Terhi Ekebomin sarjakuvaromaani Kummituslapsi on pieni suuri tarina. Nimetön nainen muuttaa taloon synkän metsän viereen, missä "kukaan muu ei suostunut asumaan". Metsästä alkaa kuulua ulvontaa, joka on peräisin metsään hylättyjen lasten ja vanhusten henkien suusta. Henget haluavat päästä kohti valoa, jota he eivät kuitenkaan löydä synkän metsän uumenista. Pian naisen elämään ilmestyy pieni kummitus, joka on aina halunnut päästä kouluun.
Kummituslapsi on vähäeleinen kirja, jonka tunnelma on hyvin surullinen ja alakuloinen, mutta toisaalta myös toiveikas. Tekstiä on niukasti ja tarinaa kerrotaan pääasiassa pelkkien kuvien avulla, mutta se on juuri kirjan vahvuus. Kuvitus on nimittäin hyvin kaunista, vaikkakin yksinkertaista ja harmaansävyistä, ja se vie tarinaa eteenpäin jouhevasti.
Luin Kummituslapsen yhdeltä istumalta. Aikaakin siihen voi käyttää, sillä kuvissa riittää ihailtavaa ja tarinassa pureskeltavaa, mutta juuri tekstin vähäisyyden takia kirja oli nopeasti luettavissa. Minulle jäi kirjan jälkeen hieman alakuloinen olo, vaikka tarina onkin toiveikas. Ekebom on saanut ladattua tarinaan niin voimakasta surua: taloon muuttava nainen ja metsän vangeiksi jääneiden kohtalo puhututtavat. Onneksi pieni kummituslapsi on iloinen ilmestys.
––
Terhi Ekebom: Kummituslapsi
Asema 2013, 244 s.
Tunnisteet: fantasia, kirjastosta, sarjakuvaromaanit, sarjakuvat, suru, Terhi Ekebom