Lukuisa: David Walliams: Herra Lemu

Pikku-Britanniasta tutun David Walliamsin ensimmäinen suomennettu lastenkirja Herra Lemu oli positiivinen yllätys. Olen edelleen ollut kevyempien kirjojen tarpeessa ja ajattelin Herra Lemun paikkaavan tuota tarvetta erinomaisesti. Olin kuitenkin yllättynyt, miten tarina ei ollut pelkästään kevyt lukea, vaan myös syvällinen ja ajatuksia herättävä!

Tarinan päähenkilö on kaksitoistavuotias Chloe, jolla ei ole kavereita. Häntä kiusataan koulussa eikä kotonakaan ole kovin helppoa, sillä äiti määrää kaikesta ja pikkusisko on kuin täydellisyyden perikuva. Onneksi isä on siedettävämpi, mutta onneton vässykkä. Eräänä päivänä Chloe kerää rohkeutensa ja aloittaa juttuhetken puiston penkillä majailevan järkyttävältä löyhkäävän kulkurin, Herra Lemun, kanssa. Herra Lemu vaikuttaa ymmärtävän miltä yksinäisestä Chloesta tuntuu ja pian he alkavat viettää aikaa yhdessä. He ystävystyvät niinkin hyvin, että Chloe majoittaa perheensä tietämättä kulkurin kotinsa takapihalla sijaitsevaan puutarhavajaan. Voi kuitenkin arvata, ettei Herra Lemu pysy kauaa salaisuutena, sillä haju on hirvittävä! Salaisuuden paljastumisella on kuitenkin lopulta ennalta-arvaamattomia seurauksia...

Kirjan kerronta on yksinkertaista ja suoraviivaista, mutta hauskaa ja oivaltavaa. Yhdessä suurehkon fonttikoon ja kuvituksen (jonka on piirtänyt Quentin Blake) runsauden kanssa se tekee kirjasta helposti lähestyttävän sen kohderyhmälle. Ainakin toivon niin! Herra Lemu on myöskin hyvin perinteinen lastenkirja: Se ei sisällä viime vuosina suosittuja olleita fantasiaelementtejä (tosin alkuteos on julkaistu jo vuonna 2009), vaan lähtökohtaisesti suht koht tavallisen perheen. Tarina sisältää myös opetuksen ja tärkeitä ajatuksia, joissa riittää aikuisellekin pohdiskeltavaa. Yksi avainajatuksista on ehdottomasti se, miten ihmisiä on niin helppo tuomita pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Herra Lemukaan ei ole ihan sitä miltä hän aluksi vaikuttaa. Myös perheen tärkeys ja läheisten huomioon ottaminen on kirjan tärkeitä viestejä.

Walliamsia on tituleerattu uudeksi Roald Dahliksi. Olen lapsena lukenut yhden tai kahden Dahlin kirjan – muistan ainakin lukeneeni Matildaa suihkussa, niin hyvä se oli! Tekisipä mieli kokeilla Dahlia uudestaan nyt aikuisiällä.