Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta


Juuri kun pääsin eräs päivä sanomasta, että olen aika kyllästynyt maailmansotien aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen, etenkin romanttiseen sellaiseen, luinkin määritelmään sopivan kirjan. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joita en ole lukenut montaa, mutta jotka kiehtovat minua erityisen paljon. Kirjassa vaikutti olevan myös jotain samaa kuin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin ihanassa kirjeromaanissa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, joten kiinnostukseni heräsi.

Kirjeitä saarelta liikkuu kahdessa eri aikatasossa: ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Vuonna 1912 nuori Skyen saarella Skotlannissa asuva runoilija Elspeth saa ihailijapostia Amerikasta asti. Postin lähettäjä on alkuun vähän hupsulta vaikuttava nuorimies nimeltä Davey. Kirjeenvaihdosta syntyy Elspethin ja Daveyn välille varsin lämmin ystävyys.

Vuonna 1940 Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään. Elspeth varoittaa tytärtään ajautumasta rakkauden pauloihin keskellä sotaa, mutta Margaret ei ymmärrä että miksi. Kun saksalaisten pommi iskeytyy heidän talonsa lähistölle Edinburghissa, Elspeth katoaa ja Margaretille jää johtolangaksi vain yksi kellastunut kirje sekä epätietoisuus siitä, mitä hänen äidilleen oikein tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Kirjeitä saarelta on nautinnollinen kokonaisuus. Kirjemuotonsa vuoksi se tuntuu hyvin intiimiltä, siitäkin huolimatta, että kirjeet ja niiden kirjoittajat ovat fiktiivisiä. Ehkä kirjeromaanien vetovoima perustuu juuri siihen? Kirjeiden kautta ilmaistuina henkilöhahmojen tunteet ja ajatukset tuntuvat paljon voimakkaammilta ja henkilökohtaisemmilta. Kirjeromaaneissa vaarana voi kuitenkin olla, että henkilöhahmot selostavat liikaa tapahtumia auki kirjoittamissaan kirjeissä, siis etenkin silloin kun kyseiset hahmot ovat jo jossain vaiheessa tavanneet toisensa, mutta tämän romaanin kohdalla tällaiset asiat on hoidettu luontevasti ja liikaa selittelemättä.

Kirjeitä saarelta on myös hyvin romanttinen kirja. Ehkä sanoisin, että melkein jopa ällöromanttinen! Kirjassa kuvattujen ihmissuhteiden lisäksi romanttista tunnelmaa luovat myös vanhanaikainen, toisinaan hyvinkin epäluotettava kirjeenvaihto, Elspethin ja Daveyn yhteinen intohimo kirjallisuutta kohtaan ja Skyen saaren upeat maisemat (joita olisi voitu kuvata enemmänkin). Kirjeiden kautta läpi käytävä tarina on sekä traaginen että onnellinen, mikä lisää sen siirappisuutta. Tällä kertaa siirappisuus ja ällöromanttisuus kuitenkin maistuivat minulle aika hyvin, joten ne eivät haitanneet. Harmikseni kirjassa ei kuvata kovinkaan paljon sota-ajan arkielämää, minkä toisaalta ymmärtää, kun kyse on kuitenkin kirjeistä, joihin halutaan tässä tapauksessa pääasiassa vuodattaa tunteitaan. Myös tapahtumien ennakoitavuus kääntyi lopulta hieman häiritseväksi seikaksi.

Brockmolen kirja on oiva valinta kirjeromaanien ystäville ja romantiikan nälkään.

Muissa blogeissa: Ullan luetut kirjat ja P. S. Rakastan kirjoja.

––

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Letters from Skye, 2013)
Suom. Marja Helanen
Bazar 2015, 330 s.

Tunnisteet: , , , , , ,