20.6.2015

Muriel Barbery: Siilin eleganssi


Muriel Barberyn Siilin eleganssi on roikkunut lukulistallani pienen ikuisuuden. En tiennyt etukäteen kirjasta juuri mitään, mutta odotin jotain kepeän ranskalaista tunnelmaa. Sain sitä ja muutakin.
 
Siilin eleganssin päähenkilö on Renée Michel, leski ja hienon pariisilaisen kerrostalon ovenvartija. Renée yrittää pitää kulisseja yllä tyhmästä, sivistymättömästä ovenvartijasta, vaikka tosiasiassa hän tekee jatkuvasti tarkkanäköisiä havaintoja talonsa asukkaista ja suhtautuu intohimoisesti kulttuuriin. Renée ei siis ole niin sivistymätön kuin aluksi voisi luulla.
 
Samassa talossa asuu kaksitoistavuotias Paloma Josse, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen älykäs. Hän vieroksuu porvarillista elämäntapaa ja päättääkin seuraavana syntymäpäivänään sytyttää kotinsa tuleen ja tappaa itsensä. Sitä ennen on kuitenkin seurattava maailman liikettä ja kirjata ylös syvällisiä ajatuksia – olisiko tässä maailmassa vielä jotain elämisen arvoista?
 
Taloon muuttava uusi asukas, japanilainen herra Kakuro Ozu, näkee kuitenkin pintaa syvemmälle ja sekä Renéen että Paloman elämät muuttuvat.
 
Siilin eleganssi on ihanan kepeää, mutta myös kipeää luettavaa. Tarinan edetessä käy selväksi, ettei Renée ole vain hupsu, stereotypiastaan poikkeava henkilöhahmo, vaan hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa. Hänen nykyisen käyttäytymisensä voi ymmärtää vain hänen menneisyytensä kautta. Samoin on Paloman laita. Vaikka tuo nuori tyttö tekee mitä huvittavimpia havaintoja perheestään ja ympäristöstään, voi kuitenkin miettiä, miksi hän suunnittelee itsemurhaa. Barbery onnistuu siis hienosti välittämään tarinassaan ranskalaista kepeyttä ja pisteliästä huumoria, mutta samalla mahdottoman todelta tuntuvaa surumielisyyttä. Lukiessani tunsin itseni yhtä aikaa iloiseksi ja hyvin alakuloiseksi. Nauroin ja nieleskelin kyyneleitä.
 
Siilin eleganssista ei kuitenkaan tullut sitä elämäni kirjaa. Sen sanoma on ehkä liian itsestäänselvä ja kliseinen, vaikka toki tarvitsemme aina muistutteluja siitä, mitä elämässämme kannattaisi tehdä ja mikä siinä on arvokasta. Filosofinen pohdinta ei tällä kertaa osunut ja uponnut, vaikka olinkin hieman yllättynyt siitä, että kirjassa on myös syvällisempi taso, sillä odotin tosissani jotain paljon kepeämpää.
 
Minulle Siilin eleganssi tulee jäämään mieleen ylistyslauluna kulttuurille ja sivistykselle ja sille, että aina kannattaa etsiä kauneutta tästä maailmasta. Minun kauneuteni syntyy pitkälti juuri kulttuurista ja sivistyksestä, ja sitä haluan vaalia.
 

––
 
Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2010, 374 s.

16 kommenttia :

  1. Siilin eleganssi on hieno kirja, se jää mieleen pitkäksi aikaa. Ei niin mieltä mullistava kirja, mutta luin sen mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, varsin mukava kirja. Siis sillä tavalla mukava, ettei siinä ollut paljoa mitään vikaa, muttei kohonnut suosikeiksikaan.

      Poista
  2. Luin Siilin eleganssin jokunen vuosi sitten ja muistan pitäneeni siitä paljon. Muuten muistikuvat ovat haalistuneet niin, että pitäisi varmaan joskus palautella kirjan sisältöä mieleen paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettei kirjan tarina tule jäämään kovin hyvin minunkaan mieleeni. Jospa osa sanomasta kuitenkin :)

      Poista
  3. Tämä oli minulle yksi mieleenpainuvimmista ja surumielisimmistä kirjoista elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja tragedioista. Todella ihana kirjan päähenkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Renéestä! Paloma taas jäi vähän etäiseksi ja oli muutenkin vähän turha.

      Tästä syntyi kyllä monenlaisia tuntemuksia, kun väliin nauratti ja itketti. Pohjimmiltaan tämä ei ollut ollenkaan hauska tarina.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä! Tämä on varsin kelpo ja kaunis kirja, mutta ei ollut minullekaan mikään elämää mullistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aika hyvä valinta kahden raskaammman kirjan välissä ja vieläpä kesällä luettavaksi. Mutta olen iloinen, että viimein tämän luin, onpahan taas yksi kauan lukujonossa ollut kirja luettuna!

      Poista
  5. Siilin eleganssi oli minulle suuri pettymys juuri itsestäänselvyyden ja kliseiden takia, kuten kirjoitit. Henkilöt olivat teennäisiä ja ylimielisiä. On ihan hassua, miten paljon lukukokemukseen vaikuttaa se, pystyykö päähenkilöstä pitämään tai pääseekö jostain ärsyttävästä piirteestä yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Joskus ärsyttävät henkilöt voivat tosin tehdä kirjasta hyvän (esim. David Nichollsin Sinä päivänä -kirjan Dexter), mutta ne ovat kyllä poikkeuksia. Minä pidin Siilin eleganssissa Renéestä, mutta Paloma oli vähän turha. Tarina olisi voinut keskittyä aivan hyvin pelkästään ovenvartijarouvaan.

      Poista
  6. Minulle tämä kirja oli enmmän. Vaikka en ole edes lukenut Ranskaa katsoin filmin kaikki trailerit ja Renée oli ihan kuin olin kuvitellutkin. Vain kirjan loppu oli minulle järkytys ja niin väärin, niin väärin.

    Siilin eleganssi on ollut lukijoideni suosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilin eleganssista ovat monet bloggaajat tuntuneet pitävän. Ja pidin toki minäkin, vaikken nyt aivan liekkeihin syttynytkään. Loppu oli kyllä järkyttävä, se tapahtui niin yhtäkkiä! Pitääpä miettiä elokuvan katsomista joskus.

      Poista
  7. Minä pidin tästä tosi tosi paljon, yksi lempikirjojani. Samaan aikaan aika kevyt ja helppo lukea, mutta pinnan alla enemmän. Kliseisyyskään ei haitannut, Ja luin kirjan kyllä juuri oikealla hetkellä. Ajatus kirjan uudelleen lukemisesta jännittääkin siksi, ettei se varmaan olisi enää ihan sama.

    Elokuva on todella uskollinen kirjalle ja siinä on ihana tunnelma. Kannattaa katsoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin tässä erityisesti kepeyden ja kipeiden asioiden yhdistämisestä. Ja olihan tämä ihanan ranskalainen!

      Täytyy katsoa elokuva sitten kun muistijälki tästä on jo hieman haalistunut :)

      Poista
  8. Minäkin luin tämä muutama vuosi sitten ja pidin tästä paljon. Luulen, että tämä on niitä kirjoja, joiden kokemiseen myös lukuhetki vaikuttaa melko lailla: aina ei ole tällaisen aika, mutta parhaimmillaan vaikutus voi olla huikea. En enää muista yksityiskohtia, mutta tunnelma ja ajatus tästä kyllä varmaan säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että jos fiilis tätä lukiessa olisi ollut toinen, niin olisihan tämä voinut tehdä syvemmänkin vaikutuksen. Hyvä kirja kuitenkin, näilläkin fiiliksillä :)

      Poista