Kun uudet kurssit syyskuussa alkoivat, aloitin samalla puolipäiväisen työn. Nyt en ole polttamassa itseäni ihan loppuun, sillä en ole kahminut niin paljon uusia opintoja tälle syksylle. Työhommat voivat jatkua vuoden loppuun asti, mutta senpä näkee sitten. Ensi kevät puolestaan tulee luultavasti olemaan melko kiireinen kaikenlaisten uusien asioiden alkaessa, joten täytyy nyt nauttia tästä kiireettömämmästä ajasta, mikä sopii minulle erittäin hyvin, sillä huomaan väsyväni aina syksyisin. Asiaahan ei auta ollenkaan taloyhtiön pitkä julkisivuremontti, jonka vuoksi nyt meidänkin ikkunat on peitetty ja asunto on täysin pimeä ellei pidä jatkuvasti valoja päällä...
Mitäpä sitten luin heinä-, elo- ja syyskuun aikana?
Aika mielenkiintoinen lista. Näihin kolmeen kuukauteen mahtui vähän kaikenlaista kirjallisuutta: pari dekkaria/jännityskirjaa, yksi sarjakuvaromaani, yksi lanu-kirja, koskettavia tarinoita, yksi väitöskirja, enemmän ulkomaista kuin kotimaista kirjallisuutta totuttuun tapaan... Tällä neljänneksellä naiskirjailijoiden kirjat voittivat 9-4, melko tyypillistä sekin.
Luin aika monta sellaista kirjaa, joihin olen halunnut tarttua jo pitemmän aikaa ja tutustuin pariin jo pitkään mielenkiintoa herättäneeseen kirjailijaan. Tällaisia kirjailijoita olivat ainakin Margaret Atwood ja Kate Morton. Mitään heidän kirjoittamaansa en ollut aikaisemmin lukenut, mutta aion vastedes tutustua heihin lisää. Kauan houkuttaneita kirjoja puolestaan olivat Erik Axl Sundin Varistyttö (sarjan toinen osa tulee luettavakseni ihan näillä hetkillä), Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri ja Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.
Neljänneksen parhaimpia kirjoja olivat Rowlingin Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, Fletcherin Tummanhopeinen meri ja Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Harry Potter viihdytti hyvin kuten aina, Tummanhopeinen meri ansaitsee neljänneksen koskettavimman kirjan palkinnon ja Kun kyyhkyset katosivat taas yllätti, sillä kuvittelin sen olevan paljon vaikeampi ja tylsempi, mutta kirjahan olikin hieno ja taitavasti kirjoitettu.
Luin aika monta ihan kivaa kirjaa, jotka eivät ole juurikaan jääneet mieleeni, vaikka ne lukuhetkellä olivatkin oikeasti hyviä. Tällaisia olivat esimerkiksi Hautalan Kuokkamummo, Tóibínin Äitejä ja poikia sekä Atwoodin Nimeltään Grace. Kuukauden pettymykset olivat taas Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta (liian pitkäksi venytetty ja heppoinen), Pesslin Night Film (helppoja ratkaisuja, ei ollenkaan pelottava) ja Mortonin Hylätty puutarha, joka oli varmaan pettymyksistä pahin, sillä odotin kirjalta jotain ihan muuta, mutta sain höttöisen ja heikosti kyhätyn tarinan.
Luettuja sivuja kertyi 5574, josta keskiarvona saadaan 429 sivua per kirja. Aika paksuja kirjoja oli joukossa tällä neljänneksellä.
Syksyni jatkuu opintojen parissa (vaikkei niitä nyt ole kovin paljoa, tekemistä niissä silti riittää aina), töitä tehdessä ja toivottavasti myös paljon lukiessa. Luvun alle on tulossa muutama mielenkiintoinen syksyn uutuus ja vanhempia löytöjä kirjastosta. Harry Potter -sarjaakin olisi tarkoitus taas jatkaa. Eilen luin loppuun erittäin yllättävän ja koskettavan kirjan, siitä mitä todennäköisimmin lisää tänä viikonloppuna!
Oikein mukavaa ja toivottavasti mahdollisimman lämmintä loppuvuotta!