Charles Dickens: Joululaulu – aavetarina joulusta


Charles Dickensin klassikko Joululaulu lienee monelle tuttu tarina. Itse olen nähnyt sen vain elokuvasovituksena, mutta jo monta joulua on ollut aikeissa lukea myös kirja. Tänä vuonna se viimein onnistui, kun sopivasti voitin kirjan Ullan luettujen kirjojen joulukirja-arvonnasta, huippua!

Tarina kertoo vanhasta ja erittäin rahanahneesta miehestä nimeltä Ebenezer Scrooge. Scrooge on rikas, mutta häneltä ei heru lanttiakaan edes köyhän sisarenpoikansa perheelle. Kaiken lisäksi hän vihaa joulua (kuten vähän kaikkea muutakin), se on hänestä pelkkää hölynpölyä. Tympeääkin tympeämmän jouluaattoillan päätteeksi Scrooge palaa tunkkaiseen ja pölyiseen kotiinsa, missä hänen edesmenneen yhtiökumppaninsa Jacob Marleyn haamu ilmaantuu hänelle. Marley kolisuttelee paksuja kahleitaan ja varoittaa Scroogea päätymästä samaan tilaan kuin hän on kuolemansa jälkeen päätynyt. Scroogella on vielä mahdollisuus parantaa tapansa.

Seuraavaksi kolme henkeä saapuu yksitellen tapaamaan Scroogea ja näytttämään hänelle kuvia niin menneistä, nykyisistä kuin tulevaisuudenkin jouluista. Jotkut kuvat liittyvät Scroogen omaan elämään, toiset hänen harvojen läheistensä elämään. Viimeistään kolmannen, kauhistuttavan hengen vieraillessa Scrooge tajuaa miten on elänyt, huomioimatta muita ihmisiä, ja millainen kohtalo häntä itseään on odottamassa.

Joululaulun sanoma on ajankohtainen tänäkin päivänä, oikeastaan se tulee olemaan sitä aina: pelkät rikkaudet ja materia eivä tuo onnea ja lähimmäisenrakkaus (muutenkin kuin jouluna) on arvokas asia. Scroogen hahmo on varsin traaginen ja kurkistukset hänen menneisyyteensä koskettavia. Dickens kuvaa myös hienosti aikansa talvista Lontoota (likaista ja sumuista!) ja köyhemmän väen joulunviettotapoja. En kutsuisi itseäni jouluihmiseksi, vaikken kyllä ole mikään Scroogekaan, joten kirjan jouluun liittyvä sanoma ei niinkään ollut sen kaikista kiinnostavinta tai koskettavinta antia. Historiaminää taisi eniten ihastuttaa Dickensin kuvaama aika ja ihmiset.

Ensimmäinen Dickensini oli varsin positiivinen kokemus. Tästä lyhyestä tarinasta oli muutenkin hyvä aloittaa ja hyllyssä odottelisikin seuraavaksi Kolea talo. Saa nähdä milloin uskallan tarttua tuohon tiiliskiveen.

Joululaulun myötä toivotan kaikille tänne kurkkaaville oikein rentouttavaa joulua! Nyt saa oikein luvan kanssa vain olla.

––

Charles Dickens: Joululaulu – aavetarina joulusta (A Christmas Carol, 1843)
Suom. Marja Helanen-Ahtola
WSOY, 115 s.

Tunnisteet: , , , ,