10.10.2014

Erik Axl Sund: Unissakulkija


Tämä on trilogian toinen osa. Jos et ole lukenut sarjaa tai tätä kyseistä osaa etkä halua tietää siitä yhtään mitään, ei ehkä kannata lukea pidemmälle.

Luin kesällä paljon mielenkiintoa herättäneen Erik Axl Sundin (jonka takana piilevät Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö-trilogian ensimmäisen osan ja koukutuin. Trilogian toinen osa Unissakulkija olikin saatava luettavaksi pian.
 
Unissakulkija jatkaa siitä mihin Varistyttö jäi. Murhattujen poikien tutkinta on virallisesti lopetettu, mutta rikoskomisario Jeanette Kihlberg ja hänen apurinsa jatkavat sitä salaa. Pian he saavat lisää pohdittavaa, kun tällä kertaa ympäri Tukholmaa alkaa löytyä ritualistisin piirtein murhattuja aikuisia. Asiaan liittyy myös nuorena seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tyttöjä ja Jeanette on niin lähellä, mutta silti niin kaukana jutun ratkaisemisessa. Hän saa apua hänelle läheiseksi tulleelta psykoterapeutti Sofia Zetterlundilta, joka kuitenkin kamppailee omien painajaistensa kanssa.
 
On tietysti arvattavaa, etteivät näissä kahdessa ensimmäisessä kirjassa sattuvat murhatapaukset tule vielä ratkaistuiksi tässä vaiheessa tarinaa. Hyvin lähellä loppua kuitenkin ollaan ja Unissakulkijan lukeminen olikin sikäli raivostuttavaa, kun teki vain mieli karjua Jeanettelle ja hänen apureilleen, että tajutkaa nyt! Kirjassa lukija on siis aina askeleen edellä poliiseja, mikä kieltämättä nostaa hieman hikeä pintaan. Lopussa tapahtuu kuitenkin melkoinen twist, joka saa taas jälleen kerran odottamaan seuraavan, viimeisen osan lukemista.
 
Unissakulkija on siis yhtä koukuttava kuin Varistyttö, mutta kalpenee sille monella muulla osa-alueella. Jo Varistytön kohdalla moitin hieman kirjan henkilöiden ohuutta ja kliseisyyttä ja tässä Unissakulkijassa nuo seikat ovat yhä olemassa. Jeanetten hahmo on minusta aika rasittava eikä hänen yksityiselämänsä jaksa paljoa kiinnostaa. Enemmän minua kuitenkin häiritsi kirjan sirpalemaisuus (joka on kyllä ihan järkevästi selitettävissä, mutta häiritsevää silti) ja niin mahdottoman monen asian ymppääminen yhteen. Nuo asiat yhdessä tekevät kirjasta melko sekavan.
 
Tuntuu, että aika monen trilogian kohdalla juuri keskimmäinen osa on kaikista heikoin. Ensimmäinen osa herättää mielenkiinnon aloittamalla tarinan ja viimeisessä osassa saadaan sille päätös, olipa se sitten hyvä tai ei, mutta keskimmäinen osa jää usein vähän junnaamaan ja selittämään liikaa. Unissakulkija ei selitä minusta liikaa, mutta se pyörii kyllä hieman paikoillaan ja silti kaikki tapahtuu melkoista vauhtia. Toisaalta vauhti myös sopii tälle trilogialle, sillä juonihan tässä on pääosassa ja lukija haluaa vain saada tietää mahdollisimman pian miten kaikki päättyy.
 
Aika hassua, että haluan ehdottomasti lukea tarinan päätösosan, vaikka en mitenkään erityisemmin innostunut tästä toisesta osasta. Onhan se hyvä, mutta jotenkin hieman laimeampi kuin Varistyttö. Tarinassa on ilmeisesti kuitenkin vahvaa imua.
 
Unissakulkijaa on luettu monissa blogeissa, esimerkiksi seuraavissa: Sonjan lukuhetket, Solaris, Kuuttaren lukupäiväkirja, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin, Järjellä ja tunteella sekä Leena Lumi.

––

Erik Axl Sund: Unissakulkija (Hungerelden, 2011)
Suom. Kari Koski
Otava 2014, 361 s.

4 kommenttia :

  1. Huomasin saman sekavuuden, joka tulee ilmeisesti siitä, että kirjaa kirjoittaa kaksi kirjailijaa.
    Minusta tämä oli pahempi tarinaltaan ja juonen käänteiltään ja Jeannette ei oikein sovi poliisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sekavuus voi hyvinkin johtua siitä! Ja totta, tämä kirja oli käänteiltään kammottavampi, mutta jotenkin olen jo vähän turtunut siihen kaikkeen väkivaltaan. Onkohan se sitten hyvä vai huono asia. Ehkä minä sopisin poliisiksi? Oikeasti en kyllä sopisi, ainakaan muilta ominaisuuksiltani.

      Poista
  2. Samoja huomioita. Kyllä kahden kirjoittajan paketti väkisinkin hieman ontuu, mutta jollain tavalla, jopa laskelmoidulla, lukija koukutetaan. Samaa mieltä Mai Laakson kanssa Jeanettesta, miten lie lopussa käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä trilogiaa on ilmeisesti julkaistu myös yhteisniteenä. Olisipa se tullut täälläkin sellaisena, koska tämä toimisi minusta hyvin myös yhtenä paksuna kirjana – ja siinä olisi se etu, että sen saisi ahmaista heti loppuun! Mutta viimeinen osahan on jo julkaistu, joten jospa sen tässä joku päivä ostaisin tabletilleni. Tulisipa Elisa Kirjalta joku mukava tarjous :)

      Poista