22.4.2014

Patrick deWitt: Sistersin veljekset


Kiinnostuin Patrick deWittin Sistersin veljeksistä, kun se ilmestyessään alkoi saada kehuvia kommentteja. En todellakaan ole westernin ystävä: en ole pätkääkään kiinnostunut lännenelokuvista saatika koskaan lukenut edes yhtä ainuttakaan Tex Willeriä tai Lucky Lukea. Jokin deWittin kirjassa alkoi kuitenkin houkuttaa ja nappasin sen mukaani kirjaston hyllystä.

Sistersin veljekset Eli ja Charlie ovat saaneet kommodorilta käskyn tappaa Hermann Kermit Warm. Kommodori haluaa jotain Warmin omistamaa itselleen. Näin alkaa Elin ja Charlien eeppinen matka Oregon Citystä kultakuumeen valtaamaan Kalifornian Sacramentoon. On vuosi 1851. Matkanteko on kuitenkin hidasta erilaisten vastaantulevien kommellusten ja etenkin lähes jatkuvaa krapulaa potevan Charlien takia, mutta lopulta vaikeudet voitetaan ja matka saa arvoisensa päätöksen.

Sistersin veljesten kertoja on vakavamielinen ja melankolinen Eli, joka on vastakohta herkästi innostuvalle veljelleen Charlielle. Kaksikko ei kuitenkaan tiedä mitä tekisi ilman toista. Siksi Elistäkin tuli palkkamurhaaja hänen veljensä ryhtyessä siihen.

Kirja ei kuitenkaan ole täynnä pelkästään klassisen westernin elementtejä kuten pyssyjen pauketta, ryyppäämistä, tappamista, intiaaneja ja huoria. Eli nimittäin paljastuu jo ensimmäisillä sivuilla varsin mainioksi ja sympaattiseksi tapaukseksi. Hän on yhtä aikaa sekä kova että herkkä: hän tappaa kun on tarve, mutta kiintyy hevoseensa sen kokemasta silmävammasta ja hitaudesta huolimatta. Patrick deWittin jäljiltä western ei ole enää entisensä, kuten takakannessakin lukee.

En usko, että olisin välttämättä jaksanut lukea Sistersin veljeksiä loppuun jos se ei olisi ollut niin koominen ja suorastaan absurdikin. Nauroin ääneen ties kuinka monta kertaa! Juonenkulusta tuli hieman mieleen Quentin Tarantinon loistava Django Unchained ja Tarantinon leffat ylipäänsä. Loppupuolella tarina kuitenkin hieman väsyy ja jää hieman junnaamaan paikoilleen, mutta varsinainen loppuratkaisu kuitenkin miellytti.

Sistersin veljekset oli siis varsin hyvä lukukokemus, vaikka se olikin täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. Se on muuten myös visuaalisesti näyttävä!

✩✩✩✩

Patrick deWitt: Sistersin veljekset (The Sisters Brothers, 2011)
Suom. Tero Valkonen
Siltala 2012, 348 s.

4 kommenttia :

  1. Kiva että sinäkin tykkäsit! Minulle tämä oli kanssa suuri yllätys, eivät ole westernit tosiaankaan kiinostaneet ennen, mutta tämä onkin ihan omanlaisensa.

    Mitäköhän DeWitt mahtaa seuraavaksi keksiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisin kosketukseni westerniin oli viime syksyn elokuvatutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen yhdessä järjestämä genre & gender -kurssi, jossa yhden luennon aiheena oli juuri lännenelokuvat. Ei todellakaan ollut minun heiniäni se, mutta Sistersin veljeksistä kumma kyllä nautin. Ehkäpä se oli juuri se omanlaisuus ja koominen ote.

      Minun täytyy lukea se deWittin esikoinen, se alkoi tämän myötä kiinnostaa.

      Poista
  2. Moi! :D
    Blogissani on haaste sinulle! :)

    VastaaPoista