Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James


Emma Hooperin esikoisromaani Etta ja Otto ja Russell ja James oli yksi minua eniten kiinnostavimmista käännöskirjoista tänä keväänä. Varsin persoonalliselta vaikuttava tarina kiehtookin heti sen nimestä lähtien: keitä ovat Etta, Otto, Russell ja James ja miten he liittyvät toisiinsa?

82-vuotias Etta ei ole koskaan nähnyt merta. Eräs varhainen aamu hän päättääkin ottaa ja lähteä vaeltamaan kohti Kanadan länsirannikkoa mukanaan muun muassa kivääri, suklaata, kalan kallo ja parhaat kenkänsä. Matkaa veden äärelle on 3200 kilometriä, joten ihan parin päivän reissusta ei ole kyse. Vaimonsa lähdön jälkeen Otto löytää kotoaan viestilapun ja Etan reseptikortit, jotta Otto tietäisi, mitä söisi ja miten valmistaisi ruokansa Etan ollessa poissa. Otto ei lähde etsimään Ettaa, hän tavallaan ymmärtää.

Russell on Etan ja Oton naapurissa asuva mies ja kolmikko on tuntenut toisensa jo nuoruudestaan saakka. Kun Russell huomaa Etan lähteneen kotoaan, hän lähtee oitis ajamaan tämän perään. Entä sitten James? Se selviää ajallaan.

Nykyhetken ohella tarinassa vaelletaan myös Etan, Oton ja Russellin historiassa. Otto ja Russell tutustuvat jo lapsina, ovat kuin veljeksiä jakaessaan Oton perheen omistaman tilan työt ja käydessään koulua vuoropäivinä, jotta ne työtkin tulisi tehtyä. Etta puolestaan astuu kuvaan tullessaan Oton ja Russelin kylän pieneen kouluun opettajaksi. On juuri se aika, kun Oton ja Russelin ikäiset pojat pystyvät värväytymään sotaan. Ja Otto lähtee, Russell jää. Se jättää kolmikon elämään lähtemättömän jäljen. Tarinan edetessä tulee huomaamaan, että menneisyys nivoutuu vahvasti nykyisyyteen ja nykyisyys menneisyyteen.

Etta ja Otto ja Russell ja James on omaperäinen (vaellus)tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Se sisältää myös hieman maagisuutta Sarah Winmanin When God Was a Rabbitin (Kani nimeltä jumala) tai Eowyn Iveyn The Snow Childin (Lumilapsi) hengessä. Hooper myös kirjoittaa raikkaalla tavalla, hänen tekstinsä pitää otteessaan. Näistä kutkuttavan kiinnostavista lähtökohdista huolimatta tarina ei kuitenkaan lopulta tehnyt minuun suurta vaikutusta, vaan se jätti minut pikemminkin hämmentyneeksi. Odotukseni olivat hieman erit, odotin jotain vielä omaperäisempää tai vähintään erilaista. Lisäksi tarina on hieman liian sirpalemainen ja samalla runsas. En tiedä, olisiko kaikkien kirjan henkilöiden historiaan liittyvien palasten liittäminen osaksi tarinaa ollut niin tärkeää, sillä jotkut tapahtumat tuntuvat vähän irrallisilta. Tämä on aina vähän ikävää sanoa, mutta pitkästyin välillä, kun tarina ei oikein tahtonut edetä.

On harmi, että joku oikein odottamasi kirja osoittautuukin pieneksi pettymykseksi, mutta sain silti aikani kulumaan leppoisasti Etan ja Oton ja Russellin ja Jamesin parissa. Sen loppu jätti myös reippaasti makusteltavaa. Lisäksi kirjaa on oikein kiva katsella. Jääkäämme odottelemaan, mitä liikuttavia lauluja dinosauruksista tekevä Emma Hooper kirjoittaa seuraavaksi.

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus, Lumiomena ja Kirjasähkökäyrä.

––

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
(Etta and Otto and Russell and James, 2015)
Suom. Sari Karhulahti
Gummerus 2015, 333 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,