9.8.2014

J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban


Jos et ole lukenut J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa ja/tai haluat välttyä kaikelta mahdolliselta, mikä liittyy sarjan jatko-osiin, älä lue enää pidemmälle.

Harry Potterin kolmas vuosi Tylypahkassa lähestyy. Sitä ennen on kuitenkin kestettävä Marge-tädin vierailu Dursleyden luona. Se ei suju ihan ongelmitta ja Harry karkaa kotoa. Samoihin aikoihin velho nimeltä Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta. Mustaa pidetään hyvin vaarallisena, sillä hänet tuomittiin kolmetoista vuotta aiemmin kolmentoista ihmisen murhasta ja hänen onnistui paeta vankilasta, josta kukaan muu ei ole koskaan aiemmin onnistunut pakenemaan. Huhutaan, että Sirius Musta olisi nimenomaan Harryn perässä, joten Tylypahkassa otetaan käyttöön äärimmäiset turvatoimet: sen maille asetetaan vartijoiksi ankeuttajia, Azkabanin kammottavia vartijoita.

Taikaministeriön, Tylypahkan opettajien ja Harryn ystävien huolehtiessa Harryn turvallisuudesta, nuori velho kokee olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena, vaikka haluaisi vain olla kuin muutkin. Kouluvuoteen kuitenkin mahtuu onneksi niin huispausotteluita, uuden kerrankin pätevän pimeyden voimilta suojautumisen opettajan luentoja kuin Hagridin asioissa auttamista. Harry ei voi kuitenkaan olla miettimättä mitä Sirius Musta hänestä haluaa ja miksi ankeuttajat tuntuvat olevan hänestä erityisen kiinnostuneita.

Harry Potter and the Prisoner of Azkaban on Harry Potter -sarjan kolmas osa. Kohta mennään siis jo puolivälissä! En tiedä kuinka monesti minun täytyy tämä vielä toistaa (luultavasti aina viimeiseen kirjaan asti), mutta The Prisoner of Azkaban yllätti minut kuten kaksi edellistäkin yllätti. En muistanut moniakaan kirjan tapahtumista, vasta loppu oli lähes kokonaisuudessaan tuttu. Kolmannen elokuvan katsomisestakin taitaa olla jo aikaa.

Kirja on useastakin eri syystä selkeästi erilainen mitä kaksi ensimmäistä osaa. Ensiksi Harry ja hänen ystävänsä ovat varttuneet jo teini-ikäisiksi eikä heidän käytöksensä ole enää niin lapsellista. Toiseksi kirja esittelee jotain muutakin pelottavaa kuin Voldemortin hahmon: hurjan Sirius Mustan ja Azkabanin vankilan vartijat, ankeuttajat, jotka imevät itseensä kaiken ympäröivän onnellisuuden. En muistanutkaan, miten hyytävän pelottavia nuo olennot kirjoissakin ovat. Kolmanneksi kirja ei etene samaan tuttuun tyyliin kuin kaksi aiempaa osaa, joissa alku tuntuu pyörivän lähinnä Harryn ja hänen ystäviensä opiskelukuvioissa ja lopussa tuleekin sitten melkoinen tapahtumavyöry. The Prisoner of Azkabanissa tarinaa ja jännitettä rakennetaan koko kirjan ajan eivätkä lopun vauhdikkaat tapahtumat tule ihan kertarysäyksellä. Neljänneksi kirja on kokonaisuudessaan jo hyvin synkkä – edeltävien osien huolettomuus loistaa aikalailla poissaolollaan.

The Prisoner of Azkaban käynnistää merkittävän tapahtumasarjan, joka tulee muuttamaan koko taikamaailman. Kaksi ensimmäistä kirjaa tuntuvat "vain" pohjustukselta, jonka tarkoituksena on tutustuttaa lukija Harryyn, Tylypahkaan ja velhojen ja noitien maailmaan eli lyhyesti sanottuna siihen, mistä kirjasarjassa on oikein kyse, ja itse juoni alkaa tavallaan vasta kolmannesta osasta. Se ei ole mitenkään huono asia, sillä näin mittavalle ja runsaalle kirjasarjalle tarvitaankin kunnon pohjustus ennen kuin kaikki voi kunnolla alkaa.

Pidin The Prisoner of Azkabanista aika paljon enemmän kuin kahdesta edellisestä kirjasta. Se on juonikuvioiltaan mielenkiintoisempi, vetävämpi ja ennen kaikkea erilaisempi. Se ei ole enää yhtä selkeä lastenkirja. Nyt täytyy vain laittaa tilaukseen loputkin kirjasarjan osat ja jatkaa lukemista, sillä nythän tämä vasta meneekin jännittäväksi! Aika hauskaa, miten jännittäväksi kirjat yhä kokee, vaikka tietääkin mitä on tapahtumassa ja miten kaikki päättyy.



J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
Bloomsbury 2010, 317 s.

6 kommenttia :

  1. Olen jo päättänyt pyytää neljättä kirjaa poikaystävältäni joululahjaksi (olen tainnut sinullekin selittää, miten pokkariversio on hajoamispisteessä), mutta minusta tuntuu, etten ehkä malta odottaa jouluun vaan lainaan kirjan jo sitä ennen kirjastosta. Potterit ovat vain mahtavia ja koukuttavia, vaikka ne olisikin lukenut jo aiemmin ja tapahtumat olisivatkin muistissa (enemmän tai vähemmän).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä lahjaidea, tulee selkeästi tarpeeseen :) Aloittaessani Potterit uudelleen pelkäsin vähän sitä, että tuntuvatkohan ne enää niin jännittäviltä kun kuitenkin tiedän perusjuonen ja muistan suurimman osan muistakin tapahtumista, mutta pelko oli onneksi turha. Ehkä voisin lukea uudelleen muitakin suosikkejani, jopa niitä, jotka olen lukenut viimeksi ihan vain muutama vuosi sitten.

      Poista
  2. Azkabanin vanki on aina ollut lempi Potterini. Muistan kuinka se aikanaan yllätti minut täysin. Tässä painoksessa on muuten aivan ihana kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, mistä tulee minun suosikkini. Aikaisemmin se on ollut viimeinen osa, mutta nyt se voi aivan hyvin olla jokin toinen.

      Tämä kansi on suosikkini tästä sarjasta tällä painoksella.

      Poista
  3. Itsekin pitäisi jälleen jatkaa Pottereiden parissa. Ja se on totta, että kirjat tuntuvat yhä jännittäviltä, vaikka ne osaa melkein ulkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidatkin olla jo jatkamassa Instagramista päätellen? :)

      Poista