10.2.2015

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta


Juuri kun pääsin eräs päivä sanomasta, että olen aika kyllästynyt maailmansotien aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen, etenkin romanttiseen sellaiseen, luinkin määritelmään sopivan kirjan. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joita en ole lukenut montaa, mutta jotka kiehtovat minua erityisen paljon. Kirjassa vaikutti olevan myös jotain samaa kuin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin ihanassa kirjeromaanissa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, joten kiinnostukseni heräsi.
 
Kirjeitä saarelta liikkuu kahdessa eri aikatasossa: ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Vuonna 1912 nuori Skyen saarella Skotlannissa asuva runoilija Elspeth saa ihailijapostia Amerikasta asti. Postin lähettäjä on alkuun vähän hupsulta vaikuttava nuorimies nimeltä Davey. Kirjeenvaihdosta syntyy Elspethin ja Daveyn välille varsin lämmin ystävyys.
 
Vuonna 1940 Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään. Elspeth varoittaa tytärtään ajautumasta rakkauden pauloihin keskellä sotaa, mutta Margaret ei ymmärrä että miksi. Kun saksalaisten pommi iskeytyy heidän talonsa lähistölle Edinburghissa, Elspeth katoaa ja Margaretille jää johtolangaksi vain yksi kellastunut kirje sekä epätietoisuus siitä, mitä hänen äidilleen oikein tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikaan.
 
Kirjeitä saarelta on nautinnollinen kokonaisuus. Kirjemuotonsa vuoksi se tuntuu hyvin intiimiltä, siitäkin huolimatta, että kirjeet ja niiden kirjoittajat ovat fiktiivisiä. Ehkä kirjeromaanien vetovoima perustuu juuri siihen? Kirjeiden kautta ilmaistuina henkilöhahmojen tunteet ja ajatukset tuntuvat paljon voimakkaammilta ja henkilökohtaisemmilta. Kirjeromaaneissa vaarana voi kuitenkin olla, että henkilöhahmot selostavat liikaa tapahtumia auki kirjoittamissaan kirjeissä, siis etenkin silloin kun kyseiset hahmot ovat jo jossain vaiheessa tavanneet toisensa, mutta tämän romaanin kohdalla tällaiset asiat on hoidettu luontevasti ja liikaa selittelemättä.
 
Kirjeitä saarelta on myös hyvin romanttinen kirja. Ehkä sanoisin, että melkein jopa ällöromanttinen! Kirjassa kuvattujen ihmissuhteiden lisäksi romanttista tunnelmaa luovat myös vanhanaikainen, toisinaan hyvinkin epäluotettava kirjeenvaihto, Elspethin ja Daveyn yhteinen intohimo kirjallisuutta kohtaan ja Skyen saaren upeat maisemat (joita olisi voitu kuvata enemmänkin). Kirjeiden kautta läpi käytävä tarina on sekä traaginen että onnellinen, mikä lisää sen siirappisuutta. Tällä kertaa siirappisuus ja ällöromanttisuus kuitenkin maistuivat minulle aika hyvin, joten ne eivät haitanneet. Harmikseni kirjassa ei kuvata kovinkaan paljon sota-ajan arkielämää, minkä toisaalta ymmärtää, kun kyse on kuitenkin kirjeistä, joihin halutaan tässä tapauksessa pääasiassa vuodattaa tunteitaan. Myös tapahtumien ennakoitavuus kääntyi lopulta hieman häiritseväksi seikaksi.
 
Brockmolen kirja on oiva valinta kirjeromaanien ystäville ja romantiikan nälkään.
 

––

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Letters from Skye, 2013)
Suom. Marja Helanen
Bazar 2015, 330 s.

10 kommenttia :

  1. Minulle tuli lukiessani tunne, että olisin halunnut lukea tämän englanniksi. Minusta tämä oli oikeassa mielentilassa hyvä kirja. Pidin lopusta. Joskus on kiva lukea rakkaudestakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, totta. Englanniksi kirjeet voisivat kuulostaa vielä kauniimmilta ja runollisimmilta.

      Minullekin tämä sopi hyvin tähän väliin. Jos olisin lukenut jo alkuvuonna monta muuta romanttista kirjaa, niin tämä olisi voinut tökkiä enemmän. Ja kyllä, rakkautta ja romantiikkaakin tarvitaan aina välillä :)

      Poista
  2. Äääääh. Ajattelin, että lukisin tämän, koska saari, koska kirjeet, mutta ällöromanttinen ei jotenkin nyt juuri tunnu siltä, mitä haluan lukea. Ehkä joskus, jos on sellainen fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä oli sellainen tietynlaiseen mielentilaan kuuluva kirja, onneksi olin nyt ihan sopivan vastaanottavaisella tuulella. Mutta ei tämä minusta ole mitenkään huonolla tavalla toteutettua ällöromantiikkaa, joten jos sinulle tulee joskus oikea fiilis, niin tämä on varmasti hyvä valinta!

      Poista
  3. Minä olen aloitellut tätä ja pidän kyllä, mutta olen huomaavinani tuota samaa siirappisuutta, jonka mainitset. Mutta kiva tämä on loppuunkin lukea, luulen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä oli minusta loppuun asti mukava lukukokemus ja sitä siirappisuuttakin välillä tarvitaan :)

      Poista
  4. Kirjeromaanit viehätävät, joten tarttunen kirjaan heti oikean hetken tullen... Romantiikallekin on aikansa ja paikkansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Hyvin toteutettua romantiikkaa, vaikka olisikin siirappista sellaista, tarvitaan aina välillä :) Ja kirjeromaanina tämä on ihana (vaikka taisi muutamien kirjeiden päiväykset olla vähän väärin, mutta mitä pienistä).

      Poista
  5. Minun lukukokemukseni muodostui ilmeisesti hyvin samankaltaiseksi sinun. Toisaalta romaanissa on jotain hyvin viehättävää, toisaalta siinä on jotain turhan romanttista ja ennalta arvattavaa. Mutta oikeaan mielentilaan aivan kelpo romaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ällöromanttisuus on ihan kivaa aina välillä ja tässä kirjassa ja tässä mielentilassa se toimi aivan hyvin :)

      Pitääkin tulla lukemaan tekstisi!

      Poista