Muriel Barbery: Siilin eleganssi


Muriel Barberyn Siilin eleganssi on roikkunut lukulistallani pienen ikuisuuden. En tiennyt etukäteen kirjasta juuri mitään, mutta odotin jotain kepeän ranskalaista tunnelmaa. Sain sitä ja muutakin.
 
Siilin eleganssin päähenkilö on Renée Michel, leski ja hienon pariisilaisen kerrostalon ovenvartija. Renée yrittää pitää kulisseja yllä tyhmästä, sivistymättömästä ovenvartijasta, vaikka tosiasiassa hän tekee jatkuvasti tarkkanäköisiä havaintoja talonsa asukkaista ja suhtautuu intohimoisesti kulttuuriin. Renée ei siis ole niin sivistymätön kuin aluksi voisi luulla.
 
Samassa talossa asuu kaksitoistavuotias Paloma Josse, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen älykäs. Hän vieroksuu porvarillista elämäntapaa ja päättääkin seuraavana syntymäpäivänään sytyttää kotinsa tuleen ja tappaa itsensä. Sitä ennen on kuitenkin seurattava maailman liikettä ja kirjata ylös syvällisiä ajatuksia – olisiko tässä maailmassa vielä jotain elämisen arvoista?
 
Taloon muuttava uusi asukas, japanilainen herra Kakuro Ozu, näkee kuitenkin pintaa syvemmälle ja sekä Renéen että Paloman elämät muuttuvat.
 
Siilin eleganssi on ihanan kepeää, mutta myös kipeää luettavaa. Tarinan edetessä käy selväksi, ettei Renée ole vain hupsu, stereotypiastaan poikkeava henkilöhahmo, vaan hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa. Hänen nykyisen käyttäytymisensä voi ymmärtää vain hänen menneisyytensä kautta. Samoin on Paloman laita. Vaikka tuo nuori tyttö tekee mitä huvittavimpia havaintoja perheestään ja ympäristöstään, voi kuitenkin miettiä, miksi hän suunnittelee itsemurhaa. Barbery onnistuu siis hienosti välittämään tarinassaan ranskalaista kepeyttä ja pisteliästä huumoria, mutta samalla mahdottoman todelta tuntuvaa surumielisyyttä. Lukiessani tunsin itseni yhtä aikaa iloiseksi ja hyvin alakuloiseksi. Nauroin ja nieleskelin kyyneleitä.
 
Siilin eleganssista ei kuitenkaan tullut sitä elämäni kirjaa. Sen sanoma on ehkä liian itsestäänselvä ja kliseinen, vaikka toki tarvitsemme aina muistutteluja siitä, mitä elämässämme kannattaisi tehdä ja mikä siinä on arvokasta. Filosofinen pohdinta ei tällä kertaa osunut ja uponnut, vaikka olinkin hieman yllättynyt siitä, että kirjassa on myös syvällisempi taso, sillä odotin tosissani jotain paljon kepeämpää.
 
Minulle Siilin eleganssi tulee jäämään mieleen ylistyslauluna kulttuurille ja sivistykselle ja sille, että aina kannattaa etsiä kauneutta tästä maailmasta. Minun kauneuteni syntyy pitkälti juuri kulttuurista ja sivistyksestä, ja sitä haluan vaalia.
 
Muissa blogeissa: kujerruksia, Sabinan knalli, Villasukka kirjahyllyssä, Eniten minua kiinnostaa tie, La petite lectrice, Lumiomena ja Sonjan lukuhetket.

––
 
Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2010, 374 s.

Tunnisteet: , , , , ,