4.10.2014

John Boyne: Kuudes mies


Syyskuussa 1919 nuori mies Tristan Sadler matkustaa junalla Norwichiin tapaamaan Marian Bancroftia. Marian on Tristanin ystävän Willin sisko ja on tullut aika palauttaa Marianin Willille lähettämät kirjeet takaisin sinne, missä ne syntyivätkin. Williä ei enää ole, sillä hän julistautui rintamalla aseistakieltäytyjäksi eikä valkoisen sulan miehille yleensä käy hyvin. Kirjeiden palauttaminen ei kuitenkaan ole oikea syy sille, miksi Tristan haluaa tavata Marianin. Tristan tahtoo kertoa jotain Willistä ja tuosta viimeisestä päivästä, jota on äärimmäisen tuskallista muistella ja joka tulee vainoamaan häntä aina hänen elämänsä loppuun asti.
 
Ensi alkuun on sanottava, että ihailen John Boynea kirjailijana etenkin siinä, että hän osaa sijoittaa tarinansa niin erilaisiin historiallisiin konteksteihin. Hän on kirjoittanut muun muassa natsi-Saksasta, HMS Bountysta, Venäjän tsaariperheen tuhosta, 1800-lukulaisesta kummitustalosta, nykyhetken katolisesta kirkosta ja nyt tämän kirjan kohdalla ensimmäisen maailmansodan ihmiskohtaloista. Melkoisen laaja otanta historiamme eri vaiheista ja Boynehan on vielä nuori mies! Olen lukenut vasta murto-osan hänen tuotannostaan (johon kuuluu vielä lasten- ja nuortenkirjojakin), tämän ja Tarkoin vartioidun talon, ja molemmat ovat olleet kovasti mieleeni.
 
Kuudes mies on hyvin yllättävä kirja. Kuvittelin sen olevan traagisen ällöromanttinen, sellaisella mukavalla kyynelkanavien putsaamista kaipaavalla tavalla, mutta ei se ollutkaan ihan sitä. Tarina on kyllä traaginen, koskettava, itkettävä ja kamala, mutta ehei, ei mikään ällöromanttinen saatika oikein edes romanttinen. Yllätys oli kuitenkin oikein positiivinen, sillä tällä tavoin tarina oli huomattavasti realistisempi.
 
Kirjan tarina kulkee pääasiassa kahdessa aikatasossa: vuoden 1919 syyskuussa, kun Tristan kulkee Marianin kanssa pitkin Norwichin katuja, sekä sotavuosissa, ensin koulutuskeskuksessa Englannissa, sitten Ranskan juoksuhaudoissa. Viimeisessä luvussa ollaan Thatcherin vuodessa 1979. Luvut eivät ole kovin pitkiä ja vaikka maisemat vaihtuvat aika tiuhaan, tarina ei tunnu liian kiireiseltä vaan päinvastoin hyvin rakennetulta ja mietityltä. Se soljuu eteenpäin niin, ettei edes huomaakaan lukeneensa siitä jo puolet. Nopealukuisuudesta on kiittäminen myös Boynen ytimekästä kieltä. Se ei turhia selittele tai ole turhan koristeellista. Jossain toisessa yhteydessä se saattaisi ehkä tuntua vähän tönköltä, mutta tähän tarinaan se sopii. Boynen ansiot eivät ehkä niinkään ole siinä, miten hän kertoo vaan siinä, mitä hän kertoo.
 
Kuudes mies herättää paljon ajatuksia niin omasta vakaumuksesta kiinnipitämisestä, oikeasta ja väärästä, moraalista, yksinäisyydestä ja ihmismielen monimutkaisuudesta. Kirja näyttää, miten monimutkaisia ihmissuhteet ovat ja miten raadollista elämästä voi tulla, kun ei jää miettimään tekojensa seurauksia.
 
Kuudennen miehen kanssa ovat viihtyneet myös P.S. Rakastan kirjoja, Ullan luetut kirjat, Luettua, Kirjakirppu ja Nenä kirjassa.

––

John Boyne: Kuudes mies (The Absolutist, 2011)
Suom. Laura Beck
Bazar 2013, 334 s.

10 kommenttia :

  1. Tämä oli mielestäni viime vuoden parhaimpia käännöskirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele! Tässä Boyne todella taitaa koskettavan tarinankerronnan :)

      Poista
  2. Luin tuon kirjan kesällä. Pelkäsin sinun tavoin joutuvani ällöön siirappiin. Boyne vältti upeasti tuon karikon. Kirja oli tyylikäs loppuun asti. Loppu oli todella hieno. Toivon lukevani Boynelta vielä monta hyvää kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, miten sitä kuvitteli etukäteen kirjan olevan sellainen siirappinen. Loppu oli todellakin hieno, mutta samalla kamala. Onneksi Boynen kirjoja on vielä jäljellä ja hän vaikuttaa muutenkin olevan ahkera kirjoittaja, että eivät ne varmaankaan ihan heti lopu :) Minulla olisi hyllyssä siitä HMS Bountysta kertova kirja, ehkä se on seuraava Boyneni. Toisaalta vielä suomentamaton kummituskirjakin kiinnostaisi kovasti.

      Poista
  3. Oi haluaisin kovasti lukea tämän! Tulin ostaneeni tämän englanniksi viime vuonna muistaakseni Amsterdamista ja vähän olen epävarma lukukielestä. Sanoit ylempänä, että kieli on käännettynä melko yksinkertaista ja uskon että selviäisinkin siitä englanniksi. Mutta silti edessä on pieni kynnys ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin tämän olevan englanniksi melko helppo, sillä kieli ei tosiaankaan ole ollenkaan koukeroista ja sanastokin melko yksinkertaista. Ehkä ainoastaan sotaan liittyvät sanat voivat tarvita sanakirjaa, jos niitä ei asiayhteydestä hoksaa, mutta muuten kannustan kyllä kokeilemaan! Suomennoskin on kyllä hyvä :)

      Poista
  4. Hyvänen aika, tällaista kirjaa en olekaan aiemmin noteerannut. Menee lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, sillä tämä kirja maistuu varmasti monelle lukumausta riippumatta! :)

      Poista
  5. Minulla on hyvin kahtiajakoinen käsitys Boynen kirjoista. Rakastuin Poika raidallisessa pyjamassa- teokseen ja pidin sitä upeana kuvauksena, mutta Boynen toinen teos Kapina laivalla sai minut tuntemaan vain myötähäpeää. Sen jälkeen olen varonut tarttumasta muihin Boynen teoksiin. Ehkä pitäisi kuitenkin tähän uskaltautua tutustumaan, koska niin houkuttelevasti siitä kirjoitit. Tämä ei sitten taidakkaan olla uusi huti vaan enempi Poika raidallisessa pyjamassa tyylinen ajatuksia herättävä teos =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti itse tykkään Kapinasta laivalla, koska se saattaa olla seuraava Boyneni! Minä puolestani olen kuullut aika paljon haukkuja Pojasta raidallisessa pyjamassa, lähinnä epäuskottavasta päähenkilöstä johtuen, mutta en tiedä, luenko kirjaa kovinkaan pian, sillä olen nähnyt elokuvan.

      Mutta en usko, että tämä kirja aiheuttaa ainakaan myötähäpeää. Kirja on minusta uskottavasti kirjoitettu eivätkä päähenkilötkään ole mitään aivottomia tolloja :)

      Poista