihen on hyvä syynsä, josta lisää myöhempänä.
 
Tästä kirjasta kirjoittaminen saattaa olla blogini historian kaikkein vaikempia tehtäviä, mutta yritetään. House of Leaves on kirjoitettu dokumentaariseen muotoon. Nuori mies nimeltä Johnny Truant löytää House of Leavesin käsikirjoituksen, tai pikemminkin sen osaset, kaverinsa kuolleen naapurin herra Zampanòn asunnosta. Zampanón oli nähtävästi tarkoitus julkaista kirja itse, mutta hän ei ehtinyt saada sitä valmiiksi, joten Johnny ryhtyy editoimaan kirjaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä tälläkin hetkellä käsissäni pitelemä kirja on tuo valmiiksi saatu teos.
 
Mutta mistä House of Leaves lopulta kertoo? Sen keskiössä on Navidsonin nelihenkinen perhe. Isä, Will Navidson, on kuuluisa Pulitzerillakin palkittu valokuvaaja, joka vaimonsa Karenin vaatimuksesta päättää vaihteeksi keskittyä perheeseensä. Tämän vuoksi perhe muuttaa New Yorkista Virginian maaseudun rauhaan. Seutu ja Navidsonien ostama talo tuntuvat ihanan rauhallisilta meluisaan ja ruuhkaiseen kaupunkiin verrattuna ja pariskunnan kaksi lastakin tuntuvat viihtyvän. Mikä tärkeintä, nyt Will ja Karen voivat alkaa hoitaa kuntoon myös rakoilevaa parisuhdettaan.
 
Mutta talo ei olekaan sitä mitä Navidsonit sen ostaessaan luulivat sen olevan. Eräänä päivänä vanhempien ja lasten makuuhuoneiden välille ilmestyy komero, jota siinä ei aikaisemmin ollut, ja Will huomaa, että heidän talonsa on sisäpuolelta mitattuna suurempi kuin ulkopuolelta, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdotonta. Myöhemmin olohuoneen aiemmin tyhjälle seinälle ilmaantuu ovi, joka johtaa pimeään käytävään. Käytävän ilmestymisen pitäisi näkyä muutoksena talon ulkopuolella, sillä sinne johtava ovi on olohuoneen ulkoseinällä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Piha on käytävän kohdalta tyhjä, samanlainen kuin ennenkin.
 
Utelias ja tutkiva luonne kun on, Will lähtee katsomaan mitä käytävästä löytyy vaimonsa kielloista huolimatta. Yllätys on suuri, kun käytävä vain jatkuu ja jatkuu. Se tekee mutkia sinne ja tänne ja johdattaa Willin lopulta hyvin suureen tilaan, jonka seiniä tai kattoa Willin taskulamppu ei edes yllä valaisemaan. Kaikki on mustaa, seinät, lattiat ja katto, eikä käytävillä tai niiden varrella olevissa lukuisissa huoneissa ole yhtään mitään. Sitten jostain kuuluu kuin murinaa, ensin kaukaa, sitten hyvin läheltä. Will pakenee, mutta eksyy yrittäessään päästä takaisin valoon, olohuoneeseen. Käytävä, jota pitkin hän tuli, ei enää olekaan samanlainen kuin vielä hetki sitten. Se muuttaa muotoaan, pitenee ja lyhenee ilman mitään mieltä. Lopulta Will kuitenkin pääsee takaisin taloon ja hälyttää paikalle seikkailuhenkisiä tuttaviaan, jotka alkavat tehdä tutkimusretkiä käytävien uumeniin. Kaikki talon tapahtumat kuvataan.
 
Itse asiassa House of Leaves pohjautuu dokumentaariseen elokuvaan, jonka Navidsonit loivat talostaan kuvaamiensa videoiden ja ottamiensa valokuvien pohjalta. Jotkut sanovat sen olevan vain loistava tai vaihtoehtoisesti huono kauhuelokuva, toiset uskovat sen olevan totta. Elokuva on päässyt teatterilevitykseen ja myös useat eri alojen kriitikot ja tutkijat ovat sitä tutkineet. Kirja sisältääkin runsaasti alaviitteitä (427 kappaletta sekä useita eri symboleilla merkittyjä viitteitä!) eri tutkimuksiin, jotka ovat toki täysin keksittyjä.
 
Kun kirjan yksi taso keskittyy kuvaamaan Navidsonin perhettä ja mitä talossa tapahtuu, toinen taso tapahtuu juuri alaviitteissä. Tutkimusten ohella niissä selvitetään myös House of Leavesin editoineen Johnny Truantin elämää. Lukijalle käy selväksi, ettei Johnnyn menneisyys ole ollut ollenkaan helppo ja ryhtyessään setvimään House of Leavesin käsikirjoitusta, hänen elämänsä tuntuu vaipuvan entistä suurempaan sekasortoon. Johtuuko se itse tekstistä, talosta vai Johnnyn pakkomielteestä? Sekaannusten välttämiseksi Johnny Truantin itse kirjoittamat alaviitteet on kirjoitettu Courierilla, kun taas Zampanòn (joka siis on alunperin kirjoittanut kirjan käsikirjoituksen) kirjoittamat alaviitteet Timesilla. Jotta asia olisi vielä mutkikkaampaa, on alaviitteissä lisäksi kirjan toimittaneen tahon tekemiä merkintöjä, mutta ei runsaasti.
 
Pysyttekö vielä mukana? En tiedä pysynkö itsekään. House of Leavesissa on niin paljon kaikkea, niin monta eri tasoa, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi. Ensinnäkin itse talo. Se on karmiva! Se muuttaa muotoaan, kutistuu ja laajenee, siitä lähtee käytäviä, jotka eivät tunnu johtavan minnekään, se eksyttää kulkijansa totaalisesti. Suuresta, pimeästä tilasta lähtee portaat alaspäin ja matka alas on kymmenien ja taas kymmenien mailien mittainen. Pohjalle päästääkseen joutuu matkaamaan monta päivää. Sitten portaat muuttuvatkin ja matkaan alas kuluukin vain minuutti. MITÄ?! Kauhukirjana House of Leaves on yksiä pelottavimpia ja ahdistavimpia.
 
House of Leaves ei tarjoile suoria vastauksia, vaan sitä voi tulkita halunsa mukaan. Minä jäin esimerkiksi miettimään, mikä talo loppujen lopuksi oikein on. Se voi olla vain todella painajaismainen talo, jotain yliluonnollista, sitä voi verrata Minoksen labyrinttiin tai se voi symboloida mieltä. Mutta kenen mieltä? Navidsonin, Zampanón vai Johnnyn? Vai mieltä ylipäänsä? Entä käytävillä kuuluva murina, mitä se tarkoittaa? Kuuluuko se jollekin siellä asuvalle olennolle, onko se talon oma ääni vai vain mielen tuotosta? Koko kirjan voi halutessaan myös kyseenalaistaa. Ehkä se onkin vain Johnnyn sairaan mielen tuotos, ehkä se siten taloineen ja äänineen symboloi hänen mieltään? Tunnun palaavan jatkuvasti tuohon tulkintaan, mutta sehän voi olla mitä vain.
 
Navidsoneista ja heidän talostaan kertova taso on siis hyvin mielenkiintoinen, täynnä arvoituksia ja erilaisia symboleja. Melkein yhtä mielenkiintoista luettavaa on Johnny Truantin alaviitteet, jotka vähitellen muuttuvat sekavimmiksi ja sekavimmiksi käsikirjoituksen ottaessa hänestä vallan. Pelkäsin melkein jo omankin mielenterveyteni puolesta, mutta onneksi ihan selväjärkisenä tästä selvittiin. Olen kuullut tapauksista, joissa House of Leaves on aiheuttanut lukijoissa unettomuutta ja outoja tuntemuksia. Lievätkö kuitenkin vain liioittelua tai liikaa samastumista Johnnyyn. Minuakin silti vähän jännitti, että ilmaantuuko meidänkin olohuoneemme seinälle pian tyhjä käytävä...
 
Vielä muutama sananen House of Leavesin kokeellisesta rakenteesta. On käynyt jo selväksi, että kirjassa on satoja alaviitteitä. Jotkut viitteet ovat vain rivin mittaisia, toiset (etenkin Johnny Truantin kirjoittamat) voivat jatkua sivutolkulla. Joskus viitteiden seuraaminen osoittautuu haastavaksi:


Tällä aukeamalla on useita eri alaviitteitä. Oikeastaan koko aukeama koostuu alaviitteistä. Vasen ja oikea palsta ovat omia alaviitteitään, jotka jatkuvat monta sivua. Vasemman palstan alaviite alkaa sivulta 120 ja päättyy sivulle 134. Tämän viitteen perässä on oma alaviitteensä, joka on tämän aukeman oikea palsta. Se alkaa siis sivulta 134 ja etenee takaperin takaisin sivulle 120. Tämän ko. viitteen teksti on vieläpä ylösalaisin. Sen perässä on jälleen viitemerkintä, joka taas viittaa kirjan lopun liitteisiin. Lisäksi tällä aukeamalla omia viitteitään ovat laatikossa oleva teksti (joka sekin jatkuu sivukaupalla, mutta aukeaman vasen laatikko on peilikuva edellisen sivun laatikosta), vasemman sivun sisäreunan tekstinpätkä, joka näkyy kuvassa vähän huonosti, jonka viite oikean sivun sivuttain oleva tekstinpätkä taas on, sekä ns. normaalisti sivuille sijoitettu teksti, joka tässä tapauksessa on Johnny Truantin kirjoitusta. Varsin sekavaa, eikö? Ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä näitä esimerkin kaltaisia aukeamia on kirjassa loppujen lopuksi aika vähän. Tämä on niistä varmaan se vaikeaselkoisin. Kirjan rakenteeseen ja rytmiin tottuu lopulta yllättävän nopeasti.
 
Kirjassa on yhteensä 709 sivua liitteineen ja hakemistoineen, mutta se on lopulta melko nopeaa luettavaa, sillä melko monet sen sivuista näyttävät tällaisilta:



Teksti tiivistyy ja sen asettelu muuttuu kirjassa yleensä silloin kun sen tunnelmakin tihenee. Jälkimmäisen kuvan aukeamalla Will ryömii pitkin koko ajan ahtaammaksi käyvää käytävää, joten tekstin määräkin sivuilla pienenee ja tiivistyy. Joskus teksti voi myös kääntyä vaakasuoraan tai tiivistyä sivun nurkkaan:


House of Leaves jätti minut varsin hämmentyneeksi, mutta positiivisella tavalla. En ole koskaan ennen lukenut mitään vastaavaa. Miellän kokeelliset romaanit yleensäkin turhan vaikeaselkoisiksi ja joskus jopa tekotaiteellisiksi, mutta House of Leavesissa sen kokeellisuudella on tarkoituksensa. Kaikki kummalliset tekstin sijoittelut ovat yhteydessä kirjan tapahtumiin. Sen rakenne ja omalaatuinen kerronta liittyvät kiinteästi itse tarinaan, jonka tarkoitus on olla pikemminkin tutkimus kuin kaunokirjallinen teos. Kirja onkin metafiktiota parhaimmillaan.
 
Jos kaipaat kirjallisuudelta haastetta, aivojumppaa (kirjassa on viitteiden metsästämisen lisäksi tarjolla eräs kirje, jonka koodin voi halutessaan murtaa), taidokasta kerrontaa, ajateltavaa ja pohdittavaa (allegorioita riittää), jotain tyystin erilaista tai vain pelottavaa kauhua, lue House of Leaves. Minulle se tarjosi elämyksen, joka ei koskaan unohdu. Kirjaa ei ole suomennettu enkä kyllä tiedä miten se onnistuisi. Jos joku joskus yrittää, onnea matkaan!
 
Mark Z. Danielewski on aloittanut nimeä The Familiar kantavan sarjan kirjoittamisen. Sen ensimmäinen osa on julkaistu vähän aikaa sitten ja on nimeltään The Familiar: One Rainy Day in May. Sarja jatkaa House of Leavesin tapaista kokeellista linjaa ja siitä on tulossa 27-osainen! Kuten mainitsin aiemmin, eipä lopu synttäri- ja joululahjaideat kesken reiluun kolmeentoista vuoteen, sarjaa kun on tarkoitus julkaista kaksi osaa vuodessa.
 
––
 
Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Pantheon Books 2000, 709 s.

Tunnisteet: , , , , ,