Lukuisa: Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Kun kyyhkyset katosivat on kertomus eräästä surullisesta avioliitosta, valinnoista, petoksista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta sekä ennen kaikkea Viron historiasta toisen maailmansodan aikaan ja osana Neuvostoliittoa 1960-luvulla. Se kertoo Edgarista ja Rolandista, serkuksista, joista jälkimmäinen on vastarintataisteilija ja ensimmäinen taitava takinkääntäjä, joka vallitsevan tilanteen mukaan on joko natsismin tai kommunismin kannattaja. Tarinaan liittyy myös serkusten puolisot: Rosalie-rukka, joka kuolee mystisesti ja Juudit, joka teki virheen naidessaan Edgarin ja alkaa etsiä rakkautta jostain muualta.

Kun kyyhkyset katosivat on Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän Kvartetti-sarjan kolmas osa. Olen lukenut aiemmin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Stalinin lehmät, josta en muista enää juurikaan mitään, ja Puhdistuksen, joka todella lunasti odotukset. Kun kyyhkyset katosivat ei todellakaan kalpene edeltäjilleen.

Muistan monen kertoneen, että Kun kyyhkyset katosivat on haastava kirja, joten lähdin lukemaan sitä sillä asenteella, että nyt keskitytään ja luetaan oikein ajatuksen kanssa, mutta voi olla, että jotain menee silti ohi. Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä minusta kirja ei ollut juuri ollenkaan haastava. Se jättää kyllä ihan reilusti varaa päättelyyn ja ehkä toinen lukukerta aukaisisi joitain juoneen liittyviä asioita lisää, mutta ensimmäiselläkin lukukerralla ymmärsin kaiken olennaisen ja rivien välit jäivät sopivasti kutkuttelemaan mieltä.

Tarina liikuu kahdessa eri aikatasossa: toisen maailmansodan ajassa, jolloin saksalaiset valtaavat Viron hetkeksi ja 1960-luvussa, jolloin ollaan taas Neuvostoliiton ikeen alla. Oksanen osaa sitoa aikakaudet yhteen luontevalla tavalla. Viihdyin mainiosti sota-ajan Virossa, sillä siinä keskitytään enimmäkseen Juuditin henkilöhahmoon, jonka koin kiinnostavimmaksi koko kirjassa. Hänen kauttaan avautuu maailma saksalaisten hallitsemaan Tallinnaan ja aikakauden arkeen. Eräs Juuditin tekemä päätös jäi vähän ihmetyttämään, mutta sillä on toisaalta erittäin keskeinen rooli kirjan juonen kannalta.

Vaikka pidin enemmän sota-ajan aikatasosta, eteneminen 1960-luvulle paljastaa kuitenkin ratkaisevalla tavalla kaikkien kirjan henkilöhahmojen elämänkulun ja mitä tapahtui ja miksi. Edgar, toiselta nimeltään Toveri Parts, on loikannut Neuvostoliiton leiriin ollessaan sota-aikana saksalaisten puolella. Hän on kirjan keskeisin hahmo, vaikka Oksanen käyttääkin hänen kohdallaan kaikkitietävää kertojaa, kun taas Rolandin, tuon vastarintataistelijan, kohdalla on minäkertoja. Välillä Edgarin elämän ja toimien kuvailu tuntuu puuduttavalta ja se heijastuu luonnollisesti lukukokemukseenkin, mutta tietysti se on varsin osuvaa: Edgarin on edettävä varovaisin askelin saadakseen tavoittelemansa asiat. Olen varsin vaikuttunut siitä, miten etevästi Oksanen osaa tarinansa sommitella ja luoda niin eläviä, kompleksisia henkilöhahmoja.

Kun kyyhkyset katosivat voi alkuun tuntua sekavalta ja tylsältä, mutta vauhtiin päästessään siitä ei voi irrottaa otettaan. Palaset loksahtelevat kohdalleen vasta lopussa ja se kannustaa luovimaan läpi harmaan neuvostoliittolaisen 1960-luvunkin. Mitta-asteikollani kirja yltää lähelle Puhdistusta, ellei jopa sen rinnalle asti, mitä en olisi alkuun millään uskonut. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä likemmäs minua uskon kirjan tulevan, sillä jo nyt, vuorokausi kirjan loppuun lukemisen jälkeen, se on vain vahvistunut ja vahvistunut mielessäni. Siinäpä on yksi oikein hyvän kirjan merkki.