Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö


Olen lukenut Susan Fletcheriltä aiemmin kaksi kirjaa, Meriharakat ja Tummanhopeisen meren. Meriharakat ei vielä tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta Tummanhopeisen meren surullinen tunnelma viipyilee yhä muistoissani. Päätin jälkimmäisen rohkaisemana jatkaa Fletcheriin tutustumista Irlantilaisella tytöllä, joka on kirjailijan esikoisteos.

29-vuotias Eve Green odottaa esikoistaan ja hetki on sopiva menneisyyden muistelemiselle. Seitsemänvuotiaana Even äiti menehtyy yllättäen ja Eve joutuu muuttamaan Birminghamista kauas Walesiin isovanhempiensa luokse. Pieneen kylään, jossa kaikki tuntevat toisensa ja toistensa asiat, sopeutuminen ottaa aikansa, etenkin kun uusi punatukkainen tyttö tuntuu olevan monelle kyläläiselle häpeäksi. Evellä on onneksi myös lämpimiä lapsuudenmuistoja, joiden keskiössä ovat ihana, isovanhempien maatilalla työskentelevä Danny ja kaikkien muiden kuin Even karttama "kylähullu" Billy. Eräänä heinäkuisena päivänä rauhallisen kyläelämän rauha kuitenkin rikkoutuu, kun 12-vuotias Rosie, tyttö, jota kaikki ihailevat, katoaa eikä enää palaa takaisin. 29-vuotiaan Even on käytävä tuo kaikki vielä kertaalleen läpi.

Irlantilaisessa tytössä tiivistyy hyvin kaikki se, mistä olen oppinut pitämään Fletcherissä: taidokas, ytimekkään kaunis kerronta, hyvä tarina ja ihan sydämeen käyvä miljöön kuvailu. Näistä tekijöistä rakentuu Fletcherin kirjojen tunnelmallisuus, joka on ihan omaa luokkaansa. En osaa oikein edes kuvailla Irlantilaisen tytön tunnelmaa. Se muodostuu ainakin lapsuuden kesistä, sateen ropinasta, pienen kyläyhteisön lämmöstä, rullaluistinten rahinasta tietä vasten, pienistä yksityiskohdista. En tiedä, jääkö tämän kirjan tarina mieleeni kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta sen tunnelman tulen varmasti muistamaan.

Lukemistani Fletcherin kirjoista Irlantilainen tyttö on ehkä kaikista ehein. Sen kieli ei ole liian kaunista, kuten Meriharakoissa, eikä se sisältänyt ollenkaan suvantovaiheita, kuten Tummanhopeinen meri. Irlantilainen tyttö on sopivan tiivis, mutta sisältää silti kaiken tarpeellisen tarinan kannalta. Se pitää koko ajan otteessaan, ei jaarittele. Fletcherin kirjoissa minua on ihastuttanut myös niiden sisältämät mysteerit, jotka tuovat jotain erilaista tavallisen elämän keskelle. Irlantilaisen tytön mysteeri hipookin melkein jännityskirjallisuuden tasoa.

Jos kehut vielä sallittanee (ei tästä keksi mitään kritisoitavaakaan!), Irlantilaisen tytön henkilöhahmot ovat aika ihastuttavia. He ovat aitoja ja uskottavia, rosoineen kaikkineen. Fletcherin luoma kyläyhteisö vaikuttaa stereotyyppiseltä, onhan siellä ne pakolliset pappi, ärhäkkä kauppias, ennustajaeukko ja kylähullu, mutta kuitenkin niin todelta.

Vielä olisi jäljellä Noidan rippi. Jospa sekin tekisi vaikutuksen.

Muissa blogeissa: La petite lectrice, Lumiomena, Kingiä, kahvia ja empatiaa, Luettua, Ajatuksia kirjamaasta ja Järjellä ja tunteella.

––

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö (Eve Green, 2004)
Suom. Jonna Joskitt
Like 2010, 267 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,