28.9.2014

Kate Morton: Hylätty puutarha


Vuonna 1913 pieni Nell-tyttö saapuu Britanniasta lähteneellä laivalla Australian Maryboroughiin, yksin, mukanaan vain pieni matkalaukku, jossa on kaunis satukirja. Kirjailittajareksi kutsuttu nainen on vannottanut Nelliä kertomasta kenellekään nimeään, sillä niin leikki menee. Ja Nell tottelee.
 
Vuonna 2005 Brisbanessa, Australiassa, Cassandra hyvästelee rakkaan isoäitinsä Nellin. Surun keskellä Cassandra saa erikoisen uutisen: Nell on jättänyt hänelle perinnöksi pienen rantatalon Englannin Cornwallista. Miksi? Liittyykö se jotenkin Nellin menneisyyteen, siihen kuka Nell oikeastaan oli? Cassandra päättää lähteä Englantiin selvittämään isoäitinsä historiaa, sillä niin Nell olisi toivonut.
 
Kate Mortonin toinen suomennettu romaani Hylätty puutarha oli yksi kiinnostavimmilta vaikuttavista syksyn uutuuksista. Se vaikutti niinkin kiinnostavalta, että luin sen ennen Mortonin ensimmäistä kehuttua Paluu Rivertoniin -romaania, jonka olin alunperin suunnitellut lukevani ensin. Toisaalta hyvä, toisaalta ei, sillä nyt en oikein tiedä, mitä odotan Mortonin muilta teoksilta. Joko ne pistävät paljon paremmaksi tai jatkavat samaa linjaa Hylätyn puutarhan kanssa. Totisesti toivon ensimmäistä.
 
Hylätty puutarha oli siis karmaiseva pettymys. Ennen kuin aloitan riepottamisen, sanon kuitenkin, että on kirjassa jotain hyvääkin. Pidin valtavasti miljöön kuvauksesta. Aistittavissa oleva hylätty, salainen puutarha Englannin maaseudulla ja 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet niin Thamesin varrella kuin Cornwallin kartanossa tekivät vaikutuksen ja saivat minut kaipaamaan noihin maisemiin. Juoniasetelma on myös herkullinen ja kiinnostusta herättävä, kuten tuosta ylhäältä voi ehkä todeta. Lisäksi useimmat tarinan henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, etenkin Eliza.
 
En odottanut kirjan olevan mitenkään erityisen syvällinen vaan päinvastoin sellainen mukava, hieman mysteerinen laadukas lukuromaani, jossa liikutaan lempivuosikymmenilläni 1900-luvun alussa. En kuitenkaan tiennyt Hylätyn puutarhan olevan näin höttöinen ja kömpelö. Kirjan suurin ongelma on mielestäni se, ettei se jätä lukijalle mitään pureskeltavaa, vaan kaikki tarjoillaan valmiina ja selitetään juurta jaksain läpi, ettei se hölmö lukija nyt varmasti jää epätietoiseksi mistään. Kaiken selittäminen ja asioiden purkaminen vie tietysti myös paljon sivuja ja Hylätty puutarha onkin ehdottomasti liian pitkä. Tarina on myös hyvin ennalta arvattava. Odotin koko ajan jotain jännittävää juonenkäännettä, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kaikki eteni kuten olin jo etukäteen kuvitellutkin. Kirja on siis raivostuttavan helppo, lukijaa pahasti aliarvioiva.
 
Kerroin yllä, että useimmat tarinan henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Niin he tosiaan ovatkin, mutta varsinkin nykyhetken ihmiset Cassandra etunenässään ovat karmaisevan epäuskottavia. Cassandra punastelee jatkuvasti kuin Fifty Shades of Greyn Anastasia konsanaan, kyselee tyhmiä ja on kaikin puolin tylsä hahmo. Kirjassa on runsaasti muitakin hahmoja ja joidenkin olemassaolon tarkoitus tuntui alkuun oleelliselta, mutta loppujen lopuksi heillä ei olekaan juuri mitään virkaa. Kokonaisuudessaan 1900-luvun alkupuoleen keskittyvien lukujen henkilöt ovat kuitenkin paljon mielenkiintoisempia kuin nykyhetken Cassandrat ja muut tohelot. Sekä historiaan että nykyhetkeen sijoittuvissa kirjoissa onkin usein vähän se ongelma, että historia tuntuu paljon kiinnostavammalta kuin tämä päivä. Tähän päivään ei millään haluaisi palata takaisin, kun on saanut viettää hetken hulppeissa 1900-luvun alun brittiläisissä kartanomaisemissa. Se saikin minut miettimään, että kirja olisi voinut toimia vallan hyvin ilman nykyhetkeä. Miksei se olisi voinut sijoittua pelkästään historiaan?
 
Mortonin Hylätty puutarha ei siis ollut aivan sitä mitä lähdin siltä hakemaan. Se on kauniisti kirjoitettu, sillä on hienot puitteet, hyvät hetkensäkin sekä hyvin kaunis kansi, mutta se on kuin hiljaista taustahälyä, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se ei oikein anna mitään, se on liian helppo, liian ennalta arvattava. Ihan suututtaa, koska tarinassa on kuitenkin potentiaalia, mutta toteutus on mitä on.
 
Uskallanko siis enää lukea Paluuta Rivertoniin?
 
Usea on pitänyt Hylätystä puutarhasta enemmän kuin minä, esimerkiksi seuraavat bloggaajat: Kirjakirppu, Järjellä ja tunteella, Lumiomena, Leena Lumi, Ullan luetut kirjat, Sonjan lukuhetket ja Hemulin kirjahylly.

––
 
Kate Morton: Hylätty puutarha (The Forgotten Garden, 2008)
Suom. Hilkka Pekkanen
Bazar 2014, 670 s.

18 kommenttia :

  1. Voi harmi että tämä oli niin pettymys :/. Minä pidin tosi paljon Rivertonista ja odotan tältäkin paljon. En siis ole vielä ehtinyt tätä lukemaan, mutta toivon ettei tämä ole minule pettymys. Olen jotenkin ajatellut, että Morton olisi juuri minun kirjailijani :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa kamalasti, että Mortoniin tuli tutustuttua juuri tämän kirjan kautta, sillä mikään kovin myönteinen kuva kirjailijan kirjoista ei nyt tullut :( Kiva kuitenkin kuulla, että pidit Rivertonista! Jospa se olisi minustakin parempi kuin tämä, kokeilen kyllä vielä.

      Poista
  2. " Kirjan suurin ongelma on mielestäni se, ettei se jätä lukijalle mitään pureskeltavaa, vaan kaikki tarjoillaan valmiina ja selitetään juurta jaksain läpi, ettei se hölmö lukija nyt varmasti jää epätietoiseksi mistään. Kaiken selittäminen ja asioiden purkaminen vie tietysti myös paljon sivuja ja Hylätty puutarha onkin ehdottomasti liian pitkä. Tarina on myös hyvin ennalta arvattava. Odotin koko ajan jotain jännittävää juonenkäännettä, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kaikki eteni kuten olin jo etukäteen kuvitellutkin. Kirja on siis raivostuttavan helppo, lukijaa pahasti aliarvioiva."

    Laura, odotin tätä kirjaa niin paljon, että olisin melkein voinut yhtyä ylläolevaan tekstiisi. Mutta lopulta päätin lla vertaamatta sitä meilessäni Rivertoniin, joka ei ollut tällainen poukkoileva tms ja silti jotian jäi vieläkin hampaankoloon. Eliza oli todellakin kiinnostava ja se jakso, jossa olimme 1900 -luvun Lontoossa olisi voinut kantaa koko romaania laadukkaana lukuromaanina, mutta kun sitten...

    Kuitenkin pidin kirjasta varmaan yli 50 prosenttia, muten se olisi jäänyt kesken. Sänkyni vieressä lojuu nyt useita keskenjääneitä ja taidan ottaa vanmhaa lääkettäni eli tartun dekkariin.

    Myt en tiedä sitten pidätkö edes Rivertonista, mutta siitä minä pidin niin paljon, että käyntikortteihinikin painettiin minut Rivertonin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tarina olisi voinut keskittyä pelkästään tai ainakin suurimmaksi osaksi sinne 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Nykyhetken kuvaukset ja juoni tuntuivat niin köykäisiltä ja turhilta.

      Minäkin tartuin nyt kirjaan, josta tiedän varmuudella pitäväni. Tuntuu ihanalta tämän Mortonin kirjan, jota muuten luinkin vielä ikuisuuden, jälkeen!

      Toivottavasti pidän Rivertonista enemmän, todella toivon sitä! Kiva kuulla, ettei se ole poukkoileva tämän Hylätyn puutarhan tapaan. Aion olla vielä rohkea ja kokeilla sitä. Jos se ei iske, ehkä luovun ajatuksesta, että Morton voisi olla minun kirjailijani.

      Poista
    2. Voi noita mun lyöntivirheitä;) Takuulla liika bloggaaminen vei vielä kyvyn kirjoittaa oikein.

      No, voihan olla, että Morton ei ole sinun juttusi, mutta minä iahstuin siihen niin isosti, että kun kirjan laitoin arvontaan ja se meni, en saanut rauhaa ennen kuin kävin ostamassa sen itselleni omaksi. Kuin takaisin. Saman koin Fletcherin Meriharakoiden ja Kalotayn Bolšoin perhosen kanssa. Sielukirjoista siis kyse.

      Kunpa minäkin nyt pian saisin jotain, mistä varmasti tiedän pitäväni. Cunninghamin jälkeen en saa otetta mihinkään. Siis lukujumin hoitoa dekkarilla.

      Mitäs jos lukisit Rivertonin vaikka syyslomalla tms. Olen huomannut, että paljon auttaa, jos on aikaa. Toisaalta sitten taas luin Pelon Jokapäiväinen elämämme kaikki vuorokaudenjat eli kyllä hyvä kirja imuunsa ottaa vaikka tilanne olisi mikä.

      Poista
    3. Mitä lyöntivirheitä? ;-) Kun tekstistä saa selvää, kaikki on hyvin. Ehkei kuitenkaan kannata kokeilla vaikkapa esseen kanssa.

      Se on kyllä totta, että jotkut kirjat tarvitsevat enemmän lukuaikaa kerrallaan. Minähän luin tätä Mortonin kirjaa todella pienissä pätkissä, yleensä ennen nukkumaanmenoa maksimissaan parikymmentä sivua, kunnes päätin saada sen kertarysäyksellä loppuun nyt tänä viikonloppuna. Toisaalta minun ei oikein edes tehnyt mieli lukea kirjaa sen kauemmin yhdellä istumalla, joten kertonee sitten jotain sen vetävyydestä :/ Loistavaa kirjaa tekee mieli lukea koko ajan eivätkä lyhyemmät lukuhetket yleensä riitä.

      Mutta luen Rivertonin vielä, ehkä sitten syyslomalla!

      Poista
  3. En ole lukenut tätä, mutta ymmärtänyt muiden teksteistä, että Paluu Rivertoniin olisi parempi. Ja omasta mielestäni Paluu Rivertoniin olikin todella hyvä, ihan mieletön.

    En tiedä uskallanko lukea tätä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Rivertonista aika monta kehuvaa kommenttia, joten toivon sen olevan tätä kirjaa parempi. Toisaalta tästäkin kirjasta on moni pitänyt minua enemmän, joten... No, täytyy vain kokeilla!

      Sanoisin, että jos päätät tämän kirjan kuitenkin jossain vaiheessa lukea, lue se silloin, kun tarvitset jotain kevyttä viihdettä, jotain minkä parissa ei tarvitse juurikaan ajatella. Silloin tämä voi toimiakin, mutta en usko, että tästä mitään kovin hengästyttävän upeaa lukukokemusta saa :(

      Poista
  4. Ennalta-arvattavuudesta olen aivan samaa mieltä, vaikka minusta Morton onnistui vähän harhauttamaankin. Tosin sen lopputuloksen olin arvannut jo alussa, joten siinä mielessä olisi saanut harhautella enemmänkin.

    Minä pidin Hylätystä puutarhasta paljon enemmän kuin Rivertonista, joka oli minusta vielä enemmän auki kirjoitettu. Tämän kanssa viihdyin hyvin, sillä pidin ihmisistä kovasti. Paitsi en siitä veljestä/enosta ja kieroilevasta äidistä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin arvasin loppuratkaisun ja sen kuka kukin lopulta oli jo alkuvaiheessa, mikä kieltämättä latisti lukutunnelmaa, sillä kirja oli muutenkin jo niin ennalta arvattava pienemmissäkin käänteissään :(

      Hui, nyt pelästyin hieman tuota, että Riverton on vielä enemmän auki kirjoitettu! Toivottavasti se toimisi kuitenkin muilta osin paremmin kuin tämä, siis esimerkiksi hahmoiltaan.

      Minäkään en pitänyt ollenkaan siitä enon hahmosta. Hahmo oli kokonaisuuden kannalta muutenkin tosi turha.

      Poista
  5. Apua! Minulla on Riverton lukematta, mutta hyllystä löytyy.. Sitä on kehuttu niin valtavasti, että siihen tartun ilman muuta. Mutta entäs tämä sitten... Voi olla, että jää välistä. Vaikka miten noin kauniin kannen voisi sivuuttaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kansi on kyllä niin puoleensavetävä, kiinnitti heti huomioni kun sen ensimmäisen kerran näin!

      Minunkin on pakko lukea se Riverton nyt kuitenkin, koska sitä on selvästi tunnuttu kehuvan enemmän kuin tätä. Mutta hankala sanoa, että tykkäisitköhän tästä. Ainakin linkittämäni bloggaajat ovat pitäneet paljon enemmän kuin minä! Ja tähän kannattaa kuitenkin asennoitua sillä tavalla, että lukee viihteen vuoksi, ei niinkään hakeakseen jotain totuutta elämästä.

      Poista
  6. Olipa taas virkistävää lukea hyvin kirjoitettu teilaus:) Toivottavasti Paluu Rivertoniin olisi mieluisampi lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla ainoa kirjabloggaaja, jolle tämä kirja oli niinkin karmaiseva pettymys :D Toivon myös kovasti, että Riverton olisi parempi.

      Poista
  7. Minä lukeudun niihin, jotka ovat kirjasta pitäneet. Tarina tarjosi viihdyttävyyteen ja mukavasti jännitystäkin. Cassandra jäi henkilönä etäiseksi, mutta en oikein tiennyt, miksi. Ehkä juuri mainitsemistasi syistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin hetki sitten kommentoimassa tekstiäsi. Kirja oli kyllä ihan hyvää viihdettä, mutta ei tarjonnut minulle sitten juurikaan muuta. Ihan harmittaa, koska kuvittelin Morton olevan minun kirjailijani, mutta tämä sai vahvasti epäilemään sitä. No, eipä auta kuin kokeilla vielä sitä Rivertonia!

      Poista
  8. Voi harmi, ettet pitänyt tästä! Minä sain juuri luettua Hylätyn puutarhan loppuun, ja minulle kirja upposi todella hyvin. Olen lukenut myös Rivertonin, ja siitäkin pitänyt - tosin siinä kirjassa lukukokemusta rokottivat nimenomaan nuo mainitsemasi helppous, ennalta arvattavuus etc. Hylätyssä puutarhassa ei meininki ollut mielestäni niin räikeää, ja tarinakin on monipuolisempi. Minä pidin monista aikatasoista, siitä nykyhetkestäkin. Minulle sellainen tietynlainen sadunomaisuus on useimmiten aina miellyttävää, ja niin kävi myös tämän kirjan kanssa, pidin satuelementistä paljon. Jos vertaan tätä kirjaa kesällä lukemaani Sarah Watersin Parempaa väkeä-kirjaan, niin mielestäni Morton vie tällä kirjalla pidemmän korren, ja selvästi. Watersin kirja se vasta helppo ja ennalta arvattava olikin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, olen vältellyt Rivertonia, kun tämä ei iskenyt, mutta saapa sitten nähdä millainen se on jos jo tämäkin kirja minua tökki ja pahasti :D

      Ja minä taas pidin Watersin Paremmasta väestä, vaikkei se parhaimpia hänen kirjojaan olekaan, ja yleensäkin minusta Waters on parempi kirjailija kuin Morton (vertailu on tosin vähän epäreilu, koska olen lukenut Mortonilta vain yhden kirjan, mutta Watersilta kaiken, mutta ainakin näin mutuna arveltuna :D) Mutta makuja todella on monia!

      Poista