28.12.2013

Hannah Kent: Burial Rites


I remain quiet. I am determined to close myself to the world, to tighten my heart and hold what has not yet been stolen from me. I cannot let myself slip away. I will hold what I am inside, and keep my hands tight around all the things I have seen and heard, and felt. The poems composed as I washed and scythed and cooked until my hands were raw. The sagas I know by heart. I am sinking all I have left and going underwater. If I speak, it will be in bubbles of air. They will not be able to keep my words for themselves. They will see the whore, the madwoman, the murderess, the female dripping blood into the grass and laughing with her mouth choked with dirt. They will say "Agnes" and see the spider, the witch caught in the webbing of her own fateful weaving. They might see the lamb circled by ravens, bleating for a lost mother. But they will not see me. I will not be there.

Agnes Magnúsdóttir, Pohjois-Islannissa asuva palvelija, on syytettynä Illugastadirin maatilalla tapahtuneesta kahden miehen brutaalista murhasta. Hänet siirretään kesällä 1829 odottamaan kuolemantuomiotaan, julkista mestausta, Kornsássa asuvan perheen luokse. Perhe ei olisi halunnut tunnettua murhaajaa kotiinsa, mutta määräykset ovat määräykset. Agnes uppoutuu maatilan töiden pariin ja ainoa, jolle hän kertoo elämästään, on nuori pappi, joka käy välillä Agnesin luona tehtävänään rukoilla hänen kanssaan. Vähitellen myös maatilan perhe tottuu Agnesiin ja kuulee, mitä murhayönä lopulta tapahtui.

Hannah Kentin esikoisteos Burial Rites on tositapahtumiin pohjautuva historiallinen romaani. Sen tapahtumapaikat ovat tosia, Agnes ja kaksi muuta murhista syytettyinä olleet henkilöt ovat tosia, murhat ovat tosia. Siksipä ei ole mikään salaisuus, että Agnes todella lopulta teloitettiin julkisesti, viimeisenä naisena Islannissa vuonna 1830. Siitä ei ilmeisesti ole varmuutta, että oliko Agnes lopulta syyllinen murhiin vai ei, mutta Kent kertoo kirjassaan yhdenlaisen näkemyksen tapahtumista.

Jouluni sujui aivan ihanasti Burial Ritesin parissa. Tarina etenee hitaan nautinnollisesti, mutta mielenkiinto sitä kohtaan pysyy koko ajan yllä. Vaikka loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen, ei kirjan lumo perustu ollenkaan siihen. Ensinnäkin Kent kirjoittaa hyvin kauniisti, raa'asti. Ihan kuin olisin ollut läsnä kylmässä, vetoisassa huoneessa tai istunut lämpimän takkatulen ääressä kuuntelemassa Agnesia hänen kertoessaan elämästään. Myös se, miten Kent kuvailee Islannin karua luontoa ja maan oloja 1800-luvun alussa tulee ihan iholle asti. Luonto onkin kuin yksi kirjan henkilöistä.

Oli mielenkiintoista upota Agnesin ajatuksiin. Miten piinaavia ne ovat varmasti olleet, kun on tiennyt päiviensä olevan vähissä, kuolevansa pian. Miten sitä on tottunut taas työskentelemään maatilalla, tuntenut melkein olevansa osa perhettä, ja sitten viedään pois, pää poikki. Miten oma elämä on vain kaikkien muiden kertomusten varassa ja kaikki mitä itse sanot, väännetään niin, että olet muiden silmissä vain entistä enemmän paha.

Burial Rites oli melko rankka ja koskettava lukukokemus. En malttanut enää eilisiltana jättää kirjaa kesken, vaan luin sen yöllä loppuun. Loppu, Agnesin kohtalo, sai minut melkein nieleskelemään kyyneleitä. Kent kuvailee Agnesin ajatuksia ja käytöstä niin hirveän koskettavasti. Käänsin kirjan viimeisen sivun aikamoisen onnellisena niin hienosta lukukokemuksesta.

Burial Rites on ehdottoman suositeltava, etenkin historiasta ja rauhallisesta kerronnasta pitäville. Toivottavasti kirja myös suomennettaisiin.

✩✩✩✩✩

Hannah Kent: Burial Rites
Little, Brown and Company 2013, 322 s.

6 kommenttia :

  1. Oho, minulla juoksivat kylmät väreet selkäpiissä jo tätä lukiessa! Kiitos bloggauksesta, ehdottoman mielenkiintoiselta vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sitten sinun totisesti täytyy tutustua kirjaan lähemmin! Se oli ehdottomasti yksi suosikkejani viime vuodelta.

      Poista
  2. Vaikuttaapa kiinnostavalta! Toivottavasti tämä suomennetaan tai sitten täytyy oikeasti viimein petrata tuota englantia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun kirjastossa vaikuttaa olevan tosi hyvä valikoima englanninkielisiä kirjoja ja paljon uutuuksia, joten kynnys kokeilemiseen on ainakin niiltä osin matala. Näköjään tämäkin kirja löytyy sieltä! Oon aika kade, Oulun kirjastossa on minusta huono englanninkielisten uutuuksien valikoima, joten usein joudun ostamaan kirjan ihan omaksi asti.

      Ei tässä kirjassa oman arvioni mukaan kovin vaikeaa englantia käytetä. Jos ymmärsit postauksen alussa olevan lainauksen, uskoisin, että ymmärrät loputkin. :) Ainahan niitä outoja sanoja tulee vastaan kirjassa kuin kirjassa, mutta eipä se jarruta lukemista ollenkaan, kun kuitenkin ymmärtää sen pointin. Ja katson aina jonkun vieraan sanan sanakirjasta, jos se toistuu kirjassa usein, ja sittenhän sen jo pian muistaakin ja muistaa vastedeskin, joten pakostakin sanavarasto alkaa laajeta ja englanniksi lukeminen on taas astetta helpompaa. :)

      Poista
  3. Tämä teos herätti kyllä monia kysymyksiä. Mietin sitäkin, miten ihmeellistä on, että lähes parisataa vuotta tapahtumien jälkeen kuolemaantuomittu islantilainen nainen saa äänensä kuuluviin australialaisen esikoisromaanin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin hyvin mielenkiintoista! Aika sattuman kauppaa, että Kent päätyi Islantiin vaihto-oppilaaksi ja kuuli kirjan päähenkilön tarinan ja päätti vielä kirjoittaa siitä kirjan.

      Poista