19.8.2014

Marisha Pessl: Night Film


Stanislas Cordova on maailmankuulu kauhuelokuvien ohjaaja, joka ei todellakaan viihdy julkisuudessa, mikä puolestaan vain lisää hänen hohtoaan. Eräänä syksyisenä yönä Cordovan parikymppinen tytär Ashley tekee itsemurhan – vai onko se itsemurha? Tutkiva journalisti Scott McGrath ryhtyy penkomaan asiaa. Hänen täytyy edetä varovasti, sillä vuosien takainen Stanislas Cordovan tapauksen tutkiminen melkein päätti hänen uransa. Sattumusten kautta McGrath saa tutkimusapulaisiksiin nuoren miehen ja naisen, joiden elämä on joskus ristennyt Ashleyn kanssa. Mutta mitä Ashleysta ja hänen isästään oikein selviää matkan varrella? McGrath ja kumppanit eivät pian enää tiedä mihin uskoa.
 
Marisha Pesslin Night Film vaikutti alkuun varsin kiehtovalta ja erikoiselta teokselta. Harvemmin myöskään julkaistaan ja tulee luettua niin visuaalisia romaaneja: sivuilla on lehtileikkeitä, otteita internetsivuista, valokuvia ja muita eri dokumenteista repäistyjä katkelmia. Visuaalisuus tuo kirjaan elokuvamaisen otteen, mikä ei häirinnyt ollenkaan, kun juoni kiertyy niin tiiviisti elokuvaohjaajan ja tämän elokuvien ympärille. Välillä tuli kuitenkin mietittyä, että voisikohan kirja toimia sittenkin paremmin elokuvana?
 
Täytyy nyt silti sanoa, että olen hieman pettynyt. Tässäkö tämä kaikkien hehkuttama kirja nyt oli? Se vei ja piti otteessaan alkunsa ajan, mutta sitten tuli todellinen mahalasku enkä oikein edes tiedä miksi. Yritän kuitenkin saada siitä kiinni.
 
Minua häiritsi, miten helpolta ja suoraviivaiselta McGrathin ja hänen kumppaneidensa tutkinta vaikutti. Toisaalta kuka jaksaisi lukea satoja sivuja sitäkään, kun tutkimus vain junnaa paikallaan. Pessl ei kuitenkaan löydä näiden kahden ääripään välimaastoa, vaan tarina etenee liian helposti, paikasta A paikkaan B, joista lähes jokainen tuo jotain uutta ja mullistavaa Ashleyn tapauksesta. Aivan liian helppoa.
 
Toinen suurempi juttu on kirjan hahmot, jotka kaikki tuntuvat epämiellyttäviltä, ei vähiten teennäisen ja itsekkään oloinen McGrath. Joskus epämiellyttävä hahmo voi olla samalla myös piinaavan hyvä (kuten, imo, David Nichollsin Sinä päivänä -teoksen Dexter), mutta Night Filmissä kaikki tyypit vain ärsyttivät. Noran, toisen McGrathin tutkimusapulaisen, läsnäolo tuntui myös vähän turhalta. Olisiko hän ollut juonen kannalta ollenkaan tarpeellinen? Ashley puolestaan vaikutti alkuun kaikista kiinnostavimmalta hahmolta, mutta kun hänen tarinansa alkoi loppua kohden selvitä, huomasin oikeastaan vähät välittäväni hänestä.
 
Night Film ei ole kauhukirja, pikemminkin psykologinen jännäri, mutta taisin silti odottaa siltä enemmän jännittävyyttä kuin sitä lopulta oli. En pelännyt enkä oikeastaan jännittänytkään missään vaiheessa ja joskus jopa kyllästyin jännittävien toimintakohtausten aikana. Pessl vaikuttaa olevan myös ihastunut kursiivin käyttöön, jolla hän kai yrittää luoda lisää jännitettä tarinaan, mutta sen viljely alkoi tuntua pelkästään lattealta.
 
Nyt voisi jo ihmetellä, että miksi edes luin kirjan loppuun ja enkö pitänyt siinä mistään. Pidin kyllä. Kirja on viihdyttävä omassa genressään ja kaikesta ärsyttävyydestä ja epäuskottavuudesta huolimatta halusin tietää, miten kaikki päättyy, koska siihen kirja koko ajan tähtäsi. Kirjan loppu on mielestäni hyvä (vaikkakin taas turhan nopea ja helposti ratkottavissa), koska se jää avoimeksi ja lukijan päätettäväksi. Voi siis sanoa, että jotain hyvin koukuttavaa tarinassa lopulta kuitenkin on.
 
Odotin kirjalta liikoja, sillä luulin sen olevan jotenkin todella erilainen, hyytävän jännittävä ja fiksu psykologinen jännäri. Sain kuitenkin melko tavallisen, ei mitenkään jännittävän ja ihan kelvosti viihdyttävän romaanin.


Kanssani puolestaan nihkeilivät Lukutoukan kulttuuriblogi ja Kirjakuu.

––

Marisha Pessl: Night Film
Random House 2013, 602 s.

12 kommenttia :

  1. Luin kirjan muistaakseni keväällä ja olin aika samoilla linjoilla sinun kanssasi. Hahmot ärsyttivät, juoni ei kolahtanut ja kaikki oli tosiaan vähän turhan helppoa. Heti kun tutkimukset joutuivat vähänkin pysähdyksiin, niin eiköhän joku tyyppi ilmaantunut jostain, joka halusi kertoa etsiväkoplalle taas jotain tosi oleellista tietoa. Ja ne kursiivit! Voi hyvää päivää, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin juuri lukemassa tekstisi (ja liityin blogisi lukijaksi samalla) ja kylläpäs oltiin samaa mieltä kirjasta! Sinä tosin pidit enemmän lopusta ja minä alusta.

      Ihan kelpo jännärihän tämä oli, mutta siinä oli silti liikaa kaikkea ärsyttävää ja häiritsevää. Olisin halunnut pitää enemmän, koska lupausta olisi ollut vaikka ja mihin.

      Poista
  2. Joo, samoilla linjoilla olin muistaakseni itsekin. Ookoo, mutta ei mitään mullistavaa. Ja olet oikeassa - kaikki kirjassa haastateltavat oli kyllä niin höveleitä, että..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä otti niin päähän, miten helposti tutkimukset edistyivät, vaikka samalla tajusi, että tällähän tavoin tämä kirja kulkee ja pitää otteessaan. Mutta pääasia nyt kuitenkin, että en kuitenkaan kadu kirjan lukemista, ihan viihdyttävähän se lopulta oli!

      Ihanaa, kun kommentoit, koska sinunkin blogisi on minulle ihan uusi. Uutta lukemista, jee!

      Poista
  3. Voi harmi! Tämä on kovasti houkutellut minua lukulistalla, mutta arviosi jälkeen alkoi tuntua, että onkohan sittenkään ihan minun kirja. Perustelet kyllä hyvin, miksi ei toiminut. Alkukielisen painoksen kansi on silti hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnosti tämä pitkään ennen lukemista ja sitten kun vielä poikaystäväkin tykkäsi tästä, mutta ääh, harmi kun en sitten niin innostunutkaan. Tosi monelle kirjasta on kuitenkin tullut heidän lempparijännäreitään, joten ehkä sinunkin kannattaa kuitenkin kokeilla? Jos alkaa ärsyttää, niin ainahan sen voi jättää kesken :D

      Joo, tämä kansi on tosi nätti!

      Poista
  4. Mielenkiintoista, mitä en taas pitänyt kirjaa lainkaan helppona, tai ehkä minä vain ajattelen liian vaikeasti?! =D Itse olin lukevinani paljon rivien väleistä. (Ehkä mä luin toisen kokonaan toisen kirjan siinä samalla sieltä rivien väleistä, kun näin mielipiteet eroavat, hah.) Mulle kyllä Yönäytös oli tosi mahtava, yhä yksi parhaimmista viime vuosien kirjoista, joita olen lukenut! Ja mä tykkäsin myös niistä tyypeistä, haa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihan hyvin olla niinkin, että keskityin itse liikaa niihin riveihin enkä rivien väleihin :D Mutta (iso?) osa kirjan aiheuttamaa ärsytystä oli ehkä se, että odotin siltä jotain muuta kuin sain. En siis liikaa, mutta varmaan vain jotain erilaista.

      Mielenkiintoista sekin, miten eri tavoin luemme ja koemme samat kirjat!

      Poista
  5. Ikävää ettei ihan kolahtanut: mulle tää oli viime vuoden paras kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monelle tämä on tuntunut olevan melkoinen elämys! Harmi, ettei itselleni oikein toiminut.

      Poista
  6. Harmi ettet ihastunut tarinaan, minä muistelen sitä vielä lämmöllä näin vuosi lukukokemuksen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kirja on alkanut jo vähän haalistua mielestä, mutta se mitä vielä muistan, on kuitenkin aika positiivista, vaikka tässä aika paljon kirjaa parjasinkin. Monelle tämä on tuntunut kolahtavan tosi lujaa.

      Poista