6.1.2015

J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix


Jos et ole lukenut J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa ja/tai haluat välttyä kaikelta mahdolliselta, mikä liittyy sarjan jatko-osiin, älä lue enää pidemmälle.

Ai kamala, olen lukenut jo viidennen Harry Potterin ja enää on vain kaksi kirjaa jäljellä. Vietin joulun The Order of the Phoenixin seurassa ja olisiko ihanampaa seuraa voinut ollakaan? En tiedä, miten pian tartun seuraavaan Potteriin. Toisaalta tekisi mieli hyökätä seuraavan kimppuun vaikka heti, mutta toisaalta haluaisin säästellä kahta viimeistä osaa mahdollisimman pitkään. Ehkä odotan kuitenkin kuukauden tai pari.
 
Harry Potter and the Order of the Phoenix alkaa vauhdikkaasti, kun kaksi ankeuttajaa hyökkää Harryn ja tämän serkun Dudleyn kimppuun Harryn viettäessä kesälomaansa tätinsä ja setänsä luona. Harry ja Dudley selviävät, mutta Harry saa kutsun taikaministeriöön kuulusteltavaksi taikuuden luvattomasta käytöstä. Ennen sitä hän kuitenkin pääsee loppulomaksi Sirius Mustan, Harryn kummisedän, kotitaloon, jossa Feeniksin kilta pitää majaansa. Feeniksin kilta on salainen organisaatio, jonka Dumbledore on perustanut taistelemaan Voldemortia ja tämän tukijoita vastaan, sillä taikaministeriö ja suuri osa muuta velhomaailmaa ei suostu uskomaan Voldermortin paluuseen. Siihen uskovia, kuten Harrya ja Dumbledorea, pidetään vähintäänkin sekopäisinä.
 
Harryn viides kouluvuosi ei ala kovinkaan mukavissa merkeissä. Tylypahkassa on jälleen uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, Dolores Pimento. Hänen palkkaamisensa takana on tietenkin taikaministeriö, joka uskoo naisen voivan pitää Tylypahkan kurissa ja järjestyksessä sekä estää puheet Voldermortin paluusta. Lisäksi Harryn otsassa olevaa arpea särkee aikaisempaa useammin ja hän alkaa nähdä hyvin todentuntuisia unia Voldemortin tekemisistä ja viitteitä "aseesta", jota hän tavoittelee. Harry pystyy jopa aistimaan, milloin Voldemort on erityisen tyytyväinen tai vihainen. Tästä kyvystä tulee olemaan Harrylle sekä hyötyä että haittaa tulevan vuoden aikana. Kouluvuoteen mahtuu myös viidennen vuosikurssin oppilaiden V.I.P.-kokeet, Albuksen kaartin kokoaminen ja pettymyksiä niin rakkauselämässä kuin huispauksessakin.
 
The Order of the Phoenix on Harry Potter -sarjan pisin kirja. Lukemassani englanninkielisessä painoksessa sivuja on 766, suomennoksessahan sivuja saa käännellä vieläkin enemmän. Eipä siis ihmekään, että tähän osaan mahtuu hurjan paljon enemmän tapahtumia ja sivupolkuja kuin aikaisemmissa osissa on ollut. Ehkä juuri runsauden vuoksi pidin tästä enemmän kuin aiemmista osista.
 
Kirjan henkilöhahmoissa tapahtuu myös runsaasti kehitystä, eniten varmaan Harryssa ja hänen tovereissaan. En aluksi tiennyt, miten suhtautuisin Harryn raivostuttavaan teiniangstiin, jota ilmenee siis varsinkin kirjan alkupuolella. Lopulta tulin siihen ajatukseen, että ollapa taas itse kymmenen vuotta nuorempi, eikä kukaan usko sinua, vaan pitävät lähinnä kajahtaneena, kärsiä järkyttävistä päänsäryistä ja kummallisista näyistä, ja pelätä Voldermortia. Ehkä vähemmästäkin voisi menettää hermonsa aina silloin tällöin. Jos Harryn angstaus ärsyttää, onneksi on myös raivostuttava Dolores Pimento. Tai paljon muita uusia ja kivoja henkilöhahmoja, jotka ovat tärkeitä myös tulevan kannalta. Yksi suosikeistani on esimerkiksi hassu Luna Lovekiva.
 
Tässäkin kirjassa tulee huomattua se, miten hienosti Rowling pohjustaa tulevaa. Etenkin kirjan loppu on erityisen merkittävä tulevien tapahtumien kannalta. Kirja on myös jälleen entistä synkempi Voldemortin paluun, kuolonsyöjien liikehdinnän, erään tärkeän henkilön kuoleman, lukuisten loukkaantumisten ja varsin ahdistavan ja epätoivoisen tunnelman takia. Onneksi kirjassa kerrotaan paljon myös Tylypahkan tapahtumista ja en tiedä, muistanko väärin, mutta tuntuu, että tässä osassa itse koulunkäynnistäkin kerrotaan eniten, varmaan juuri kesällä olevista V.I.P.-kokeista johtuen. Ne tuovat vähän iloa ja hauskuutta kaiken synkkyyden keskelle.
 
Nyt voin taas myöntää, etten muistanut tästäkään osasta enää juuri mitään. En muistanut, miten kirja alkaa, mitä mieltä taikaministeriö on Harryn ja Dumbledoren väitteistä koskien Voldemortin paluuta, mikä on se "ase", jota Voldemort tavoittelee, kuinka Harryn käy hänen ensimmäisillä treffeillään, mitä kaikkea kamalaa Dolores Pimento keksii ja niin edelleen. Muistin parhaiten yhden keskeisen henkilön kuoleman kirjan lopussa, mutta en sitä, miten nopeasti se käy. Järkyttävän nopeasti. Seuraava osa, The Half-Blood Prince, tulee varmaan olemaan minulle yhtä yllätyksellinen lukukokemus kuin tämäkin, sillä nyt yhtäkkiä sanoen en muista siitä mitään.
 

––
 
J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix
Bloomsbury 2010, 766 s.

2 kommenttia :

  1. Minäkin pidän juuri tästä kirjasta kovasti tuon runsauden vuoksi. Vaikka oikeastaan pidän jokaisesta sarjan kirjasta, vähiten vain Salaisuuksien kammiosta.

    Ihanaa, että sinulla vielä kaksi Potteria jäljellä! Itse ahmin nekin jo viime vuonna, kun en malttanut pitkittää lukemistani kovin pitkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekan lukukerran perusteella päädyin pitämään eniten viimeisestä kirjasta, mutta saapa nähdä miten nyt käy! Vähiten olen ehkä minäkin pitänyt Salaisuuksien kammiosta, se on ehkä vähän liian samanlainen kuin ensimmäinen kirja.

      Voi olla, että luen nuo viimeiset vielä tässä kevään varrella, ei kai sitä malta säästää pitempäänkään! Muuten pian taas unohtuu kaikki asiat :D

      Poista