7.5.2014

Kate Atkinson: Elämä elämältä


Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. On kamala lumimyrsky, lääkäri ei ehdi paikalle ja tyttölapsi syntyy kuolleena. Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle ennen lumimyrskyä ja syntyy terve pieni tyttö, Ursula. Kasvaessaan vanhemmaksi Ursulan elämä joko päättyy tai sitten ei. Jatkuvasti. Pienikin valinta voi vaikuttaa siihen minkälaiseksi elämä muodostuu; tuleeko siitä hienoa vai kurjaa, päättyykö se ennen aikojaan vai ei. Kate Atkinsonin hieno romaani Elämä elämältä on kuin sarja eri vaihtoehtoja sille, miten sen päähahmon Ursulan elämässä käy.

Yhdessä vaihtoehdossa Ursulan elämä jatkuu pitkään, eläkevuosiin asti. Ursula ehtii siis nähdä kaikki sodan kauhut, keskellä Lontoota. Luin vastikään Sarah Watersin Yövartion, joka sekin sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen ja niiltä osin näissä kahdessa kirjassa oli paljon samaa. Niinkin paljon, että koin hieman kyllästyväni Atkinsonin kirjaan sota-ajan ollessa käsillä. Onneksi Elämä elämältä käsittelee paljon muutakin, kuten englantilaista yläluokkaista perhe-elämää, jonka kuvailu oli minusta kaikkein mielenkiintoisinta ja kiehtovinta luettavaa. Ihan aistin ne onnelliset lapsuuden kesät Fox Cornerissa. Ursulan perheenjäsenet ovat kaikki huolella ja hyvin rakennettuja hahmoja (etenkin villi Izzie!) ja tarina olisikin vallan tylsä, elleivät he olisi niin vahvasti mukana tarinankulussa. Yksi tarinan mysteerimies jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni, tulikohan hänelle mitään selitystä vai olikohan sillä loppujen lopuksi edes väliä.

Elämä elämältä voi vaikuttaa aluksi hieman sekavalta oudon rakenteensa takia. Sitkeä eteenpäin ponnisteleminen tuotti kuitenkin tulosta ja ihastuin tarinaan kovasti. Itse tarinahan ei ole mikään mullistava: se käsittelee, kuten ylempänä jo sanoin, 1900-luvun alkupuoliskolla elävän englantilaisen naisen ja hänen perheensä arkea. Vaihtoehtoiset elämät ja erilaisella tavalla etenevä juoni sen sijaan tuovat tarinaan jotain ihan uutta, ainakin minulle. Jos kirjan aihe ja miljöö kiinnostavat, luultavasti tämäkin tarina jaksaa kiinnostaa. Erikoinen rakenne toisaalta tuo kirjaan pakostikin melko paljon toistoa, mikä itse toisteisuuden kannalta on kenties hieman puuduttavaa, mutta toisaalta toisto auttaa pysymään kärryillä tarinassa.

Kirja laittoi minut ajattelemaan omia valintojani ja sitä, että jos olisinkin silloin joskus valinnut toisin, millaistakohan elämä olisi nyt. Ei siis millään voivottelevalla tavalla, että entä jos olisinkin tehnyt silloin ja silloin toisin, vaan ajattelin asiaa ihan uteliaisuuttani. Joskus nimittäin ihan pienetkin valinnat voivat muuttaa elämän kulun ihan toisenlaiseksi. Kirjan Ursula koki usein epämääräisiä déjà vu -tunteita, joiden perusteella hän teki elämässään valintoja, eräässäkin vaihtoehdossa varsin kauaskantoisia. Millaistakohan elämä olisi, jos tulevan, ennen kaikkea vaaran, voisi jollakin tapaa aistia? Olisiko parempi, jos elämä olisi yllätyksellistä ja jännittävää tai sitten mukavan turvallista?


Elämä elämältä oli muuten ensimmäinen varsinainen lukemani e-kirja. Luin sen Google Nexus 7 -tabletillani ja täytyy sanoa, että laitteella lukeminen oli varsin kätevää. Nexus 7:ssa on 7-tuumainen näyttö, mikä on minusta juuri sopiva kirjan lukemista varten. Laite on myös sen verran kevyt, että sitä jaksaa hyvin kannatella yhdellä kädellä. Alkuun pelkäsin, että kestävätköhän silmäni tabletin näytöltä lukua samalla tavalla kuin fyysistä kirjaa lukiessani, mutta en lopulta huomannut eroa. Tietokoneen näytöltä lukiessani silmäni väsyvät melko pian ja päätä alkaa särkeä. Täytyy kuitenkin ainakin vielä tässä vaiheessa sanoa, että paperinen kirja on yhä ykkönen. Sivujen rapistelusta ei vain pääse mihinkään.

Muissa blogeissa: Taikakirjaimet ja Kirjava kammari.


Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life After Life, 2013)
Suom. Kaisa Kattelus
Schildts & Söderströms 2014, 595 s.

15 kommenttia :

  1. Hmm, kiinnostavaa. En olekaan Kate Atkinsonia lukenut aiemmin, ja tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta jossitteluineen. Minuakin kiehtoo pienten valintojen vaikutusten pohdiskelu ja vaihtoehtojen miettiminen.

    Todella hieno uusi ulkoasu, muuten. Selkeä ja tyylikäs. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukenut hänen kirjojaan aiemmin. Suurin osa hänen tuotannostaan vaikuttaa olevan dekkarimaisia romaaneja, joten siinä ehkä syy, sillä en kamalasti dekkareita lue. Voisi kuitenkin ottaa selvää hänen muusta tuotannostaan.

      Kiitos! Yhtäkkiä kaipasin tänne jotain muutosta ja siinä sitä sitten oltiin, koodauksen suossa. En ole mikään varsinainen koodari, joten arvata saattaa, että tähän lopputulokseen pääsemisessä kesti muutama päivä :D Kiva kuulla, että lopputulos miellyttää jonkun muunkin silmiä. Eniten kaiversi fontin vaihto, mutta se kaiketi on aivan luettava. Minä en osaa enää sanoa mistään mitään, kun olen jo tuskaillut tämän kanssa sen pari päivää!

      Poista
  2. Atkinson kiinnostaa, ja varsinkin tämä kirja. Kivoja uusia tuulahduksia täällä blogissa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin alkoi tämän myötä kiinnostaa myös muut Atkinsonin kirjat. Kiitos! Blogini ulkoasu alkaa kyllästyttää minua aina melko äkkiä, toivottavasti tämä kuitenkin säilyisi jonkun aikaa :)

      Poista
  3. Jos Atkinsonilta kaipaa Elämä elämältä tyylistä lisäluettavaa, niin suosittelen hänen varhaisempaa Ihmiskrokettia-teosta. Sain itse luettua sen viime kuussa ja pidin. Dekkareihin en ole vielä päätynyt, vaikka ne ilmeisesti suosittuja ovatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Ihmiskrokettia kuulostaa aika mielenkiintoiselta, etenkin sen nimi!

      Poista
  4. Kävin eilen Kirjavassa kammarissakin kommentoimassa samaa kirjaa... Toistan vähän itseäni, mutta tämä kirja on nyt arvioita luettuani noussut ehkä-listalta ehdottomasti luettavien listalle. Saa nähdä, mitä tykkään rakenteesta, mutta ainakin kaiken muun perusteella tämä vaikuttaa kuin minulle kirjoitetulta.:)

    Kiva muuten, että kerroit kokemuksia sähkökirjan lukemisesta. Olen miettinyt myös, että mitenkähän silmäni kestäisivät, kun tietokoneen näyttö väsyttää minullakin ne melko nopeastikin. Hyvä kuulla, että näin ei käynyt sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti minunkin kommentoida tätä uutta ulkoasua, yksinkertaisen tyylikäs, tykkään!

      Poista
    2. Suosittelen kyllä kovasti kokeilemaan tätä kirjaa. Se voi aluksi tuntua vähän sekavalta (varsinkin jos on unohtanut mistä kirja edes kertoikaan, kuten minulle kävi...), mutta selkenee siitä sitten ja tarina on jo paljon helpommin seurattavissa.

      Tabletin näyttö tuntui jotenkin erilaiselta verrattuna tietokoneen näyttöön. Vaikka se oli yhtä kirkas enkä säätänyt sitä himmeämmälle, se ei jostain syystä kuitenkaan väsyttänyt silmiäni. Oli iloinen yllätys! Varmaan vastedeskin luen aina välillä tabletilla.

      Kiitos! Ulkoasun kanssa tulikin painiskeltua, vaikkei muutos mikään iso olekaan.

      Poista
  5. Tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Olin varovaisen kiinnostunut ennestäänkin, mutta nyt vakuutuin siitä, että kirja on pakko lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä että vakuutuit. Luulen nimittäin, että pitäisit tästä!

      Poista
    2. Olit oikeassa. Pidin paljon. En ihan rakastunut, mutta aika lähellä oli. Loppupuoli ei vain tuntunut aivan niin hyvältä kuin alkupuoli.

      Poista
    3. Hyvä kuulla (ja luinkin jo blogistasi)! Tämä ei ihan yltänyt viime vuoden parhaimpieni kärkeen, mutta kiinnostava kirja silti.

      Poista
  6. Minulla tämä odottaakin jo lukupinossa! Hyvä tietää, että kirjan rakenteeseen voi olla aluksi totutteleminen mutta että se kannattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti jatkaa lukemista, vaikka rakenne alkaisikin tökkiä tai tuntua sekavalta. Alussa taisi olla aika monta lyhyttä lukua, mutta sitten ne pitenevät ja tarinassa alkaa olla jokin tolkkukin. :)

      Poista