24.10.2014

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 3. Kuolema


Siinä se nyt oli, paljon mielenkiintoa herättänyt Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia. Kuolema antaa sille arvoisensa päätöksen, mutta jotain jäi hampaankoloonkin, en ollut täysin vakuuttunut.
 
Kuolemassa jatketaan kaverusten Paulin, Bengtin, Sepon, Lars-Åken, Rasmuksen ja Benjaminin tarinaa. Se on täynnä hautajaisia, täynnä kuolemaa. Ystävien ja tuttavien arkunkantamisesta tulee arkipäivää, samoin niistä hirveistä, järkyttävistä oireista, joista AIDS:iin sairastunut joutuu kärsimään. AIDS, homorutto, tuhoaa monet lopullisesti ennen kuin sairautta jarruttava lääke keksitään, liian monet. Ja tämä kaikki ei tapahdu vain kirjassa, kaikki tämä tapahtui ihan oikeasti.
 
Trilogian päätösosa on kenties sarjan koskettavin, sillä niin moni tutuksi käynyt henkilö menehtyy. Yhteiskunnan välinpitämättömyys ja menehtyneiden sukulaisten vaikeneminen ovat nekin kauhistuttavaa luettavaa. Jälkimmäinen korostuu tässä kirjassa enemmän kuin ensimmäinen, josta sai lukea paljon kahdessa ensimmäisessä osassa. Tuntuu, että Kuolema etenee enemmän kirjan henkilöiden kautta, ei faktatietojen.
 
Kuolemassa on jälleen runsaasti toistoa kahden edellisen osan tapaan, mikä häiritsi taas lukukokemusta. Toisto kuitenkin hälveni, tai siihen tottui, loppua kohden, ja koska osasin odottaa sitä, se ei tällä kertaa ollut yhtä ärsyttävää kuin aiemmin. Enemmän minua häiritsi tarinan poukkoileva kerronta ja tietynlainen sirpalemaisuus. Ymmärrän, että niin on päässyt käymään, sillä tässä viimeisessä osassa täytyy saada vietyä loppuun kaikkien keskeisten henkilöiden tarinat, heistä kaikista pitää kertoa edes jotain. Se kuitenkin tekee tarinasta melko hajanaisen. Samalla sen henkilöistäkin tulee hieman etäisiä.
 
Koko trilogian osalta olen pitänyt eniten keskimmäisestä osasta. Huomaan myös nyt kaikki kirjat luettuani, että loppujen lopuksi minua kiinnosti tarinassa eniten AIDS:in yhteiskunnallisen vaikutuksen ulottuvuus kuin tarinan henkilöt ja heidän kohtalonsa sinänsä. Täytyykin lukea jossain vaiheessa Antti Järven ja Hanna Nikkasen teos Karanteeni, joka kertoo AIDS:in tulosta Suomeen.
 
Kuolema on luettu myös seuraavissa blogeissa: La petite lectrice ja kujerruksia.
 
––
 
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 3. Kuolema
(Torka aldrig tårar utan handskar – 3. Döden, 2013)
Suom. Otto Lappalainen
Johnny Kniga, 304 s.

8 kommenttia :

  1. En uskaltanut lukea tätä, ettei tule liikaa mitään ennakko-odotuksia, mutta inspiroiduin kirjautumaan kirjaston sivuille. Viimeksi olin 27. jonossa ja nyt olen kymmenes! :) Hitaasti mutta varmasti. Ravaan kyllä silti uskollisesti kirjastossa katsomassa pikalainoja, mutta vielä ei ole onnistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sieltä vielä lainattavaksi asti tulee, varsinkin jos niitä on kirjastossa useampi kappale! Uskoisin, että pidät tästä, kun olet pitänyt niin paljon aikaisemmistakin. Mä olen vähän tällainen ilonpilaaja ja olen suhtautunut koko trilogiaan vähän kriittisesti, vaikka olen kuitenkin myös tykännyt aika paljon :D

      Poista
  2. Minä itse en vaikuttunut kirjoista kirjallisessa mielessä ihan hirveästi, vaikka niistä hurjasti pidänkin, vaan siitä, että kirjat ovat totta. Annan näköjään paljon anteeksi kun tiedän kirjailijan kirjoittaneen omasta elämästään ja kokemuksistaan. Jotenkin sitten antaa mennä ohi sen toiston ja sirpalemaisuuden, johon muuten olisi takertunut varmasti!

    Katsoinkin vähän aikaa sitten yhden kirjailijan haastattelun ja se oli kyllä todella koskettava. Rohkea kirjailija, jolla on todella musta menneisyys miehenä, joka selvisi, mutta jonka ystävät eivät. Huh!

    Oletko katsonut jo kirjasarjaan perustuvan tv-sarjan? Jos et, niin katso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kirjalle antaa myös paljon anteeksi jos siitä tykkää joistakin sen vioista huolimatta ihan hirveästi. Tämän trilogian kohdalla kuitenkin aloin kaivata kamalasti tietokirjan lukemista aiheesta, koska trilogian henkilöt eivät tulleet kovin lähelle, vaikka toki niin sanotusti inhimillistivät ja personoivat aiheen ja sen tärkeyden.

      En ole katsonut tv-sarjaa enkä todennäköisesti katso ihan lähiaikoina. Pitää ensin yrittää häivyttää kirjoja pois mielestä ja katsoa sitten.

      Poista
  3. Harmi, että tämä kolmas osa ei sitten niin sinulle natsannut. Itse tykkäsin siitä, että tässä tarinat saivat loppunsa mutta tästä tosiaan puuttuivat ne isot otsikot ja poliittiset lausunnot. Karuutta oli kyllä niissä sukulaisten reaktioissa toisaalta tarpeeksi.

    Karanteenia suosittelen erittäin lämpimästi, mielestäni erinomainen tietoteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli kuitenkin hyvä päätös trilogialle. Ja kokonaisuudessaan tarina on ollut ehdottomasti kertomisen arvoinen, se herätti paljon ajatuksia!

      Muistinkin, että vinkkasit Karanteenista, kun kirjoitin tämän trilogian toisesta osasta. Täytyy todellakin tutustua, sillä tästä jäi nyt sellainen olo, että haluaisin lukea ihan tietokirjan aiheesta.

      Poista
  4. Minusta tämä oli trilogian paras osa. Tässä oli vähemmän ristiintoistoa kuin kahdessa ensimmäisessä, kokonaisuus oli napakampi. Aikaisemmissa osissa mietin hieman, että menivätkö jotkut kohtaukset sentimentaalisuudessa (tai sen yrityksessä) hieman liian pitkälle, nyt en kokenut niin. Piste osattiin laittaa juuri oikeaan kohtaan. Kirjan jännite kasvaa upeasti loppua kohti ja loppu onkin melkoinen fanfaari elämälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli hieno päätös koko trilogialle, ei kai sitä muuten olisi voinut päättäkään :) Toinen osa jäi kuitenkin mieleeni vahvimpana osana, ehkä juuri tämän kolmannen sirpalemaisuuden ja kakkososan poliittisuuden takia.

      Poista