Marisha Pessl: Night Film

Stanislas Cordova on maailmankuulu kauhuelokuvien ohjaaja, joka ei todellakaan viihdy julkisuudessa, mikä puolestaan vain lisää hänen hohtoaan. Eräänä syksyisenä yönä Cordovan parikymppinen tytär Ashley tekee itsemurhan – vai onko se itsemurha? Tutkiva journalisti Scott McGrath ryhtyy penkomaan asiaa. Hänen täytyy edetä varovasti, sillä vuosien takainen Stanislas Cordovan tapauksen tutkiminen melkein päätti hänen uransa. Sattumusten kautta McGrath saa tutkimusapulaisiksiin nuoren miehen ja naisen, joiden elämä on joskus ristennyt Ashleyn kanssa. Mutta mitä Ashleysta ja hänen isästään oikein selviää matkan varrella? McGrath ja kumppanit eivät pian enää tiedä mihin uskoa.

Marisha Pesslin Night Film vaikutti alkuun varsin kiehtovalta ja erikoiselta teokselta. Harvemmin myöskään julkaistaan ja tulee luettua niin visuaalisia romaaneja: sivuilla on lehtileikkeitä, otteita internetsivuista, valokuvia ja muita eri dokumenteista repäistyjä katkelmia. Visuaalisuus tuo kirjaan elokuvamaisen otteen, mikä ei häirinnyt ollenkaan, kun juoni kiertyy niin tiiviisti elokuvaohjaajan ja tämän elokuvien ympärille. Välillä tuli kuitenkin mietittyä, että voisikohan kirja toimia sittenkin paremmin elokuvana?

Täytyy nyt silti sanoa, että olen hieman pettynyt. Tässäkö tämä kaikkien hehkuttama kirja nyt oli? Se vei ja piti otteessaan alkunsa ajan, mutta sitten tuli todellinen mahalasku enkä oikein edes tiedä miksi. Yritän kuitenkin saada siitä kiinni.

Minua häiritsi, miten helpolta ja suoraviivaiselta McGrathin ja hänen kumppaneidensa tutkinta vaikutti. Toisaalta kuka jaksaisi lukea satoja sivuja sitäkään, kun tutkimus vain junnaa paikallaan. Pessl ei kuitenkaan löydä näiden kahden ääripään välimaastoa, vaan tarina etenee liian helposti, paikasta A paikkaan B, joista lähes jokainen tuo jotain uutta ja mullistavaa Ashleyn tapauksesta. Aivan liian helppoa.

Toinen suurempi juttu on kirjan hahmot, jotka kaikki tuntuvat epämiellyttäviltä, ei vähiten teennäisen ja itsekkään oloinen McGrath. Joskus epämiellyttävä hahmo voi olla samalla myös piinaavan hyvä (kuten, imo, David Nichollsin Sinä päivänä -teoksen Dexter), mutta Night Filmissä kaikki tyypit vain ärsyttivät. Noran, toisen McGrathin tutkimusapulaisen, läsnäolo tuntui myös vähän turhalta. Olisiko hän ollut juonen kannalta ollenkaan tarpeellinen? Ashley puolestaan vaikutti alkuun kaikista kiinnostavimmalta hahmolta, mutta kun hänen tarinansa alkoi loppua kohden selvitä, huomasin oikeastaan vähät välittäväni hänestä.

Night Film ei ole kauhukirja, pikemminkin psykologinen jännäri, mutta taisin silti odottaa siltä enemmän jännittävyyttä kuin sitä lopulta oli. En pelännyt enkä oikeastaan jännittänytkään missään vaiheessa ja joskus jopa kyllästyin jännittävien toimintakohtausten aikana. Pessl vaikuttaa olevan myös ihastunut kursiivin käyttöön, jolla hän kai yrittää luoda lisää jännitettä tarinaan, mutta sen viljely alkoi tuntua pelkästään lattealta.

Nyt voisi jo ihmetellä, että miksi edes luin kirjan loppuun ja enkö pitänyt siinä mistään. Pidin kyllä. Kirja on viihdyttävä omassa genressään ja kaikesta ärsyttävyydestä ja epäuskottavuudesta huolimatta halusin tietää, miten kaikki päättyy, koska siihen kirja koko ajan tähtäsi. Kirjan loppu on mielestäni hyvä (vaikkakin taas turhan nopea ja helposti ratkottavissa), koska se jää avoimeksi ja lukijan päätettäväksi. Voi siis sanoa, että jotain hyvin koukuttavaa tarinassa lopulta kuitenkin on.

Odotin kirjalta liikoja, sillä luulin sen olevan jotenkin todella erilainen, hyytävän jännittävä ja fiksu psykologinen jännäri. Sain kuitenkin melko tavallisen, ei mitenkään jännittävän ja ihan kelvosti viihdyttävän romaanin.

Katsokaapa kuitenkin miten moni kirjaan on ihastunut: Anna minun lukea enemmän, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavalas, Järjellä ja tunteella, Sonjan lukuhetket, Ei vain mustaa valkoisella ja Kirjakirppu.

Kanssani puolestaan nihkeilivät Lukutoukan kulttuuriblogi ja Kirjakuu.

––

Marisha Pessl: Night Film
Random House 2013, 602 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,