2.8.2014

Anna Kontula: Punainen eksodus


Mietin, että syy siihen, miksen vapaa-ajallani lue tai bloggaa juurikaan tietokirjoista, on se, että saan lukea erilaisia asiatekstejä ihan riittämiin jo opintojani varten. Useimmiten tenttikirjani ovat sen verran kuivahkoja ja teoreettisia blogiin asti päätyäkseen, vaikka olenkin ottanut ohjenuorakseni kirjoittaa tänne mietteitä kaikista lukemistani kirjoista. Nytpä teen kuitenkin poikkeuksen, sillä tenttikirjaksi valikoitui Anna Kontulan mielenkiintoinen suomalaisista seksityöntekijöistä ja seksityöstä kertova väitöskirja Punainen eksodus.

Monella on varmasti ennakkoluulonsa tai -käsityksensä seksityöstä ja sitä harjoittavista ihmisistä, jotka ovat pääasiassa naisia. Niin minullakin. En ole koskaan osannut päättää, onko seksityö mielestäni oikein vai väärin. Tietyt asiat tuntuvat kyseisessä ammatissa kovin vahingoittavilta, mutta toisaalta, kuka minä olen moralisoimaan toisen valintoja? Seksityöntekijät olen nähnyt jollain tapaa erilaisina, ehkä jopa hieman kummallisina ihmisinä, enkä ole aivan täysin kyennyt ymmärtämään miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti myydä seksiä. Näihin ihmettelyihini Punainen eksodus vastasi hyvin ja voin nyt sanoa ymmärtäväni aika paljon siitä, mitä suomalalainen seksityö todellisuudessa on, mitkä tekijät vaikuttavat sen taustalla ja ettei suomalainen seksityöntekijä ole sen enempää kummajainen kuin minä itsekään.

Kontulan väitöskirja perustuu suomalaisten seksityöntekijöiden omiin kirjoituksiin ja haastatteluihin. On syytä korostaa, että kirja käsittelee nimenomaan alalla omasta halustaan työskenteleviä ihmisiä, ei niinkään ihmiskaupan kautta seksityötä pakosta tekeviä. Seksityö saattaa houkutella suurten palkkioiden toivossa, mutta tutkimuksen mukaan rahaa suurempi houkutin on usein vapaus. Seksityö vapauttaa naiset kontrolloiduista matalapalkkaisista palvelutöistä. Se tuo mukanaan myös enemmän vapaa-aikaa. Korkean koulutuksen ja sen myötä hyväpalkkaisen työn saadessaan (tai vaikka ihan muuten vain) seksityö on kuitenkin helppo lopettaa. Onkin mielenkiintoista, miten tästä näkökulmasta käsin seksityön koetaan uhkaavan vallitsevaa sosiaalista järjestystä, sillä se kyseenalaistaa palkkatyöyhteiskunnan ajatuksen siitä, että työväenluokkaisen naisen tulisi hyväksyä mikä tahansa "oikea" työ millä tahansa ehdoilla.

Kaikista tuskin olisi seksityöntekijöiksi jos sellainen valinnan mahdollisuus tulisi eteen. Kontulan mukaan alalle päätyminen edellyttää vähintään yhtä sellaista taustatekijää, joka mahdollistaa normista poikkeamisen. Sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi aikaisempi kokemus marginaalista (koulukiusaaminen), voimakas tarve hallintaan (koulumenestys, syömishäiriö), normista poikkeava seksuaalisuus (aktiivisuus, bi, trans), heikentynyt mahdollisuus sijoittua virallisille työmarkkinoille (etnisyys, sukupuolivähemmistöt) ja tarve nopealle rahalle (opiskelijat, päihderiippuvaiset). Seksityöntekijät eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan heillä on erilaiset taustat ja erilaiset syyt tehdä työtään.

Kaikki seksityöntekijät kärsinevät ainakin jossain määrin kantamastaan stigmasta, mekanismista, jolla normista poikkeava määritellään ja määrittää itsensä marginaaliin. Huorastigman takia yksilö "ei ole yhteisön täysivaltainen jäsen, vaan hänet nähdään ja hän alkaa myös itse nähdä olemassaolonsa ensisijaisesti poikkeavan ominaisuuden kautta". Prostituoidut "kuvataan 'toisiksi', muista naisiksi poikkeavaksi ryhmäksi, joka uhkaa yhteiskunnan moraalia". Huorastigman luomat yleiset prostituutiomyytit voivat olla raskaita kantaa alalla työskennellessä. Se on myös johtanut lainsäädäntöön, joka sen sijaan, että auttaisi ja turvaisi seksityöntekijöitä, heikentää heidän asemaansa ja ajaa heitä yhä syvemmälle marginaaliin.

Suomessa seksityö on suurimmalta osin siis jotain aivan muuta kuin paritusta ja ihmiskauppaa. Se voi tuoda naiselle jopa vallantunnetta ja lisää itsevarmuutta. Punainen eksodus laajensi katsontakantaani, mutta aivan ruusunpunaisten lasien läpi en aio alaa jatkossakaan tarkastella. Vaikka tutkimus osoittaa, että suomalaiset seksityöntekijät voivat pääasiassa hyvin, jolla tarkoitan lähinnä sitä, että he vaikuttavat tavallisilta ja tasapainoisilta ihmisiltä, joille seksityö on työtä siinä missä muukin, eikä työ vaikuta kuormittavan heitä psyykkisesti (fyysisesti ehkä, jos päivässä on useampi asiakas!), se on silti kuitenkin yleistys. Myös niitä, jotka tekevät työtä itsenäisesti, mutta enemmän pakosta (kuten rahoittaakseen huumeidenkäyttöään), ja niitä, joihin seksityö jättää arpensa, on. Jokaisella asialla on siis aina puolensa.


Anna Kontula: Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa
Like 2008, 320 s.

2 kommenttia :

  1. Mielenkiintoiselta vaikuttava tutkimus. En ole tähän ennen törmännytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän olisi voinut lukea vaikkei tenttikirjana olisi ollutkaan. Suosittelen!

      Poista