Sarah Waters: The Paying Guests


Voi ei, mitä meninkään tekemään: olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet Watersit! The Paying Guests on niistä uusin ja sen suomennos Parempaa väkeä ilmestyy kauppoihin tässä kuussa. Luulen, että moni kanssabloggaaja aikoo lukea kirjan, sen verran tykätty Sarah Waters on ollut kirjabloggaajien keskuudessa, joten siksi minäkin ajoitin kirjan lukemisen tähän ajankohtaan, jotta pääsen tuoreeltaan fiilistelemään sitä muiden kanssa.
 
The Paying Guests sijoittuu vuoden 1922 Lontooseen. Ensimmäinen maailmansota on päättynyt muutama vuosi sitten, mutta kaupunki ei ole vielä siitä kokonaan toipunut. Liian moni nuori mies on menehtynyt, liian moni nuori mies on nyt työtön ja koditon.
 
Sota on vaikuttanut monin eri tavoin myös rouva Wrayn ja hänen tyttärensä Francesin elämään rauhallisella Lontoon esikaupunkialueella. Perheen molemmat pojat ovat kaatuneet sodassa ja isä kuollut vähän sen jälkeen jättäen jälkeensä vain velkoja. Naiset ovat joutuneet luopumaan palvelijoistaan ja tekemään kaikki talon askareet itse. Pitääkseen kotinsa ja sosiaalisen asemansa he joutuvat myös laittamaan osan huoneistaan vuokralle. Näin taloon saapuu nuori pariskunta, Lilian ja Leonard Barber. Francesista ja hänen äidistään tuntuu, etteivät he koskaan totu vieraiden ihmisten läsnäoloon talossaan, outoihin ääniin, pariskunnan luona käyviin vieraisiin, jatkuviin portaikossa kohtaamisiin. Pian Frances ja Lilian kuitenkin ystävystyvät ja alkavat viettää aikaan toistensa seurassa niin intensiivisesti, että askareetkin unohtuvat. Waters ei olisi Waters ellei jotain yllättävääkin tapahtuisi, ja niin todella käy myös Francesille ja Lilianille. Jotain todella kauhistuttavaa, todella rumaa, todella peruuttamatonta.

Huh, enpä arvannut, mihin The Paying Guests minut lopulta johdattaisi. Alkuun tarina venyttelee raukeasti kuin kissa, pitkään ja hartaasti, mutta kun tapahtuu mitä tapahtuu, siitä kehkeytyy yllättäen varsinainen jännitysnäytelmä. Toisaalta minulla ei alkuunkaan ollut sellainen olo, että tarinassa tapahtuisi jotain erityisen hyvää. Francesin elämää tuntuu ympäröivän harmaanlikainen harso, kaikki tuntuu jotenkin painostavalta, ahdistavalta ja rajoittavalta. Ja yhä tummemmaksi ja ahtaammaksi kaikki sitten muuttuu. Tarinan tunnelma sai mieleni pian melko matalaksi, mutta ihan hyvällä, vaikuttavalla tavalla.
 
Voisin toki vielä mainita, miten hienosti Waters kuvaa The Paying Guestsin miljöötä, miten sitä tuntee melkein kuin hengittävänsä samaa ilmaa hänen henkilöhahmojensa kanssa ja miten hän kuljettaa tarinaa niin kutkuttavasti eteenpäin, mutta se tuntuu miltei turhalta, sillä niin hän tekee aina. Jatkaakseni The Paying Guestsin vertaamista Watersin muihin kirjoihin, sanoisin, että tämä kirja ei kuitenkaan yllä suosikikseni. Se etenee välillä vähän liian verkkaisesti, vaikka suurimmilta osin nautinkin hitaudesta, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olen tarinan lopusta. Sitä pitää vielä sulatella, ehkä olen siihen kuitenkin ihan tyytyväinen. Mutta ihanan, ihanan runsas ja mahdottoman jännittävä tarina silti on!
 
The Paying Guests muistuttaa jonkin verran Watersin esikoisromaania Tipping the Velvetiä. Se ei ole ihan yhtä rohkea, mutta ainakin jollain tasolla Watersin voisi sanoa palanneen juurilleen. Ei sillä, että Affinitys, Silmänkääntäjässä, Yövartiossa tai Vieraassa kartanossa olisi ollut mitään huonoa, ei. Hämmästyneenä voinkin kertoa, että olen pitänyt kovasti ihan jokaisesta Watersin kirjoittamasta kirjasta. Tätä vielä lisää, kiitos!
 
Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him? -blogissa on mielenkiintoisesti pohdittu The Paying Guestsia sensaatioromaanin pastissina.

––
 
Sarah Waters: The Paying Guests
Virago 2014, 569 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,