J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone

En sitten malttanut olla aloittamatta jo ensimmäistä Harry Potteria. Sairasvuoteella tarvitsin jotain kevyttä, niin sisällöllisesti kuin fyysisestikin, sillä aivot eivät jaksaneet mitään kovin koukeroista tekstiä eivätkä käsilihakset jaksaneet kannatella toista kesken ollutta (ja yhä olevaa) kirjaa. Nukkuminen ei ole onnistunut kuin selällään, mikä ei ole ollenkaan kivaa, mutta nyt olen hiljaa yrittänyt hivuttautua myös kyljelleen. Tiiliskivet palautunevat siis pian myös iltalukemistoon!

Harry Potter and the Philosopher's Stone (Harry Potter ja viisasten kivi) on siis ensimmäinen osa seitsemästä Harry Potter -sarjan kirjasta. Olen lukenut sen viimeksi melkein viisitoista vuotta sitten! Tästä huomaa, etten juurikaan lue kirjoja uudestaan tai sitten viimeisestä lukukerrasta saakin jo olla aikaa. Niin fanikaan en ole, että olisin kahlannut sarjan läpi kymmeniä kertoja, mutta täytyy myöntää, että uutta Potteria tuli odotettua aina innolla. Aloinkin viime viikolla lukemaan ensimmäistä osaa aika odottavin tunnelmin ja toivoin pitäväni kirjasta yhä yhtä paljon kuin silloin ensimmäisellä kerralla.

Harry Potter, joka luulee olevansa ihan tavallinen 10-vuotias poika, asuu setänsä Vernonin, tätinsä Petunian ja serkkunsa Dudleyn luona Lontoossa. Harryn vanhemmat kuolivat kun Harry oli vasta yksivuotias. Kuulemma liikenneonnettomuus. Kasvattiperhe ei voi sietää Harrya. Harry joutuu nukkumaan portaiden alla olevassa komerossa, käyttämään Dudleyn vanhoja vaatteita, jotka ovat aivan liian isoja hänelle, ja sietämään Dudleyn jatkuvaa kiusaamista. Mutta joitakin päiviä ennen Harryn 11-vuotissyntymäpäivää Harry alkaa saada kirjeitä. Harry ei ehdi lukea kirjeitä Vernon-sedän tuhotessa ne kaikki, mutta myöhemmin, syntymäpäivänään, Harry saa kuulla totuuden jättiläismäiseltä mieheltä: hänet on kutsuttu Tylypahkan kouluun, sillä Harry on velho!

Tylypahka on jännittävä paikka, etenkin niille, jotka eivät olleet tienneet olevansa velhoja tai noitia. Siellä Harry saa ensimmäistä kertaa elämässään ystäviä, oppii taikuuden alkeet ja huispauksen peluun sekä saa tietää totuuden itsestään ja perheensä kohtalosta. Liittyypä ensimmäiseen kouluvuoteen yksi salaisuuskin.

Oli ihanaa palata takaisin Tylypahkaan. Kirjassa oli paljon tuttua (elokuvasta muistiin jäänyttä), mutta myös aika paljon uutta. En esimerkiksi muistanut, miten paljon tapahtumia vain päälle 200-sivuiseen kirjaan mahtuukaan ja mitä kaikkea lopussa tapahtuu. Luulin myös Dumbledoren tulevan Harrylle tutummaksi jo tässä ensimmäisessä osassa, mutta eipä vielä tullutkaan. Kirja tuntui siis osaksi uudelta, joten sen lukeminen oli tosi mieluista.

Vaikka tämä sarjan ensimmäinen osa on selkeää lastenkirjallisuutta, se ei kuitenkaan tunnu lapselliselta. Onkin hämmästyttävää, miten J. K. Rowling on osannut kirjoittaa kirjasarjan, joka uppoaa sekä lapsiin että aikuisiin. Kirjassa on kuitenkin perinteiselle lastenkirjallisuudelle ominainen selkeärajainen jako hyvään ja pahaan. Hyvää edustavat esimerkiksi Harry, hänen ystävänsä, Rohkelikko ja Dumbledore, kun taas pahaa puolta Draco Malfoy, Luihuiset ja Voldemort. Kirjasarjan jo lukeneena kuitenkin tietää, ettei tuo raja myöhemmin olekaan enää niin selkeä.

Vaikka kirjan tapahtumat etenevät nopeammin kuin muistelinkaan, se ei minua haitannut. Kirjassa ei jäädä jaarittelemaan mitään turhaa ja nopea tahti pitää mielenkiinnon paremmin yllä, mutta ehkä tarinankulku on hieman liian suoraviivaista. No, tarina ehtii onneksi syventyä seuraavissa osissa. Kiinnyin kuitenkin jo kovasti kirjan hahmoihin ja entiset suosikkini, Ron ja Hermione, pitivät paikkansa, vaikka huomasinkin Hermionen olevan ainakin tässä ensimmäisessä kirjassa melko ärsyttävä.

Harry Potterin lukeminen englanniksi oli muuten tosi hauskaa, sillä en ennestään tiennyt kovin monia eri asioiden ja joidenkin henkilöiden alkukielisiä nimiä. Tylypahkassa kiusaa tekevä poltergeist Peeves herätti vähän ihmetystä – oliko siellä sellainenkin? Mutta eipä ihmekään etten muistanut, koska koko hahmoa ei taida edes olla elokuvissa ja suomeksi hahmon nimi on Riesu. Muuten elokuva taitaa olla melko yksi yhteen kirjan kanssa. Englanniksi kirja on kyllä tosi helppo luettava, onhan se kuitenkin lastenkirja.

Huomasin eilen sänkyyn kömpiessäni tarttuvani sarjan toiseen osaan. Ei voi mitään, tähän jää edelleen yhtä pahasti koukkuun kuin ennenkin.

Muissa blogeissa: La petite lectrice, Kaiken voi lukea!, Morren maailma ja Satun luetut.

––

J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Bloomsbury 2010, 223 s.

Tunnisteet: , , , , , ,